Peliarvostelu: PS5:n jalokivi Spider-Man: Miles Morales on kaunis ja hauska – mutta vasta lupaus tulevasta - Testit - Ilta-Sanomat

Peliarvostelu: PS5:n jalokivi Spider-Man: Miles Morales on kaunis ja hauska – mutta vasta lupaus tulevasta

Hämähäkkimiehen seikkailujen uusi osa on Playstation 5:n julkaisupelien ykkösnyrkki.

6.11. 16:01

Marvel’s Spider-Man oli iso hitti vuonna 2018. Peli oli ylistetty, hyvin myynyt ja yksinoikeudella Playstationille, mikä tekee sen jatko-osasta ihanteellisen Playstation 5:n julkaisupelin.

Tällainen on tuoreen ja odotetun Marvel’s Spider-Man: Miles Moralesin tausta. Sarjakuvista tuttu Miles Morales on alkuperäisen Spider-Manin eli Peter Parkerin kaveri, juuri Harlemiin muuttanut latinoäidin ja hiljattain kuolleen mustan isän teinipoika. Sen lisäksi 17-vuotias on saanut hämähäkin pureman, ja on nyt toinen Spider-Man.

Hyvää

  • Kaunis

  • Viihdyttävä juoni

  • Sujuva pelattavuus

  • Eläväinen kaupunki

Huonoa

  • Valinta ruudunpäivitysnopeuden ja näyttävyyden välillä

  • Edeltäjäänsä nopeammin pelattu ja nähty

  • Rajallinen vaihtelevuus tehtävissä

  • Suomalainen käännös

Spider-Maneja on alussa kaksi, kun Peter kouluttaa kakkoshämis Milesiä konnien kiinniottamisen jaloon taitoon jouluisessa New Yorkissa. Pian Miles jää omilleen, kun Peter lähtee reissulle Eurooppaan ja vastuu suurkaupungin suojelusta lankeaa keltanokkaiselle Milesille.

Ei se helppoa ole. Miles saa jatkuvasti kuulla kansalaisilta, miten ei yllä ”oikean Hämähäkkimiehen” tasolle ja miten hän lähinnä sotkee asioita auttamisen sijaan.

Toimintaseikkailulle tuttuun tapaan kartta pursuilee tehtäviä.­

Kuten arvata saattaa, sitten alkaa tapahtua. Milesin äiti pyrkii kaupunginvaltuustoon, outo Underground-katujengi terrorisoi kaupunkia ja energiajätti Roxxonilla on erikoisia sivubisneksiä.

Hämähäkkimiestähän silloin tarvitaan.

Marvel’s Spider-Man: Miles Moralesin lajityyppi on avoimen maailman toimintaseikkailu. Hämis operoi maalla, ilmassa ja vähän vedessäkin. Hahmo liikkuu NYC:n kattojen yllä seittinsä avulla loikkien, ja nyrkit sekä kättä pidemmät tekniset neuvotteluvälineet viuhuvat vähän väliä.

Spider-Manin pelattavuus on hyvä. Seittien mukana heilahtelu on luontevaa ja nopeatempoinen taistelu tyydyttävää.

Seittien varassa liitely ja hurjat hypyt tulevat kuin itsestään, sillä ohjaus on sujuvaa. Kauniit maisematkaan eivät haittaa.­

Parhaiden toimintaseikkailujen tapaan päällä on koko ajan pieni ahdistus, kun suurta juonta pitäisi selvittää, mutta samaan aikaan kansalaiset pyytävät apua mitä erilaisimpien pikkurötösten ja pulmien kanssa. Niinpä salaliiton selvittämisen ohella on pistettävä nekkuun autovarkaita, saatava metro kulkemaan, etsittävä kadonneita kissoja tai pelastettava varastetut köyhien lasten joululahjat. Kliseistä, mutta hauskaa.

Eivät autovarkaat tiedäkään, kuka heillä on kyydissään. Vauhdin tuntu on todellinen ja sitä synnytetään muun muassa grafiikkaa ruudun reunoilta pehmentämällä.­

Tehtävissä on jonkin verran variaatiota, mutta sitä saisi toki aina olla enemmän. Nyrkinheiluttelulla, hiiviskelyllä ja akrobatialla pärjää, vaikka puitteet vaihtelevatkin. Tämä ei ole kuitenkaan suuren suuri ongelma, sillä tunne juonen edistämisestä on koko ajan läsnä.

Aina Spider-Man ei taistele kasvokkain. Välillä saalistaja iskee huomaamatta katonrajasta.­

Taisteluja voi käydä perinteisenä lähitaisteluna erilaisin iskuyhdistelmin myrkkyhyökkäyksillä tehostettuina. Vaihtoehtoisesti avuksi voi ottaa teknisiä vimpaimia, kuten seittisingon, etälaukaistavat miinat tai hologrammihahmoja. Kierompi hämiksenpelaaja hiipii seiniä ja kattoja pitkin napsien pahat ihmiset yksi kerrallaan huomaamatta pois pelistä.

