Jesper Kokkonen nousi puutehtaalta jääkiekon huippu­ammattilaiseksi 27-vuotiaana – ”Välillä mietin, että tähänkö tämä ura loppuu”

Jesper Kokkonen oli Suomi-kiekon superlupaus, joka katosi vuosiksi kuvasta. Hän nousi lähes uskomattomasti Ruotsin pääsarjaan 27-vuotiaana.

Jesper Kokkonen pelaa SHL:ää. Hän edustaa HV71-joukkuetta.

10.12.2020 19:44 | Päivitetty 10.12.2020 20:20

Puutehtaalla ikkunankarmeja rakentaessaan Jesper Kokkosen oli vaikea kuvitella itsensä pelaamassa SHL:ssä, jota pidetään Euroopan toiseksi kovimpana kiekkosarjana ruplaliiga KHL:n jälkeen.

Työpäivistä puutehtaalla ei ole kuin muutama vuosi aikaa.

Kokkonen, nyt 27 ja HV71:n pelaaja, edusti vielä kaudella 2017–2018 Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa Vimmerbyn joukkuetta. Hän sai hieman palkkaa, mutta kiekkotulot yksistään eivät riittäneet elämiseen.

– Heräsin seitsemältä ja lähdin töihin tehtaalle. Työskentelin 4–5 tuntia päivässä, otin päiväunet ja lähdin illaksi harjoituksiin. Yritin järjestellä työt niin, että harjoittelu onnistui mahdollisimman hyvin, Kokkonen muistelee.

– Siinä vaiheessa unelma SHL-kaukaloista tuntui aika kaukaiselta, vaikka tämä onkin ollut tavoitteeni. Välillä mietin, että tähänkö tämä jääkiekkoura loppuu, HockeyEttaniin.

Kokkonen pelasi peräti viisi kautta HockeyEttanissa ennen kuin sai mahdollisuuden Allsvenskanissa Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Viisi kautta on jääkiekkouralla ikuisuus. Valtaosan kohdalla se tarkoittaisi lopullista jämähtämistä alasarjoihin.

Allsvenskaniin päästyään Kokkonen käytti mahdollisuutensa. Kahdesta kaudesta etenkin jälkimmäinen oli erinomainen ja poiki SHL-sopimuksen.

Kokkonen onnistui kypsässä iässä vaihtamaan työskentelyn puutehtaalla jääkiekkoammattilaisen arkeen eurooppalaisessa huippuseurassa. Se on ihme nykypäivän jääkiekossa, joka on muuttunut nuorten miesten temmellyskentäksi.

Ruotsissa varttunut Kokkonen oli itsekin todellinen superlupaus.

Hänen äitinsä on ruotsalainen, mutta isä on suomalainen Vesa Kokkonen, joka on valmentanut LeKin Mestis-joukkuetta. 15-vuotiaana Kokkonen kutsuttiin Suomeen Pohjola-leirille mittaamaan tasoaan ikäluokkansa muiden kärkipelaajien kanssa.

Hänet valittiin koko turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

Noihin aikoihin Ilves halusi lahjakkaan pelaajan riveihinsä. Kokkonen päätti lähteä Ruotsista.

– Muutin yksin Tampereelle, vanhemmat jäivät Ruotsiin.

Juniorivuodet Tampereella eivät sujuneet suunnitellusti, vaikka Kokkonen pelasi yhden SM-liigaottelunkin nuorena poikana kaudella 2011–2012.

– Jos vertaa nykynuoriin, niin olin ihan pihalla kaikesta. Perusasioistakin, kuten ruokavaliosta ja yöunista. Ympäristö ei ollut minulle paras mahdollinen, Kokkonen sanoo.

– Nykyään nuorilla on paljon enemmän ihmisiä ympärillään auttamassa. Siihen aikaan tilanne ei ollut yhtä hyvä. Minulla ei ollut hajuakaan monista asioista.

Jesper Kokkonen sai himoitsemansa SHL-sopimuksen 27-vuotiaana.

Isokokoinen ja taitava Kokkonen oli Suomen juniorimaajoukkueiden vakiokasvoja, mutta hänen kehityksensä alkoi hidastua aikuisuuden kynnyksellä. Portit SM-liigaan eivät kunnolla auenneet. Hän oli jumissa.

Sitten Kokkonen yhtäkkiä katosi kuvasta Ruotsin alasarjoihin.

– Päätin, että haluan takaisin Ruotsiin pelaamaan. Vaihtoehtoja ei ollut paljon. Tein homman simppeliksi ja muutin Tukholmaan vanhempieni luokse. Löysin HockeyEttanista joukkueen. Minulla ei ollut mitään hajua sarjan tasosta.

Siitä alkoi ”uusi ura”, jonka aikana Kokkonen on askel askeleelta kivunnut kovempiin joukkueisiin ja tasokkaampiin sarjoihin.

– Olen kasvanut ihmisenä valtavasti. Nykyään ymmärrän, kuinka kovaa työtä huippujääkiekkoilijaksi pääseminen vaatii.

– Havahduin siihen kunnolla vasta noin viisi kautta sitten, kun siirryin Vimmerbyhyn. Oli pakko uskaltaa lähteä taas pois porukoiden luota: tehdä itse ruokansa, harjoitella muita enemmän ja erottua joukosta. Monta kertaa olen miettinyt, että mitä jos olisin tehnyt aiemmin asioita toisin. Toisaalta taas olen ylpeä kulkemastani matkasta.

Kokkonen kertoo ottaneensa kaikista suurimmat kehitysharppaukset jääkiekkoilijana vasta 25–26-vuotiaana. Tuolloin hän pelasi Allsvenskania Karlskogassa.

Kokkosen tarina opettaa monta asiaa esimerkiksi nuorisolahjakkuudesta, työnteosta ja kärsivällisyydestä, mutta edellä mainittu kehitysharppaus aikuisiällä on tarinan tärkein oppi Suomi-kiekolle.

Kokkonen nousi uudelle tasolle Allsvenskanissa, koska pystyi elämään täysammattilaisen arkea.

Mestiksessä se ei oikein olisi mahdollista. Mestiksessä pelaamisesta saa ehkä vähän rahaa, mutta töissäkin on käytävä. Se ei ainakaan helpota Kokkosen kaltaisia myöhäisherännäisiä pelaajia kehittymään liigatasolle.

– Oli valtava helpotus päästä HockeyEttanista Allsvenskaniin. Sain riittävästi rahaa, että pystyin keskittymään vain jääkiekkoon.

– Kehityin esimerkiksi luistelussa. En enää vain pärjännyt, vaan pystyin hyödyntämään nopeuttani. Vuodet Allsvenskanissa vahvistivat uskoani ammattilaisuraan.

Allsvenskanin ajoista päästään sujuvasti teemaan, joka Suomi-kiekossa puhuttaa vuodesta toiseen: suljettuun sarjajärjestelmään. Kokkonen on omakohtaisesti elänyt ja aistinut arkea Ruotsin avointen sarjajärjestelmien maailmassa, jossa sarjanousut- ja putoamiset ovat jokavuotisia.

Hänen mukaansa ero Allsvenskanin kärjen ja SHL:n pohjan välillä on kapea. SM-liigan ja Mestiksen ero sen sijaan kasvaa kasvamistaan.

– Joku Björklöven Allsvenskanista pärjäisi ihan hyvin SHL:ssä. Mielestäni on hienoa, että sarjanousut ovat mahdollisia. Se näkyy myös fanikulttuurissa, Kokkonen sanoo.

Kokkonen on pelannut toistaiseksi rajatussa roolissa pääsarjassa. Se ei häntä lannista.

Ensimmäinen kausi SHL:ssä on ollut pandemiankin takia repaleinen. Kokkonen on pelannut rajatussa roolissa alaketjuissa. Tehopisteitä ei ole kertynyt toivotusti. Se ei ole lannistanut.

– Sen olen oppinut, että on turha jäädä mököttämään, jos peliaikaa tulee vähemmän. Roolini nyt on samanlainen kuin ensimmäisellä kaudella Allsvenskanissa. Sielläkin otin suuren kehitysharppauksen toiselle kaudelle. Nautin tästä mahdollisuudesta joka päivä, ja teen kovasti töitä.

Kokkonen on onnellisessa asemassa saatuaan ensimmäisen SHL-sopimuksensa poikkeusaikana, joka on pakottanut monet kiekkoilijatkin työttömiksi.

Sopimus pääsarjaan on taloudellinen helpotus, sen Kokkonen myöntää. Vaikka Allsvenskanissa voi pelata ammattilaisena, se ei vielä tarkoita merkittäviä palkkatuloja. Puhumattakaan HockeyEttanista, jossa tulot kootaan pienistä puroista.

– En silti huitele rahoja hukkaan. Meillä on 3-vuotias lapsikin. Toki elämästä voi nyt nauttia hieman enemmän: mennä esimerkiksi rauhassa kavereiden kanssa lounaalle harjoitusten jälkeen. Tärkeintä on, että nyt rahaa saa vähän säästöön.

Tarina puutehtaalta parrasvaloihin on inspiroiva osoitus siitä, etteivät superlahjakkuuksienkaan urapolut ole aina suoraviivaisia. Kokkonen lähettää painavan viestin nuorille jääkiekkoilijoille.

– Olkaa kärsivällisiä. 18-vuotiaana ei ole pakko olla huipulla. Jos ei kulje, on tärkeää miettiä omaa polkua eikä syytellä muita. Oletko varmasti tehnyt kaiken jääkiekon eteen? Lopputulos voi olla hyvä, vaikka tie huipulle olisi mutkaisempi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?