Peliarvostelussa vuoropohjainen tekninen räiskintä Gears Tactics - Testit - Ilta-Sanomat

Veri lentää ja aivonystyrät savuavat – Gears Tactics on mainio peli

Gears Tactics on erittäin onnistunut vuoropohjainen taktiikkapeli.

Vuorossa olevalla gear-soturilla on muutama mahdollinen ampumalinja. Punaiset alueet kuvaavat reaktiotulta ampuvia vihollisia, joten niiden sisällä on paha olla.

9.5.2020 16:00

Gears of War, tai nykyään vain Gears, on Microsoftin adrenaliinin, testosteronin ja machoilun täyttämä toimintapelisarja, jota on veivattu etupäässä Xboxeilla. Se on jäänyt eurooppalaisille pelaajille hieman etäisemmäksi kuin esimerkiksi Halo, joka on selkeästi Microsoftin johtotähti toimintapelipuolella.

Vaan muutoksen tuulet puhaltavat. Gears-universumi notkahtaa mukavuusalueeltaan ja päätyy uusimmalla osallaan osaksi taktisten strategiapelien lajityyppiä.

Gears-maailmassa hallitsevat machous ja testosteroni. Isompi on parempi, oli sitten kyse pyssystä tai haarniskasta. Sankari Gabe Diaz ei pyytele anteeksi keneltäkään.

Hyvää

  • Jännitys ja tunnelma

  • Ulkonäkö

  • Onnistunut suoraviivaisuus

  • Ei pelinsisäisiä ostoksia

Huonoa

  • Rajoitetut tallennusmahdollisuudet

  • Sivutehtävät, joilla rajoitetaan hahmojen käyttöä

  • Hahmot jäävät ohueksi

  • Tylsät pomotaistelut

Jos nimet jotain sanovat, niin Xcom, Jagged Alliancet, Fallout Tactics ja Incubation ovat luonnollisimpia vertailukohteita. Puhutaan siis hampaisiin asti aseistetun tiimin johtamisesta shakin tapaan vuoropohjaisesti käytävässä taistelussa hyvin erilaista vihollista vastaan.

Minä lyön, sinä lyöt – vuorotellen

Gears siirtyy uuteen ympäristöönsä oikein mukavasti. Luvassa ei ole suurta strategiaa, avointa maailmaa tai haarautuvaa kampanjaa, vaan verrattain suoraviivaista, mutta viihdyttävää mättöä maankuoren alta puskevia locust-hirviöitä vastaan.

Tarjolla on vain yksinpeli, joka on onneksi tehty hyvin. Pelaajalla on käytössään muutama keskushahmo, joiden ympärille aletaan rakentaa luunmurskaajatiimiä.

Hahmotyyppejä on 5, ja kaikille on omat kehityspuunsa. Heavy-soturista voi esimerkiksi tehdä räjähdysefekteihin perustuvan soturin tai väkevän puolustajan, jonka ampumasektoriin ei kannata haahuilla.

Pelihahmoja on tarjolla viidessä luokassa (raskaasti aseistettu heavy, rynnäkkösoturi vanguard, lääkintää tarjoava support, tarkk’ampuja sekä tiedustelija). Kaikilla hahmoilla on omat kykypuunsa, joten niitä voi kehittää esimerkiksi hyökkäävämpään suuntaan tai räjähdyseksperteiksi.

Suojan käyttö on tärkeää, ja yksiköiden erikoiskyvyistä pitää ottaa kaikki irti. Konekiväärimies on tehokkaimmillaan, kun tämä liikkuu vain harvakseltaan.

Nyt ei näytä hyvältä. Nopat ja raatelevat reaverit ovat päässeet kahden gearin iholle ja toinen ottaa lukua. Viikatemies ottaa pian omansa.

Jokaisessa tehtävässä sotii 2–4 gearia sekä iiiiso määrä vihulaisia. Vihollisten suuri määrä on peliä määrittelevä tekijä ja siitä Gears Tactics saa myös persoonallisen luonteensa.

Koska jokaisella hahmolla on pelivuoron aikana käytettävissä vain 3 toimintoa, niitä pitää saada lisää. Tämä tapahtuu teloittamalla maahan lyötyjä hirviöitä, mikä tuo koko tiimille (teloittajaa lukuun ottamatta) lisätoimintoja. Tällä tavoin hahmojen toimintoja voi ketjuttaa hyvinkin pitkiksi sarjoiksi. Idea toimii hyvin, kun sen oikein oivaltaa.

Tehtävissä voi noukkia laatikoita, jotka tuovat aseisiin ja sotisopaan parannuksia. Mikä mukavinta, lootbox-ongelmaa ei ole, eli näihin ei tarvitse käyttää oikeaa rahaa.

Toinen taistelun avainkonsti ovat pitkät siirtymät, jotka mahdollistuvat teloituksilla sekä pistin- ja moottorisahakiväärirynnäköillä. Tämä tekee pelin luonteesta hyökkäyksellisen, vaikka hahmoja onkin mahdollista kustomoida myös puolustavampaan suuntaan.

Tehtäviä ja ”sivutehtäviä”

Kampanja on puhtaan lineaarinen. Mukana on ”sivutehtäviä”, joissa vakiosankareita ei saa käyttää loputtomasti. Kierrätystä on siis pakko tehdä.

Pelihahmot kehittyvät, mutta niin vaan vastaan tulee koko ajan hankalampia vihollisiakin. Kokemus opettaa nopeasti, mitä vastustajia ei kannata päästää iholle asti ja mikä hahmo toimii mitäkin vihua vastaan. Luvassa on myös pomotaisteluja mauttoman kokoisten pahisten kanssa. Näiden kiinnostavuudesta voi olla montaa mieltä. Taisteluiden välillä juonta edistetään videoilla, ja rähinöiden animaatiot ovat melkoista verimässäilyä. 18 vuoden ikärajalle on hyvät perusteet.

Vaikka peli kuvataan ylhäältä päin, veriset tapot laukaisevat hurmeisia animaatioita.

Tehtävät ovat eräänlaisia puzzleja. Pelissä ei voi huijata lataamalla peliä uudelleen epäonnistuneen laukauksen jälkeen, vaan tehtävissä on tallennuspisteet. Tämä tuo sopivasti jännitystä, mutta tekee pelin yllättävästä lopettamisesta kesken kaiken vaikeampaa.

Gears Tactics on tehty useimmissa kohdissa oikein. Gearsien siirtymä lajityypistä toiseen ei vaikuta pakotetulta, vaan tuntuu siltä, että onnistunut vuoropohjainen peli on saanut ylleen Gears-teeman. Hyvä näin.

Pomotaistelut käydään mauttoman kokoisia hirviöitä vastaan.

Kokonaisuutena Gears Tactics on varsin onnistunut peli. Se on kuitenkin täysihintainen, eikä tarjoa kovin suurta uudelleenpeluuarvoa moninpelin puutteen vuoksi.

Se kuitenkin onnistuu erittäin hyvin siinä, mitä se yrittää olla: Pienen mittakaavan vuoropohjainen räiskintä. Ei enempää, ei vähempää. Tämän lajityypin pelejä ei ole yhtään liikaa.

Gears Tactics

Julkaisija/kehittäjä: Xbox Game Studios / Splash Damage, The Coalition

Saatavilla: Windows 10 (testattu), Xbox One

Ikäraja: 18 (pegi)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?