Otsaanlyöntikilpailun jälkeen: pahikset ottavat lukua paitsi yksi, joka katselee tapahtumia kiukkuisena seitin sisältä.­

Graafisesti peli on kaunis, mutta siinä on silti tehty kompromisseja. Täyden 4K-tarkkuuden ja hdr-värit saa käyttöön ainoastaan asettamalla ruudunpäivitysnopeudeksi 30 fps. Täysi 60 fps on tarjolla vain riisutulla ulkonäöllä. PS5:n ensimmäiseksi huippupeliksi olisi ollut kiva saada pidäkkeetöntä loistoa, mutta nyt kävi näin.

30 ruudun sekuntivauhdin pelattavuus oli sinänsä allekirjoittaneelle pääosin riittävä, sillä millisekunnintarkkojen ultrakillerikombojen sijaan tämän hämiksen taistelutaktiikka on hyväksi havaittu nappuloidenmuhennus.

Peli on hetkittäin todella kaunis.­

Täydessä loistossaan peli on kaunis. Yksityiskohtia on paljon ja ne ovat teräviä ja selkeitä. Hämiksen liitäessä rihmoillaan vastaan lentää lintuparvia, lumihiutaleet leijailevat ja savuja nousee sieltä täältä. Tässä ollaan uudenlaisen kauneuden äärellä konsoleilla.

Heijastukset ja valot näyttäytyvät nätteinä myös taistelun aikana.­

Ilahduttavasti loistosta ei tingitä taisteluissakaan. Kun Spider-Man ottaa otsanlyöntikisaa undergroundilaisten kanssa, kaupungin valot jatkavat heijastumistaan ikkunoista. Jos niitä on aikaa pysähtyä ihailemaan siis.

Jouluinen New York City on elävä ja tunnelmallinen paikka.­

Ihailemisesta vielä sen verran, että kaupunki ansaitsee hatunnoston. Se on kaunis ja kauniisti ruma, eläväinen ja todentuntuinen. New Yorkin kaduille ja talojen katoille jää samoilemaan pitkäksi aikaa ihan vain näkymistä nauttiakseen.

Pelissä on hahmonkehitystä teknisten vimpaimien ja taisteluliikkeiden muodossa. Käytännössä tämä tapahtuu ostamalla päivityksiä vimpaimiin ja hämiksen haalareihin. Teknologiapuu on pidetty sopivan simppelinä. Valintoja jaksaa pohtia, mutta siihen ei tuskastu.

Hämiksen ympärillä pyörivä somekohina on hauska yksityiskohta.­

Kokonaisuutta on kuorrutettu pienillä yksityiskohdilla, kuten NYC:n somesyötteellä. Siellä kohtaavat hämiksen fanit, trollit, tavalliset ihmiset sekä sankari itse. Ei tarpeellinen, mutta hauska pieni yksityiskohta, joka kertoo peliin laitetusta suuresta vaivannäöstä.

Peli on käännetty suomeksi, mutta onneksi keskusteluja ei ole dubattu. Käännöksessä on muutamia suoria virheitä (esimerkiksi rally ei ole mielenosoitus vaan vaalitilaisuus). Kääntäminen on ollut hankalaa, sillä amerikkalaiset puhekielen ilmaukset eivät aina käänny nätisti nuorisolaiskieleksi. Koska pelillä on verrattain korkea ikäraja, pegi 16, käännöksen tarpeellisuuden voi kyseenalaistaa.

Hämähäkkimiehen taitoja parannellaan kykypuulla.­

Suurempi ongelma lienee se, että kun peli on pelattu, se on pelattu. Vaikka se on kokonainen peli, se on kestoltaan reilusti lyhyempi kuin edellisosa. Jos sivutehtäviä kahlailee ahkerasti, peli viihdyttänee taitotasosta riippuen jossain 10 ja 20 tunnin välillä.

Vaikka peli on näyttävä ja latausnopeudet PS5:llä varsin viihdyttäviä, tämä ei ole tajuntaa räjäyttävää. Parempaa on lupa odottaa tulevaisuudessa.

Silti Marvel’s Spider-Man: Miles Morales on hauska ja viihdyttävä ostos. Paino sanalla hauska, sillä pelaamisen tulee olla hauskaa. Tässä tapauksessa se on.

Marvel’s Spider-Man: Miles Morales

Kehittäjä/julkaisija: Insomniac Games / Sony Interactive Entertainment

Saatavilla: Playstation 5 (testattu), Playstation 4

Pegi-ikäraja: 16

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?