EM-Futis

Näkökulma: Rupusakki rauhoittui – rakkaus Ranskan maajoukkuetta kohtaan on palannut

Julkaistu:

euro 2016
Kisaurakkansa tänään aloittava Ranskan jalkapallomaajoukkue on kuin poliittinen puolue. Sen kannatus vaihtelee. Ranskalaiset eivät rakasta joukkuetta ehdoitta, kirjoittaa Saku-Pekka Sundelin Pariisista.
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Ranskalaisten suhde omaan jalkapallomaajoukkueeseensa on perin kompleksinen.

Sen suosio on ollut pitkään alamaissa, mutta noussut taas kotikisojen lähentyessä tulvivan Seine-joen veden kanssa kilpaa.

Vuosia jatkunut rakkauden hiipuminen on kääntymässä vähintään vahvaksi ihastukseksi. Sen on voinut aistia joukkueen viimeisissä harjoitusmaaotteluissa ennen EM-kotikisoja.

Yksi sylkykupeista, maalipaikkoja yleensä tuhriva Olivier Giroud, sai kenraaliharjoituksessa Skotlantia vastaan peräti suosionosoitukset seisaaltaan. Se on jo jotain.


Syitä suhteen rakoiluun on monia. Suurin niistä on pelaajien käytös.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Monet pitävät heitä liian rikkaina ja ylimielisinä. Typerät tempaukset eivät ole vuosien varrella auttaneet.

Ranskalaiset voivat kannustaa vastustajaa

Les Bleusin ympärillä on aina draamaa, joka kärjistyi Etelä-Afrikan MM-lopputurnauksessa 2010.

Tuolloin Nicolas Anelka potkittiin ulos joukkueesta tämän tapeltua avausottelun puoliajalla päävalmentaja Raymond Domenechin kanssa pukukopissa.

Franck Ribéry ei syöttänyt palloa joukkuekaverilleen Yoann Gourcuffille, koska piti tätä hienostelijana. Päätösottelussa Ranskan omat fanit alkoivat kannustaa vastustajajoukkuetta.


Ranskan silloinen pääministeri Nicolas Sarkozy kutsui ryhmää l’equipe racailleiksi eli rupusakiksi. Sanalla oli ikävä rasistinen kaiku, sillä hän oli käyttänyt sitä myös Pariisin mellakoitsijoista pari vuotta aiemmin.

Toinen suuri syy vaikeaan suhteeseen on juuri jännite eri etnisten taustojen kesken.

Banlieueissa eli ranskalaisissa lähiöissä vähät välitetään maajoukkueesta. Toisaalta äärioikeistolaiset ovat Jean-Marie Le Penin johdolla jo pari vuosikymmentä yrittäneet alleviivata, ettei monikulttuurinen maajoukkue ole tarpeeksi ranskalainen.

On jotenkin symbolista, että maajoukkueen kotikenttää Stade de Francea alettiin 1995 pystyttää juuri maahanmuuttajien asuttamaan lähiöön Saint-Denisiin. Siellä pelataan tänään myös EM-kisojen avausottelu Ranskan ja Romanian välillä.

Vielä symbolisempaa on, että Ranska voitti edelliset kotikisansa samassa paikassa monikulttuurisella miehistöllä, joka yhdisti kansaa ennennäkemättömällä tavalla. Vuoden 1998 mestareista tuli kuin tulikin ”meidän joukkue”.

Ongelmatapaukset poistettu joukkueesta

Sosiaalisen tilanteen kiristyttyä ja terrori-iskujen jälkeen Ranskassa toivotaan samaa kuin lähes 20 vuotta sitten. Yhdistymistä. Haavojen parantumista.

Se vaikuttaa pienestä toiveen pilkahduksesta huolimatta epärealistiselta. Toisaalta joukkue on päässyt valmistautumaan kotiturnaukseen ilman massiivisia paineita.

Tavallisen ihmisen elämää hetkauttavat kisojen alla enemmän työntekijän irtisanomissuojaa heikentävä laki, laaja lakkouhka, bensan saatavuus ja maata riivaavat tulvat.

Valmentaja Didier Deschamps, 1998 mestarien kapteeni, on ilman valtaisaa kritiikkiä siivonnut häiriötekijät pois ryhmästään.


Jopa ykköskärjen Karim Benzeman pudottaminen tämän kiristettyä joukkuekaveriaan Mathieu Valbuenaa seksinauhojen avulla on pääosin ymmärretty.

Ainakin julkisesti. Ainoiden Pariisin kaduilla vastaan tulleiden Ranskan maajoukkuepaitojen selässä on kaikissa lukenut nimi Benzema.

Lähinnä Eric Cantona on pitänyt asiasta meteliä ja syyttänyt Deschampsia rasistiksi. On kuitenkin yleisesti tiedossa, etteivät Cantona ja Deschamps tule keskenään toimeen, joten Cantonaa ei oteta kovin vakavasti.

Eilen pressitilaisuudessa Deschamps ei suostunut Benzemasta puhumaan.

Egot ja ongelmatapaukset katselevat kisoja kotikatsomoista. Joukkueesta vain Antoine Griezmannia voidaan pitää ”pahana poikana” hänen karattuaan 2013 normandialaiseen yökerhoon ennen alle 21-vuotiaiden maaottelua.

Ranskan ykköstähtien joukkoon noussut Griezmann on sittemmin seestynyt.


Kaikkiaan Ranska on hyvin erilainen kuin 1998 kotikisat voittanut ryhmä, sillä luunkovan puolustuksen sijaan joukkue pelaa kiehtovaa ja vapautunutta hyökkäyspeliä.

Illan vastustaja Romania päästi karsinnoissa kaikista joukkueista vähiten maaleja. Jos se jollain tapaa onnistuu tänään pitämään maalinsa koskemattomana Stade de Francella, alkaa ranskalaisten orastava rakkaus joukkueeseensa taas rakoilla. Kiintymystä testataan jatkuvasti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt