Kommentti: Huuhkajat oli altavastaaja, ja siltä se myös näytti – parhaat hetket ovat vasta tulossa - EM-Futis - Ilta-Sanomat

Kommentti: Huuhkajat oli altavastaaja, ja siltä se myös näytti – parhaat hetket ovat vasta tulossa

Huuhkajilla on edessä odotus. Todennäköisesti kisat ovat ohi, mutta toivo elää, tänään ja kisojen jälkeenkin, kirjoittaa Janne Oivio Pietarista.

22.6. 0:20

Nyt alkaa odotus. Hikinen ilta Pietarissa ei tuonut Suomelle sitä tulosta, joka olisi varmistanut himoitun jatkopaikan ennen muiden lohko-otteluiden päättymistä.

Kolmossija kivenkovassa lohkossa on todella kova suoritus. Maalierovertailuun joutuminen kahden pakkasosuman ryydittämänä ei anna kummoisia lähtökohtia – mutta odotetaan nyt vielä hetki.

Ennen kuin pureudutaan enemmän näiden kisojen antiin, niin pitää olla itselleen rehellinen siitä, mitä Pietarissa ja Kööpenhaminassa nähtiin. Suomi oli ennalta lohkon altavastaaja, ja siltä se myös näytti otteluissa.

Voitto Tanskasta oli upea, Venäjää vastaan oli paikkoja tasapeliin. Belgiaa vastaan unelma tasapelistä ja jatkopaikan varmistumisesta samana iltana eli 74 minuuttia. Silti totuus peleissä oli, että muut veivät, Suomi juoksi perässä ja teki sen, minkä suinkin pystyi.

Kaikki kunnia Suomen pelisuorituksille, mutta ero Euroopan eliittiin on yhä suuri.

Kiitettävä silti

Selvää joka tapauksessa on, että Huuhkajat selvisi kiitettävin arvosanoin, kun huomioi sen lähtökohdat. Koskaan aiemmin joukkueet eivät ole joutuneet pelaamaan peräti kahta vierasottelua arvokisan lohkovaiheen aikana. Siihen päälle tuli maailman ykkösmaan kohtaaminen.

Entä mitä nyt? Maalierovertailu, muiden joukkueiden ottelujen jännittämistä. Jatkoon pääseminen, vaikka se tulisikin pienen takaportin kautta, olisi aivan mieletön suoritus Belgia-tappion jälkeenkin.

Koska joudumme odottamaan, karkaavat ajatukset vääjäämättä Tanskassa ja Venäjällä nähdyn ja koetun lisäksi arvokisapaikan laajempaan antiin.

Suomen arvokisamatka on myös vastaus satojen ja tuhansien suomalaisen jalkapallon parissa vuosikymmenten varrella työskennelleen kysymykseen ”miksi me vaivaudumme?”

Huuhkajat marssimassa kentälle Tanskaa vastaan, Joel Pohjanpalon puskumaali, Paulus Arajuuri laulamassa leveä hymy kasvoillaan Maamme-laulua.

Ne ovat pieniä, yksittäisiä hetkiä. Ne ovat myös palkintoja – eivätkä vain pelaajille itselleen. Puhutaan juniorivalmentajasta, Olympiastadionilta taas kerran tappion jälkeen kiukkuisena poistuneesta kannattajasta, huoltajista, isistä, äideistä. Ja niin monista muista.

Valtava merkitys

Merkitys näkyi ja kuului kauas, kun Liechtenstein kaatui marraskuussa 2019, mutta se on tuntunut sydänjuuria myöten täällä Venäjällä joka ikinen kerta, kun suomalaisen on nähnyt.

Olen itsekin kokenut jotain, johon en toimittajana ulkomaalaisten kanssa keskustellessa ole koskaan aiemmin törmännyt.

– Finland! Football, football! iloitsi ohi kulkenut venäläismies Terijoella, kun tunnisti työporukkamme puhekielen, eikä ainoana.

Suomi ei ole aiemmin ollut juurikaan maailmalla ihmisten huulilla jalkapallon vuoksi.

Kun Suomen kannattajat dominoivat Pietarin stadionin katsomoa huudoillaan ja lauluillaan läpi Belgia-ottelun, se todella tuntui luissa ja ytimissä: Suomi on saapunut.

Sillä on merkitystä.

Suomi seisoi vuosien ajan arvokisaoven ulkopuolella. Syksyllä 2019 se ovi avattiin, ja nyt siitä on kuljettu läpi, käy kolmosten vertailussa miten käy.

Vaikka arvokisapaikka on palkinto pitkästä työstä ja vielä pidemmästä tuskasta niin kannattaa muistaa, että Euro 2020 ei ole päätepysäkki. Se on uusi alku.

Ei ole mitään syytä ajatella, etteikö Suomi kilpailisi jatkossakin realistisesti arvokisapaikoista. Kaikki kunnia Huuhkajien avainmiehille, mutta jos EM-kisoissa voi esiintyä edukseen, kun keihään terävimpään kärkeen kuuluu pelaajia mm. Ruotsin, Kyproksen ja Tanskan pääsarjoista (ja Tanskan divarista) sekä Veikkausliigasta, kisapaikka on mahdollinen myös tämän joukkueen yli kolmekymppisten jäätyä sivuun maajoukkuepeleistä.

Markku Kanervan ja hänen tiiminsä luomalle pohjalle on uusien pelaajien helppo tulla, henkisesti ja taktisesti. Tässä ryhmässä vain ani harva yksilö on korvaamaton.

Ensi arvokisoissa puolustuslinjaa saattaa johtaa Leo Väisänen, ja Marcus Forss voi olla ykköskärki. Onko joukkue silloin oikeasti paperilla huonompi kuin nyt?

Iso oppi mukaan

Näiden kisojen oppi, kuten Kanerva asian sanoi ennen Belgia-ottelua, on valmistautumisen merkitys. Kanerva ei ole maailman paras valmentaja, mutta hän on tähän ryhmään täydellinen johtaja.

Hyvä työ on paljon helpompi hukata kuin rakentaa uudelleen. Kanervan johdolla maajoukkueeseen valettua kivijalkaa pitää vaalia, vaikka päämies itse värvättäisiinkin esimerkiksi johonkin ulkomaiseen seurajoukkueeseen. En olisi yllättynyt. Nämä kisat ovat herättäneet paljon huomiota.

Huuhkajat on, ja sen pitää jatkossakin olla enemmän kuin osiensa summa. Helpommin sanottu kuin tehty. Nyt tiedämme, että se on mahdollista.

Miksi tarina ei voisi jatkua puolentoista vuoden kuluttua Qatarissa?

Enää ei tarvitse murehtia, että koska on meidän vuoro. Suomi on noussut jalkapallomaiden joukkoon. Kun apina on pois harteilta, voi katseet kääntää eteenpäin, kohti seuraavia, vielä suurempia tavoitteita. Ja sehän tästä vasta jännittävää tekeekin.

Euro 2020 on ollut upea kokemus. Väitän, että parhaat hetket ovat vasta tulossa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?