Testi: Skullcandy Crusher Evo- ja Shure Aonic 50 -kuulokkeet. - Testit - Ilta-Sanomat

Testissä kahdet järeät kuulokkeet: Tuoko hinnan tuplaaminen onnen?

Skullcandy Crusher Evolla ja Shure Aonic 50:llä on rankka hintaero. Molemmissa on silti sellaista, mitä toisesta ei löydy.

Skullcandy Crusher Evo (vasemmalla) ja Shure Aonic 50 ovat korvien ympärille asettuvia kuulokkeita.­

2.1. 7:00

Kuulokkeiden myynti on hurjaa. Tuoteryhmä on ollut rajussa nousussa jo jonkin aikaa, minkä myötä markkinoilta löytyy nykyisin luureja joka lähtöön.

Langattomien nappikuulokkeiden ohella suurta suosiota nauttivat langalliset bluetooth-kuppikuulokkeet, jotka on tarkoitettu ensisijaisesti käyttöön älypuhelimen kanssa. Etenkin niiden suhteen hintavaihtelu on suurta, parista kympistä useampiin satasiin.

Edullisimmillaan sellaisia saa parilla kympillä, kuten marraskuussa testaamamme Lidlin Silvercrestit. Nämä ovat kuitenkin kampanjatuotteita, jotka tulevat ja menevät.

Otimme testiin kahdet kuulokkeet hyvin erilaisessa hintaluokassa.

Skullcandy Crusher Evo: Bassoa, oma ääniprofiili ja vielä vähän lisää bassoa

Skullcandyjen mukana tulee kuljetuspussi sekä pakolliset ääni- ja latauspiuhat.­

Ostopaikasta riippuen 160–180 euroa maksavien Skullcandy Crusher Evo -kuulokkeiden nimeäjä ei selvästi ole suomalainen. (Evo = et vaan osaa.) Tämä ei kuitenkaan luureja varsinaisesti heikennä.

Kyse on Skullcandyn Crusherien edullisempi versio, jossa hintaa on saatu painettua alas poistamalla vastamelutoiminto. Jäljelle on kuitenkin jätetty Skullcandyn kaksi muuta erikoisuutta, ”murskabassosäädin” sekä henkilökohtainen ääniprofiili.

Skullcandyt eivät edes yritä olla hifiluurit. Niitä voisi parhaiten luonnehtia katuluureiksi, sillä niiden näyttöarvo lähentelee käyttöarvoa.

Skullcandyn säätimet jakautuvat molempiin kuppeihin. Vasemmalla on virtakytkin ja bassosäädin, joka on päätynyt testaajan suosimaan ”hyvin vähän lisäbuustia” -asentoon.­

Valmistajan jo aiemmissa malleissa nähty fyysinen bassosäädin on todella tehokas, sillä ääriasennossa kuuloke-elementit paukuttavat korviin todella kovaa painevyörytystä – ihan liian voimakasta, että kuunteleminen olisi nautinnollista. Jo puoleen väliin säädettynä se tekee bassosta todella voimakkaan.

Lisäbasso ei ole oikein luonnollinen osa äänimaisemaa, vaan varsinkin suuremmilla tehoilla se vaikuttaa päälle liimatulta. Mutta tämä on vahva erottautumiskeino, ja vahva bassotoisto on epäilemättä monien makuun.

Toinen – toistaiseksi – Skullcandyn oma juttu on ruotsalaisen Audiodon tekniikka, jossa käyttäjälle tehdään sovelluksella kuulotesti ja personoidaan ääni tämän mukaan. Jos kuulossa on tiettyjen taajuusalueiden alenemia, näitä taajuuksia buustaamalla saadaan lopputulos kuulostamaan oikealta. Tämä on hieno ominaisuus ja aito kilpailuetu, jota naapureilta ei löydy. Koska ääni personoidaan bluetooth-sirua käyttäen, ominaisuus ei ole käytössä johto äänilähteeseen kytkettynä.

Skullcandy on toimittanut laitteidensa mukana ohjelmoitavia ”tiiliä”, jotka paritetaan yhteen kuulokkeiden kanssa. Tätä käyttämällä on mahdollista paikantaa milloin mihinkin lojumaan jääneet luurit. Ilmeisesti kustannussyistä se on jätetty Evoista pois, vaikka ohjelmatuki sille löytyykin.

Skullcandyn sovellus on hyvin pelkistetty, esimerkiksi varsinaista taajuuskorjainta ei ole. Sen sijaan tarjolla on henkilökohtaisen ääniprofiilin luonti kuulotestin avulla.­

Päähän laitettuna Skullcandyt ovat tuntumaltaan kohtuulliset. Kupit ovat nipin napin sopivat allekirjoittaneen korville, isokorvaisemmat kuulijat saattavat tuntea olonsa epämukavaksi. Kuulokkeet ovat myös verrattain tiukat, eli ne helposti alkavat puristaa parin tunnin jälkeen käytössä. Ongelma ei ole allekirjoittaneella suuren suuri, mutta joitakin se saattaa häiritä enemmän.

Skullcandyjen äänenlaatu on kohtuullinen. Kultakorvien luurit nämä eivät missään nimessä ole. Kohdeyleisö on enemmänkin Beats-kansassa, joka arvostaa muhkeaa bassoa ja näyttävyyttä.

Ainoa todella vahva osa-alue on basso, jota voi säätää normaalin ja täydellisen överin välillä. Ääni on kuitenkin mukavassa tasapainossa henkilökohtaisen ääniprofiilin ansiosta, mikä tekee Skullcandyista varteenotettavan ostoksen.

Shure Aonic 50: Urkkivat hifiluurit

Shuren mukana tulee jättikokoinen säilytys/kuljetusrasia sekä ääni- ja latauspiuhat.­

Shure Aonicit ovat hinnaltaan lähes tuplasti kalliimmat kuin Skullcandyt, peräti 335 euroa. Tähän hintaan on syytä odottaa laatua, ja sitä on onneksi luvassa.

Shuret istuvat 334 gramman painostaan huolimatta hyvin päässä, eivätkä ala painaa pidemmänkään käyttösession jälkeen. Kupit ovat isot ja peittävät korvat kuin korvat varmasti. Materiaalit ovat käsinkosketeltavan laadukasta nahkaa ja alumiinia (sekä muovia).

Kuulokkeiden ääni on kirkas, ja soundi on erinomainen. Näillä kuuntelee musiikkia oikein mielellään.

Hallintapainikkeet ovat hyvät, mutteivät parhaat mahdolliset. Etenkin volyyminapit, jotka sijaitsevat oikeassa kuulokkeessa korotetun virtapainikkeen molemmin puolin, vaativat käyttäjältään hieman harjoitusta.

Kaikki Shuren säätönapit ovat oikeassa kuulokkeessa. Ylhäällä on taustamelu/ympäristötilakytkin, sen alla äänenvoimakkuus ja toistopainike, alimpana virtanappi.­

Akkukestoa riittää hyvin, vaikka akun kapasiteetti onkin Skullcandyja pienempi. Shureja tarvitsee ladata niin harvoin, että tarpeen melkein pääsee unohtamaan – mikä saattaa johtaa melkein tyhjien kuulokkeiden kanssa liikkeelle lähtöön. Akun varaustason voi tarkistaa sovelluksesta tai virtapainikkeen tuplanapautuksella.

Myös Shureissa on hallintasovellus, ShurePlus Play. Täältä käsin säädetään muun muassa vastamelutoiminnon tai ympäristön äänien läpi päästämisen välillä. Tämän lisäksi tarjolla on taajuuskorjain, joka tosin muokkaa ääntä vain puhelimelle tallennettuja tiedostoja toistettaessa. Siitä ei siis ole iloa toistosovellusten, kuten Spotifyn, kanssa.

Shuren sovellus antaa säätää taustaäänten läpipääsyä ja mykistystä. Valitettavasti taajuuskorjaimesta on iloa vain puhelimella olevia äänitiedostoja toistettaessa. Sovellus urkkii käyttäjäänsä lupaa kysymättä ja asetus on itse tajuttava ottaa pois päältä.­

Lisäksi sovelluksella päivitetään kuulokkeen ohjelmisto. Ikävä kyllä sovellus on ihan liian utelias: Se haluaa nuuskia ainakin käyttäjänsä olinpaikan sekä kuulokkeiden käyttötietoja. Asiasta ei myöskään kysytä käyttäjältä, vaan se pitää huomata ja käydä itse poistamassa asetuksista. Urkinta on Shurelta heikko esitys.

Pieni ärsyttävä yksityiskohta on se, että audiopiuhan liitäntä kuulokkeiden päässä on verrattain harvinainen 2,5-millimetrinen, eli sen puihan vaihtaminen ei onnistu ihan noin vain. Toinen pää on toki normaali 3,5 millin ääniplugi. Myös usb-porttia voi käyttää äänensyöttöön, mutta tähän ei toimiteta kaapelia mukana.

Shuren äänipiuha on epästandardi, sillä se kytkeytyy kuulokkeisiin 2,5 millin liittimellä (yllä).­

Ulkonäöltään Shuret näyttävät enemmän kotikuulokkeilta kuin reissuluureilta. Ulkonäkökisassa Skullcandyt tuntuvat luontevammilta laittaa päähän uloslähtöä ajatellen.

Shureja on mielekkäintä verrata laatukuulokkeiden tietynlaiseksi mittatikuksi nousseisiin Sonyn vastamelukuulokkeisiin. Niiden uusimpaan, Sony WH-1000XM4-versioon verrattuna Shuret eivät täysin pärjää. Sony voittaa niin keveydessä (254 g), ulkonäössä kuin sovelluksen toiminnallisuudella.

Äänenlaadultaan molemmat ovat erittäin erottelukykyisiä. Sonyn ääni on täyteläisempi, Shuren kuivakampi. Valinta näiden välillä on makuasia. Hinnaltaan Sonyt ovat pari kymppiä kalliimmat, mutta vanhempia versioita löytyy aika ajoin halvemmalla.

Shuret ovat pitkälti sitä, mitä hifilaitteilta on totuttu odottamaan: Maksamalla saa laatua. Hinta ja laatu eivät kuitenkaan lisäänny täysin samassa suhteessa, sillä suurella rahalla saa kohtuullisen kokoisen parannuksen. Hifistelyllä on hintansa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?