Kerroimme tänään tarinan Annelista, joka oli lähellä menettää kryptovaluuttahuijareille 5000 euroa.
Tarina ei ole poikkeuksellinen. Sikäli kylläkin, että sillä on onnellinen loppu.
Suomalaiset menettivät viime vuonna huijareille 32,4 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi huijattuja rahoja saatiin pysäytettyä 14,5 miljoonan edestä.
Se on suuri summa rahaa – varsinkin kun iso osa siitä on eläkeläisten ja muiden vähävaraisten säästöjä.
Lue lisää: Musertava luku Suomesta: Näin huijarit iskivät vuonna 2022
Valitettavan usein ihmisten reaktio tällaisiin kertomuksiin on ”oma vika” tai ”ei tuollaiseen kukaan täysjärkinen mene”.
Väärin.
On lukemattomia olosuhteita tai inhimillisiä ominaisuuksia, joita huijarit osaavat hyödyntää: kiire, muualle kohdistunut huomio, halumme auttaa toisia, positiivinen suhtautuminen meille ystävällisiin ihmisiin, taipumus uskoa viranomaisia ja muita auktoriteetteja sekä uskottava ja hyvin kerrottu tarina.
Huijaukset muuttuvat lähitulevaisuudessa aina vain uskottavammiksi. Niin viranomaiset kuin tietoturvayhtiöt ovat varoitelleet tekoälyn voimasta rikollisten käsissä.
Lue lisää: Nyt tuli vakava varoitus tekoälystä: 3 rikollista käyttötarkoitusta
Lue lisää: Uhka on toteutumassa: Venäläiset kyberrikolliset löysivät pelottavan teknologian
Suurin syy huijaukseen lankeamiseen on halu saada ilmainen lounas (tai euron iPhone, hyvin poikiva sijoitus tai mikä milloinkin).
Ihmismieli toimii siten, että kun palkinto on riittävän houkutteleva, ollaan valmiita ottamaan isojakin riskejä – eli halutaan uskoa, vaikka järki sanoisi toisin.
Kun ihmiset on rakennettu suurilta osin hyväuskoisiksi, on oikeastaan yllättävää, ettei meitä kaikkia huijata kaikkialla ja koko ajan.
Verkkorikolliset ovat huijaamisen mestareita. Me puolestamme emme ole niiltä puolustautumisen ammattilaisia.
Huijatuille nauraminen nostaa kynnystä tuoda esille häpeälliseksi tunnettuja kokemuksia. Jos kokemuksia ei jaeta, niistä eivät myöskään muut opi.
Huijatuksi joutuminen ei ole häpeä. Sille nauraminen on.
