Suomen ja Tanskan lauantaisen jalkapallon miesten EM-ottelun jälkipuinti jatkuu yhä kiivaana. Christian Eriksenin sydänpysähdyksen jälkeen ottelu pelattiin loppuun vielä samana iltana.
Uefan alkuperäisen tiedotteen mukaan päätös jatkosta oli pelaajien tekemä, mutta tanskalaiset ovat myöhemmin kertoneet saaneensa kaksi vaihtoehtoa: pelata ottelun saman tien tai seuraavana päivänä kello 12.
Maanantaina medialle puhuneet pelaajat ja joukkueen valmentaja Kasper Hjulmand ovat jälkeenpäin kritisoineet rajusti saamiaan vaihtoehtoja. Jääkiekkovalmentaja ja entinen pelaaja Raimo Summanen yhtyy kritiikkiin.
– Sitä ottelua ei olisi missään nimessä pitänyt pelata loppuun. Vaikka otteluohjelman ja muiden sopimusten kanssa voi tulla vaikeuksia niin silti tuollaisessa force majeure -tilanteessa pitäisi ymmärtää siirtää pelipäiviä, Summanen sanoo Ilta-Sanomille.
– Ihmishenki menee yli urheilusta. Silloin vedetään pillit pussiin ja odotellaan. Muita mahdollisuuksia olisi ollut, se on minun mielipiteeni. Tässä ollaan median ja lausuntojen varassa, ja todellisuudessa tilanne on saattanut olla eri kuin annetaan ymmärtää.
Summasen mukaan oli kohtuutonta vaatia tanskalaispelaajia päättämään jatkosta vain hetkiä sen jälkeen, kun he olivat todistaneet joukkuetoverinsa taistelua hengestään.
– Näin henkisesti kuormittavassa tilanteessa pitää olla järjestelmä, joka vie sen päätöksenteon pois niiltä ihmisiltä. Ei silloin kysytä valmentajilta ja pelaajilta, että pelataanko. Se päätös pitää tehdä muualla.
Raimo Summanen on tuore Alppiliigan mestari.
Toisaalta, nyt kun savu on laskenut ja peli on pelattu, Summanen kokisi parhaaksi, että tanskalaiset keskittyisivät jäljellä oleviin otteluihinsa.
– Nyt jälkikäteen asian pyörittely tuntuu hurjan turhalta, kun turnaus on menossa. Toisaalta ymmärrän heitä, mutta se kaikki energia, minkä valmentaja ja pelaajat käyttävät asiasta puhumiseen, ei ole välttämättä paras mahdollinen tapa toimia, kokenut valmentaja pohtii.
– Nyt kun kaveri selvisi hengissä, niin pitäisi yrittää nollata tilanne ja mennä eteenpäin. Antaa eri ihmisten taistella ja käydä läpi niitä protokollia, että näin ei käy uudestaan, Summanen painottaa.
Uefalle Summaselta sen sijaan ei sympatiaa heru. Hän toivoo, että jatkamispäätökseen liittyvät tapahtumat tutkitaan perusteellisesti.
– Uefa viestitti niin, että annettiin täysi päätäntävalta Suomelle ja Tanskalle, kun taas tanskalaiset kokivat, että hädässä olevien ihmisten tilaa käytetään hyväksi. Jos näin oli, niin silloin Uefaa pitäisi rangaista. Muuten tämä ei muutu ikinä.
– Minua kiinnostaa eniten, miten se oikeasti on mennyt. Väitän, että siihen ei saada vastausta, mutta pitäisi varmistaa, ettei näin käy enää ikinä uudestaan, Summanen pohtii.
Suomen pelaajien toimintaa Summanen kehuu monien muiden tavoin estoitta.
– Suomi oli tilanteessa tosi tyylikäs kaikilta osin. Tämä oli uskomaton ottelu, joka jää kyllä historiaan. Huippu-urheilijalle ohje on, että tapahtuu mitä vaan, niin fokus täytyy yrittää pitää pelissä. Tässä ei onneksi menty siihen. Se ei kuulu urheiluun.
Jääkiekon parissa Summanen on törmännyt luonnollisesti vaaratilanteisiin useaan otteeseen, niin pelaajana kuin valmentajanakin.
– Varsinaista kuolemanvaaraa ei ehkä ole ollut, mutta kun pelaajaa viedään tajuttomana pois, niin sitä katsoo, että nyt tämä ei ole pelkkä pieni tälli. Niitä on tullut paljon, Summanen muistelee.
Hän näkee jotain kaunista siinä, kuinka armottoman huippu-urheilun korvaa ääritilanteissa silmänräpäyksessä empatia ja huoli toisesta.
– Aina se tuo älyttömän tyhjiön. Tulee esiin se, mikä on mahtavalla tavalla ihmisyyttä: peli muuttuu toisarvoiseksi. Voi olla todella tunnelatautunut ja aggressiivinen, mutta kun tällaista käy, ihmisen reaktio kääntyy melkein poikkeuksetta sadasosasekunnissa inhimillisyyteen.
– Vaikka kuinka on kivikasvo, niin tuollaisissa tilanteissa inhimillisyys tulee joka kerta heti esiin.
Keväällä slovenialaisen HK Olimpijan päävalmentajana itävaltalaisista, italialaisista ja slovenialaisista joukkueista koostuvan Alppiliigan mestaruutta juhlinut 59-vuotias toteaa tapahtuneen muistuttaneen monia asioiden todellisesta tärkeysjärjestyksestä.
– Aina sanotaan, että urheilu on vain peliä ja leikkiä, ja noin pysäyttävän jutun edessä sen oikeasti ymmärtää. Silloin tietää, että voittaminen ja häviäminen ovat vielä todella kaukana elämän suurista kysymyksistä.
