Huikeita pelejä kesälle – IS valitsi 4 ohittamatonta helmeä - Testit - Ilta-Sanomat

Huikeita pelejä kesälle – IS valitsi 4 ohittamatonta helmeä

Videopeleistä on moneksi. Testasimme uutuuksista neljä todella erilaista tapausta.

Julkaistu: 6.6. 16:00

Alkukesän uutuuspelit näyttävät, miten monipuolisia videopelit voivat olla.

Alkukesän huippupelit tuovat unohdetun lajityypin takaisin, pistävät pyöräilemään vuorilta alas ja saavat ratkomaan aidoilla näyttelijöillä kuvattua mysteeriä. Mukana on myös valtava roolipeli, jonka parissa kannattaa tyhjentää kalenteri muilta menoilta.

Xenoblade Chronicles: Definitive Edition

Kuvat eivät tee oikeutta sille, miten pieneksi pelissä tuntee itsensä. Uudessa Switch-versiossa ulkoasu on päivitetty entistäkin näyttävämmäksi.

(Kehittäjä: Monolith Soft. Saatavilla: Switch.)

Yksi viime aikojen parhaista japanilaisista roolipeleistä tekee komean paluun. Kyseessä on eeppinen Xenoblade Chronicles, joka julkaistiin alkujaan Wiille kymmenen vuotta sitten.

Pelissä tutkitaan laajoja kaupunkeja ja kyliä sekä kaunista ja jylhää luontoa. Alueiden valtavat etäisyydet ja mittakaavat salpaavat hengen. Suuren seikkailun tuntu on käsinkosketeltavaa. Myös tarina on ikimuistoinen.

Maailmassa kohdataan mielikuvituksellisia vihollisia kamppailuissa, joiden taktisuus on toteutettu hyvin. Lisäksi jutellaan sivuhahmoille ja tehdään heille palveluksia. Ihastuttava pelaaminen ei hevillä lopu. Järkälemäisen pelin parissa saa kulumaan jopa sata tuntia.

Tuoreessa Switch-versiossa on mukana myös uusi ja upea jälkinäytös. Se on käytännössä oma pelinsä, silläkin on mittaa liki 20 tuntia. Eikä hassumpaa, että haastetta voi nyt aina nostaa tai laskea itselleen sopivaksi.

Streets of Rage 4

Streets of Rage 4 näyttää kuin liikkuvalta sarjakuvalta. Myös äänipuoli on kunnossa, sillä korvia hellii maukkaasti syntikkateknoviritteinen musiikki.

(Lizardcupe, Dotemu, Guard Crush Games. Pc, PS4, Switch, Xbox One.)

Streets of Rage 4 on kova tapaus monestakin syystä.

Ensinnäkin se palauttaa parrasvaloihin niin sanotut beat 'em upit eli tappelupelit. Eli lajityypin, jossa kadulla kävellessä kohdataan vihollisia käsirysyissä. Laji oli yksi suosituimmista 1980- ja 90-luvuilla. Sittemmin on ollut hijaisempaa.

On myös ilahduttavaa, että kyse ei ole uusintaversiosta. Streets of Rage 4 on ihan oikeasti jatko-osa sarjaan, josta ei ole kuulunut mitään 26 vuoteen. Tällainen lähestymistapa on nykyään harvinainen ja oikein virkistävä.

Parasta on kuitenkin, että peli on täyttä rautaa. Se vetää vertoja jopa sarjan vanhoille osille, jotka ovat lajinsa huippuja. Syvällinen pelimekaniikka kannustaa treenaamaan liikkeitä ja opettelemaan vihollisten käytöksen ulkoa.

Paketti on muhkea. Tarjolla on runsaasti kenttiä, vaikeustasoja ja hahmoja sekä moninpeli netissä tai samalta ruudulta. Tätä pelataan vielä pitkään.

Telling Lies

Hollywood-näyttelijöillä kuvattu Telling Lies tarjoaa kutkuttavan arvoituksen ratkaistavaksi. Pelin parissa parhaat apuvälineet ovat perinteiset kynä ja paperi.

(Sam Barlow, Furious Bee. iOS, pc, PS4, Switch, Xbox One.)

Yksi videopelien kiehtovimmista puolista on niiden moninaisuus. Pelit voivat olla miltei mitä vain, vaikka tätä.

Aidoilla näyttelijöillä kuvattu Telling Lies on draamapeli, jossa selvitetään mysteeriä katsomalla videopätkiä. Ne ovat henkilöhahmojen välisiä videopuheluita tai piilokameranauhoituksia. Ja näitä lyhyitä videoita pitää löytää hakusanoilla lisää tai eteneminen tyssää.

Idea on kiinnittää huomiota siihen, mitä videoissa puhutaan. Näin hoksaa tärkeitä hakusanoja, jotka avaavat vyyhtiä pidemmälle. Tarina etenee yllättävänkin vapaasti valittuun suuntaan. Nyt todella tuntee olevansa kuin mestarisalapoliisi.

Peli rakentuu Logan Marshall-Greenin tunteikkaasti esittämän perheenisän ympärille. Taustalla kaikki ei ole sitä onnea, mitä olettaisi.

Videoita on paljon ja ne ovat ammattimaisesti toteutettuja. Saman voi sanoa lukuisista näyttelijäsuorituksista: ne ovat kaikki erinomaisia.

Lonely Mountains: Downhill

Yksityiskohdiltaan rajallinen grafiikka on liikkeessä kaunista ja korostaa vauhdin huumaa. Mainiota on myös, että musiikin sijaan pelissä kuullaan luonnon ääniä.

(Megagon Industries. Pc, PS4, Switch, Xbox One.)

Kuinka hyvä muka voisi olla peli alamäkipyöräilystä? Ennakkoluulot kannattaa nyt heittää heti romukoppaan. Aiheesta on nimittäin tehty kerrassaan huikea peli.

Ensimmäisenä Lonely Mountains: Downhillin parissa huomaa, että ohjaus on täydellistä. Se on tarkkaa, nopeaa ja kannustaa hiomaan taitojaan. Niitä tarvitaankin, sillä peli on erittäin haastava.

Se on myös palkitseva. Aluksi ilahduttaa, kunhan vain vuorilta pääsee alas maaliin. Sitten suoritukset voi tehdä kelloa vastaan tai mahdollisimman vähillä epäonnistumisilla. Polkemaan pääsee jopa pilkkopimeässä. Peliä haluaa pelata aina vielä sen yhden kerran lisää.

Todellinen koukku tulee kuitenkin vasta, kun tajuaa, että radalla ei ole pakko pysyä. Antoisinta onkin, kun etsii omat oikoreitit puikkelehtien puskien, puiden ja kivikkojen läpi. Silloin ohjaimesta ei malttaisi luopua enää millään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?