EM-Futis

Nämä kolme syytä löytyvät Islannin jalkapalloihmeen takaa

Julkaistu:

Islannin jalkapalloihmeelle haetaan nyt syitä ja selityksiä.
Moni jalkapalloileva maa tai seurajoukkue omaksuisi varmasti mielellään kaavan, joka mahdollistaa muutaman sadantuhannen ihmisen yhteisölle tällaisen menestystarinan.

Mitään poppakonstia Islannin salaisuutena ei kuitenkaan ole. Niin sanottua ihmettä on analysoitu paljon jo viime syksynä, kun maan selviytyminen EM-kisoihin varmistui.

Ainakin nämä kolme asiaa ovat vaikuttaneet kehitykseen suotuisasti.

1. Omiin vahvuuksiin keskittyminen. Islannin kakkosvalmentaja EM-kisoissa on Heimir Hallgrímsson, joka kertoi HS:lle viime syksynä Islannin maajoukkueen keskittyvän pelaajien taktiseen osaamiseen, henkisiin ominaisuuksiin ja luonteeseen.


Pelaajien täytyy olla valmiita kovaan työhön ja työskentelemään ryhmänä. Ranskan EM-kisoissa tämä on toteutunut täydellisesti, mistä kertoo vaikkapa se, ettei joukkueen suurin tähti Gylfi Sigurðsson ole mitenkään erottunut.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Islannilla ei siis ole varsinaisia tähtiä, mutta sen pelaajien yhteistoiminta turhauttaa vastustajan tähdet, kuten esimerkiksi Cristiano Ronaldon purkaus avausottelun jälkeen osoittaa.

Heimir Hallgrímson aloittaa päävalmentajana EM-kisojen jälkeen, kun nykyinen ruotsalaisluotsi Lars Lagerbäck jää eläkkeelle.

HS:n haastattelu, jossa Hallgrímson kertoo Islannin jalkapallon kehitystyöstä, löytyy täältä.

2. Panostaminen valmennukseen ja olosuhteisiin. Islannissa on suhteellisesti laskettuna valtava määrä koulutettuja valmentajia verrattuna esimerkiksi Suomeen.

Valmentajat eivät ole tulleet Islantiin itsestään, vaan taustalla on harkittu panostus. Osaavat opastajat tekevät työtä jopa pienten juniorien kanssa.

”Päätimme, että viisivuotiaista lähtien kaikilla lapsilla täytyy olla lisensoitu jalkapallovalmentaja vetämässä harjoituksia”, Heimir Hallgrímsson kertoi HS:n haastattelussa viime syksynä.

Samaan aikaan maahan rakennettiin halleja, joiden myötä jalkapallosta tuli ympärivuotinen laji. Nämä tekijät yhdessä mahdollistavat sen, että Islannista alkoi tulla ammattilaistason pelaajia Euroopan sarjoihin.

Suurin osa EM-Ranskassa loistaneen joukkueen pelaajista saa palkkansa ulkomaisilta seuroilta. Mikään jättiläisiä kaatava amatööriryhmä Islanti ei siis ole.

Pelaajarungon muodostavat yhtenäisen valmennusjärjestelmän läpikäyneet ammattilaiset, jotka ovat koko ikänsä saaneet täsmävalmennusta islantilaiseen pelitapaan kyllin hyvissä oloissa.


Hyvä esimerkki valmennuksellisesta detaljeista on Islannin pitkistä rajaheitoista tekemät maalit. Heittoja ei tavallisesti pidetä kulmapotkun veroisena erikoistilanteena, joten niiden puolustamista ei harjoitella.

Islanti on hyvä myös kulmapotkuissa ja muissa perinteisimmissä erikoistilanteissa. Se vain alleviivaa havaintoa, että täsmällinen valmentaminen ja pelaajien synkronoitu toiminta ennalta sovituissa iskun paikoissa auttavat ratkaisevasti taitoerojen kaventamisessa.

3. Tarinan voima. Jos Islanti pelaisi tyhjiössä, se ei olisi näin hyvä. Islannin menestykseen kuuluu olennaisesti sen hyvä tarina ja kannattajat, jotka kansallisuudestaan riippumatta antavat joukkueelle voimaa ja uskoa.

Pieniä altavastaajia tavataan suosia, ja Islanti on kääntänyt tämän hienosti edukseen. Englanti tiesi varmasti, että Islanti on iskukykyinen, mutta ei ollut kokenut sitä vielä itse.

Niinpä liika itsevarmuus eksyi puseroon, varsinkin kun joukkue sai maalin varhain, ehkä liiankin varhain.

”He luulivat, että tästä tulee puistokävely”, toppari Ragnar Sigurðsson sanoi Englanti-voiton jälkeen.

Aliarviointi on yksi asia, ja toinen on se, että Islannin maine jättiläisten kaatajana varmasti pelotti englantilaisia. Pelaajat näkivät jo ennen ottelua silmissään otsikot, jossa heidät haukutaan maanrakoon, mikäli Islanti ei kaadu.

Ja näinhän siinä sitten kävi. Islannin tarina nousi taas uusiin sfääreihin, mikä kasvattaa sen henkistä lujuutta entisestään. Kisaisäntä Ranska joutuu seuraavaksi kohtaamaan paineet ja miettimään, ”ettei me kai nyt pudota jollekin Islannille”.