Pahiskääpiöt louhivat galaksin sekaisin – Deep Rock Galactic on suurta hupia kaverien kanssa - Testit - Ilta-Sanomat

Pahiskääpiöt louhivat galaksin sekaisin – Deep Rock Galactic on suurta hupia kaverien kanssa

Kaivostöistä, vaaroista ja kääpiöistä – niistä on Deep Rock Galactic tehty.

Julkaistu: 23.5. 16:00

Deep Rock Galactic on avaruuteen sijoittuva, kimpassa pelattava louhinta- ja räiskimispeli satunnaisesti luotavissa luolastoissa.

Deep Rock Galactic on hämmentävällä tavalla hieno peli. Siinä on kyse isottelevista avaruuskääpiöistä, jotka kulkevat planeetalta toiselle malmia kaivamassa, hirviönmunia etsimässä ja ilkeitä avaruusotukoita lahtaamassa.

Tarkemmin sanottuna peli on ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvattu yhteistyöpeli, jossa rymistellään neljän kääpiön porukalla. Paino on sanalla yhteistyö, sillä kääpiöitä on tarjolla neljässä hahmoluokassa. Luokat täydentävät toinen tosiaan.

Pelata voi joko kavereiden kesken tai netistä löytyvien satunnaispelurien kanssa. Kokemus on jotakuinkin niin hyvä kuin mikä pelikaverien taso on.

Hyvää

  • toistaan poikkeavat hahmoluokat

  • toimiva tiimipeli

  • tuhoutuva ympäristö

  • reteä meininki

Huonoa

  • äänimaailma pidemmän päälle

  • tehtävien monipuolisuus

  • etenkin kallion sisällä eksyminen helppoa

Eri partaturvat osaavat eri niksit. Pioneeri (engineer) asentaa tykkitorneja ja rakentaa alustoja, mikä helpottaa korkeuserojen kanssa kamppailua. Raskaasti aseistettu gunner osaa ampua koukun ja tehdä köysiradan muulle tiimille melkein minne tahansa. Poraaja (driller) taas läpäisee massiivisella päräyttimellään materiaalin kuin materiaalin. Ketterä tiedustelija (scout) ei ole yhtä jämerä pakkaus kuin muut ja erikoistuu synkkien luolien valaisemiseen.

Deep Rock Galactic -kaivosyhtiön tukikohta kiertää planeetan kiertoradalla.

Mistä päästäänkin siihen, että melkein kaikki on tuhottavissa ja rikottavissa. Maaperää on useampaa sorttia, mutta hakku tai pora vie miehen (kääpiön) vaikka harmaan (tai vaaleanpunaisen tai sinisen tai…) kiven.

Koska peli on todella aidosti kolmiulotteinen, suunnat menevät helposti sekaisin. Etenkin kallioon porauduttaessa on todella helppo mennä sekaisin siitä, missä on maa ja missä taivas. Jonkinlainen keinohorisontti tulisi tarpeeseen, varsinkin kun osa satunnaisesti generoiduista luolastoista on jo valmiiksi erittäin sokkeloisia.

Kääpiöitään voi kustomoida esimerkiksi erilaisilla päähineillä ja partatyyleillä.

Deep Rock Galactic ei ole uusi peli, vaikka se julkaistiin vasta alkukuusta. Se on ollut Steamissa tarjolla esijulkaisuversiona jo alkuvuodesta 2018 alkaen.

Taistelusta tekee mielenkiintoista se, että ammuksia ei ole tarjolla rajattomasti. Jos rähinöissä ongelmanratkaisutapa on liipaiseminen pitäminen pohjassa, seuraavan ötiäisaallon tullessa pääsee helposti itku. Jos mainaria kurmotetaan kovaa, kaverit voivat palauttaa osumaa ottaneen kaverin höyhensaarilta. Siinä on yksi syy lisää olla haahuilematta liian kauaksi ase- ja hakkuveljistä.

Koska kyse on kääpiöistä, löytyy avaruusasemalta myös olutbaari.

Ammustäydennyksen voi tilata louhimalla erästä malmityyppiä. Tämä tuo tehtäviin lisää dynamiikkaa ja tasapainottelua. Terveyttä puolestaan kohennetaan toisilla louhimishyödykkeillä.

Alkutehtävien jälkeen aukeaa kampanja, joka avaa useampia tehtävätyyppejä. Perusajatus kaikissa tehtävissä kuitenkin on, että Deep Rock Galactic -kaivosyhtiölle työskentelevät kääpiöt laskeutuvat planeetan kiertoradalla leijuvasta tukikohdastaan maankuoren syvyyksiin, keräävät tarvittavat jalokivet, mineraalit ja fossiilit.

Sen jälkeen alkaa aikaa vastaan tapahtuva kilpajuoksu kohti pakokapselia, joka lähtee takaisin kiertoradalle joko kääpiöt kyydissään tai ilman heitä.

Satunnaisesti generoitujen luolastojen tyylikirjo on laaja. Tässä operoidaan jääluolassa.

Itsevalaisevien sienien täyttämä maanalainen metsä on kiinnostava ympäristö kaivostoiminnalle.

Suolakiteiden täyttämästä luolastosta löytyy paitsi mineraaleja, myös kääpiöitä syöviä avaruusmölliäisiä.

Graafisesti peli ei edusta videopelien terävintä kärkeä, mutta se selittyy osittain tyylivalinnalla. Pelissä ei haeta visuaalista realismia, vaan enemmänkin piirretyn elokuvan tai animaation tuntua. Tässä on se hyvä puoli, että ulkoasu kestää aikaa.

Ääniefektit ovat riittävät ja hetkittäin hupaisat. Kääpiöiden sutkautukset muuttuvat kuitenkin ennen pitkää ei-ihan-niin-hauskoiksi, kun ne on riittävän monta kertaa kuullut. Mutta tämä on huumorielementtien ongelma kaikissa peleissä.

Tehtävä suoritettu. Mainauskaverikin ehti pakokapseliin.

Pelille on lätkäisty korkeahkon tuntuinen 16 vuoden ikäraja. Tälle voi löytää perustelut siitä, että sarjakuvamaisesta grafiikasta huolimatta osa avaruusinhokeista on kohtalaisen etovia. Sellaisiin ei olisi kiva törmätä pimeällä kujalla, vaikka ne olisivat miten iloisen värisiä (hirviöt siis, eivät kujat).

Peli on varsin onnistunut kokonaisuus, jota on helppo suositella etenkin yhteistyöpelien ystäville. Sen hinta on 30 euroa, joka on näkökannasta riippuen joko kelpo sijoitus tai hivenen suolainen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?