Espoolainen Control on tunnelmoinnin juhlaa ja ihmismielen rajojen venyttämistä – Martti Suosalo varastaa show’n

Julkaistu:

Remedyn uutukainen on kunnianhimoinen seikkailupeli, josta X-Filesin ja Black Mirrorin ystävät löytävät tuttuja aineksia.
Tuntemattomassa paikassa New Yorkin synkillä sivukujilla sijaitsee massiivinen betonikolossi – kyseessä on kansallisen hallintavirasto Federal Bureau of Controlin (FBC) päämaja.

Yliluonnollisten ilmiöiden tutkimukseen keskittyvän viraston ovista sisään astelee nuori nainen, Jesse Faden. Hän on tullut etsimään veljeään. Lisäksi Jessen päästä kuuluu toisen olennon ääni. Tämän verran pelaaja saa tietää, kun aloittaa suomalaisen pelifirma Remedyn (Max Payne, Alan Wake) odotetun uutuuspelin, mysteeritrillerin Control.  

Nopeasti selviää, että The Oldest House -nimellä tunnetussa FBC:n päämajassa ei ole mikään kohdallaan. Virasto on suljettu, ihmiset leijuvat liikkumattomina katonrajassa ja viraston johtaja makaa kuolleena huoneessaan vierellään outo käsiase. Vähän myöhemmin selviää, että talon on vallannut mystinen sihinä (Hiss), joka sekoittaa pään ja muuttaa kaiken epänormaaliksi.


Vain yksi ihminen näyttää tekevän talossa normaaleja töitään – Martti Suosalon nerokkaasti esittämä suomalaistalkkari Ahti. Käytäviä mopatessaan Ahti laulelee tangoa ja laukoo suomalaisia sanontoja kömpelöllä rallienglannilla:

– We all disappear like a fart in Sahara, perkele.


Control viitoittaa pelaajan varsin erikoisen tarinan pariin. Tietoa siitä, mitä ympärillä tapahtuu, on jatkuvasti tarjolla liian vähän. Asiantiloja joutuu päättelemään, eikä sittenkään aina osu oikeaan. Käänteet ovat erikoisia ja kerronta toimii mainiosti. Pelin maailma tuo mieleen ennen kaikkea 90-luvun mysteerisarjat Äärirajoilla ja Salaiset kansiot, miksei myös tuoreemman kulttisarja Black Mirrorin.
Pelin pihvi on tunkeutua virastotalon uumeniin. Talo on suunnaton, sekava ja muuttaa muotoaan, mutta lopulta reitit alkavat löytyä. Myös vanhoille alueille joutuu palaaman, kunhan Jesse on löytänyt taakse jääneisiin oviin riittävät kulkuluvat tai vaikeisiin paikkoihin pääsyä avittavat kyvyt. Tämä Metroidvaniaksi-kutsuttu etenemistapa on kolmiulotteisessa pelissä harvinainen, mutta osoittautuu toimivaksi ja tuo kiinnostavan lisän tarinaan.


Taisteluosuuksiltaan Control noudattaa Remedyn aiempien pelien lähes maneerinomaista kaavaa. Taistelupaikat ovat omina huoneinaan selvästi erillään tarinallisemmasta etenemisestä. Taistelun alkaessa huoneeseen marssitetaan aimo läjä kasvottomia vihollisia ja taistelu alkaa. Pelaajan pitää kiertää aluetta suojautuen konttorikalusteiden ja muiden esteiden taakse vihollisen luodeilta ja vastata tuleen mahdollisimman tehokkaasti.

Ensimmäisissä taisteluissa vastaan iskee jopa turhautuminen. Taistelu tuntuu vanhentuneelta, tyylillisesti tällaista räimettä nähtiin 2000-luvun alussa, muun muassa Remedyn Max Paynessa. Allekirjoittaneelle tuli ensimmäisten taisteluiden perusteella mieleen jopa lyödä hanskat tiskiin – mitä onneksi en tehnyt. Peli nimittäin korjaa kurssiaan nopeasti. Kun Jesse saa käyttöönsä uusia ominaisuuksia ja aseita, pelituntuma paranee huikeasti.


Erääksi pelin pääaseeksi tulee ajatuksen voimalla tapahtuva esineiden sinkoaminen vihollisten niskaan. Meno muuttuu todella hauskaksi ja monipuoliseksi, kun arkistokaapit lentävät, seinistä revitään irti teräsbetonikimpaleita ja ympäristön romusta nousee pelaajan ympärille leijuva suoja.

Uusia kykyjä opitaan erikoisesta astraalimaailmasta, jossa edetään ongelmanratkaisupelin säännöillä. Matrixmaisesta rinnakkaistodellisuudesta pääsee normimaailmaan vain käyttämällä kykyä, joka radalla opitaan. Radan selvitettyään kyvyn saa käyttöönsä loppupelin ajaksi.


Hauskan perustaistelun vastapainona Controlista löytyy harvinaisen tympeitä pomotaisteluja. Talon riivatulla johtoportaalla on roimasti liikaa kestopisteitä, ja taistelu muuttuu puuduttavaksi ja toisteiseksi jauhannaksi. Jos kuolo korjaa taistelun loppuvaiheessa, saattaa edessä olla hidas eteneminen uuteen yritykseen ja koko roskan toistaminen. Onneksi pomotaisteluja on harvakseltaan, joten ne eivät pilaa muuten hienoa ja kiinnostavaa peliä.

Controlin pääjuoni kestää noin 12–15 tuntia ja lukuisien sivujuonien kera kokonaisuutta pelaa 20–25 tuntia. Tuon ajan Remedyn erikoisen trilleriseikkailun parissa viihtyy, hyvinkin.

Suomalaisstudion uutukainen ei ole virheetön, mutta erittäin hyvä kokonaisuus, jonka kunnianhimo ja epätavallinen tarina innostavat selvittämään vielä yhden arvoituksen toisen jälkeen.

Control

Testattu: PS4, saatavilla Windows, Xbox One 

Julkaisija/kehittäjä: Remedy Entertainment, 505 Games 

Ikäraja (PEGI): 16

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt