Testit

Kyllä, se on todella nopea: Testissä gigabitin DNA Valokuitu Plus -liittymä

Julkaistu: , Päivitetty:

Laitetesti
DNA:n gigabitin liittymä toimittaa sen, minkä lupaa. Suuret siihen liittyvät kysymykset ovat liittymän käyttötarkoituksessa ja wifi-verkon optimoinnissa.

On langattomia nettiyhteyksiä ja sitten on kaapeliliittymiä. Jälkimmäisillä on vannoutuneet kannattansa, on syy sitten pelaamiseen, latailuun tai monen laitteen yhteiskäyttöön liittyvä.

Näiden keskuudessa on vielä oma porukkansa, joka haluaa parasta ja nopeinta, mitä rahalla saa. Tämä ryhmä ilahtuu mahdollisuudesta saada kotiinsa vanhalla haamurajalla eli gigabitin sekuntivauhdilla toimiva nettiliittymä.

Viralliselta nimeltään DNA Valokuitu Plus 1G -niminen nettiyhteys perustuu kaapelitelevisioverkkoon. Operaattori on pilkkonut runkoverkkoaan pienempiin osiin ja päivittänyt laitteistojaan. Tämä ja gigaan skaalautuva EuroDocsis3.0-standardi mahdollistavat gigabitin lupauksen.

Yhtiö lupaa päivitetyn EuroDocsis3.1:n skaalautuvan jopa 10 gigabittiin muutaman vuoden sisällä. Mutta se on toinen juttu ja palataan siihen joskus myöhemmin.

Gigabitin yhteyden ehkä suurin ongelma on siinä, että se on toistaiseksi saatavilla vain sinne, missä on DNA:n runkoverkko tarjolla. Operaattori on kaukana valtakunnallisesta statuksesta, mutta lupaa verkon kattavan 600 000 kotitaloutta vuoden loppuun mennessä.

Piuha seinään ja menoksi

Mennäänpä itse liittymään. Jos sellaisen hankkii, sitä ei kannata tehdä ihan levein perustein. Liittymän kuukasimaksu on nimittäin muhkeat 50 euroa, vaikka taloyhtiödiileillä siitä saa siivun pois.

Ihan mikä tahansa kaapelimodeemi ei myöskään taivu gigabitin nopeuteen. DNA on siksi lisännyt valikoimaansa F-3686AC-kaapelimodeemin, josta tulee vauhtiveikoille lisähintaa 180 euroa 3 vuoden maksuajalla.

Itse liittymän asennus on hyvin suoraviivaista: Nettipiuha kiinni tv-pistokkeeseen ja virtapiuha pistorasiaan. Valot alkavat vilkkua, menee muutama minuutti, ja ne vilkkuvat toivotulla tavalla. Sen jälkeen liittymä on valmis käytettäväksi.

Tämä on siis toivottava tilanne, ja niin kävikin. Digitodayn tiedossa on myös ainakin yksi tapaus, jossa modeemin rekisteröityminen ei ota onnistuakseen tai se ei tahdo pysyä verkossa vuorokautta pidempään.

Modeemi luo automaattisesti kaksitaajuisen (2,4 ja 5 GHz) wifi-verkon, jonka salasana on modeemin kyljessä. Asetuksia säätämällä geneeriset verkonnimet saa naapureita paremmin järkyttävään kuosiin.

Modeemin asetusvalikko on ilmeeltään harvinaisen 90-lukulainen, mutta se tekee tehtävänsä. Oletussalasana pakotetaan vaihtamaan heti sisäänkirjauksen yhteydessä, eikä modeemin ohjelmistopäivityksistäkään tarvitse murehtia – ne tulevat automatisoidusti yöaikaan.




Modeemin asetukset ovat DNA:n käsialaa. Esimerkiksi IPv4-palomuurin suojaustaso on jätetty kevyeksi, mikä on DNA:n kehityspäällikkö Olli Ropposen mukaan kompromissi tietoturvan ja nopeuden välillä – valmistajan asetusten mukana palomuuri olisi ollut kokonaan pois päältä.

Samalla tavoin DNA on tehnyt modeemiin joitakin porttiedelleenohjauksia. Esimerkiksi Xbox Live ja Playstation Network toimivat heittämällä, mutta harvinaisempien pc-ratkaisujen myötä on pakko sukeltaa valikoiden syövereihin.

Jos gigabittaaja haluaa käydä itse modeemikaupassa, se on mahdollista, mutta edellyttää pioneerihenkeä. Silloin asetusten säätäminen tulee omalle vastuulle. DNA ei ole julkaissut configejä, eikä liene lähitulevaisuudessa sitä tekemässäkään.

Kaasua, komisario Palmu!

Entä suorituskyky? Kyllä sitä on.

Kun kaapelimodeemiin kytkettiin kaapelilla ajanmukainen peli-pc, latausnopeus oli 930 megabitin luokkaa pienin heittelyin ylös- ja alaspäin. Tämä ylitti allekirjoittaneen odotukset, sillä DNA ei yltänyt ihan gigabittiin edes omassa demossaan.

Nopeudet internetiin päin olivat tasaisesti karvan verran alle 100 megabittiä. Vasteaikaa mittaava ping vaihteli 9–12 millisekunnin välillä.

Tähän väliin huomio asentajille: Kun modeemiin kytketään laitteita kaapelilla, piuhoja ei kannata kaivaa 10 vuoden takaisen pussin pohjalta. Silloin niistä tulee pullonkaula.

Kaapelimodeemin luoma wifi tarjoili laitteesta riippuen 200–400 megabittiä alaspäin ja tasaiset 100 megabittiä ulospäin.

Tässä avainsanat ovat: laitteesta riippuen. Puhelimet, tabletit ja läppärit ovat niin monenkarvaista tavaraa, että harvalla pääsee kovin suuriin nopeuksiin. Jotta wlanissa saavutettaisiin optimaaliset nopeudet, tulisi vastaanottavassa laitteessa olla 3 antennia, sen pitää olla 5 gigahertsin verkossa ja vieläpä ac-kanavalla 80.




Tämä tarkoittaa sitä, että optimaaliset wifi-nopeudet ovat virittelyn takana. Suurin hyöty tulee niille, jotka jaksavat säätää.

Wifi ja miten se jaetaan

Kantavat seinät ovat paha paikka wifille. Testeissä neljän betoniseinän läpi mentäessä nopeutta oli jäljellä vain noin 10 megabittiä, mutta pingit pysyivät silti koko ajan 10 millisekunnin tuntumassa.

Kun käyttöä aletaan optimoida, kannattaa kotoa tutkia, missä huoneessa kannattaa käyttää 2,4 ja missä 5 gigahertsin wifiä. Jälkimmäinen on nopeampi, mutta läpäisee paremmin seiniä. Riittävän monen seinän läpi mentäessä siitä tulee nopeampi.

Gigabitin signaalin jatkaminen huoneistossa on oma taiteenlajinsa. Toistimet hukkaavat suoristuskyvystä paljon, kuten tekee myös pistorasioiden kautta kulkeva datasähkö.

Yksi vaihtoehto on kytkeä modeemiin ulkoisin ja jopa suuntaavin antennein varustettu erillinen tukiasema. Tällöin kannattaa tutkia etukäteen, että reitittimen suoritinteho riittää, eikä sen wan-porteista muodostu pullonkaulaa gigabitin yhteydelle.

Se todellinen käyttötarkoitus

Vaikka liittymä löi tauluun kovat numerot, raa'asta tiedonsiirtokyvystä yhdellä laitteella on harvoin paljon hyötyä.

On toki tämä kovaa ja tasaista suorituskykyä nettiin päin arvostava ihmisjoukko, joka sanoo latailevansa ja jakavansa ahkerasti Linux-jakeluita. Ilmaisesti ainakin osittain päällekkäinen tämän joukon kanssa on ihmisryhmä, joka saa lakitoimistoilta epätoivottuja kirjeitä. 100 megabittiä nettiin päin tekee näiden kirjeiden saamisesta helpompaa kuin koskaan.

Mutta gigabitille on tärkeämpikin käyttötarkoitus: Monta laitetta verkossa samaan aikaan. Testiympäristö mahdollisti samanaikaisen järeän tiedostolatauksen, hd-videokatselun ja useamman muun verkkolaitteen käytön nettipelaamisen pingien kärsimättä. Isojen perheiden tai muuten vaan monilaitteisten kotien suurin pullonkaula on poissa.

Entä tarvitaanko tähän gigan liittymää? Ei varmasti. Useimmille riittäisi 100 megabittiäkin. Mutta aina on porukka, joka haluaa nopeimman ja tehokkaimman. Jos lompakko ei taivu kaivinkoneeseen ja kaapelinvetoon, se nopein on nyt tässä.

Korjaus: 5 GHz ac-wifi on nopeampi (ei hitaampi), mutta läpäisee heikommin seiniä kuin 2,4 GHz.

Kommentit

    Näytä lisää