”Samuraimiekalla suoraan näyttöön”, ”Ui 'Riitan herkussa'”, ”Soittoääni kuului mullan alta” – näin suomalaiset ovat rikkoneet puhelimensa - Mobiili - Ilta-Sanomat

”Samurai­miekalla suoraan näyttöön”, ”Ui 'Riitan herkussa'”, ”Soitto­ääni kuului mullan alta” – näin suomalaiset ovat rikkoneet puhelimensa

Lukijat kertovat, millaisilla tavoilla puhelin on päättänyt palveluksensa.

Puhelin ei koe aina luonnollista loppua.

12.7. 7:02

Puhelimen käyttöikä on kovin suhteellinen kysymys. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin matkapuhelimet olivat varsin pitkäikäisiä.

Älypuhelimiin siirryttäessä laitteista on tullut paljon hienostuneempia ja monimutkaisempia, kun komponenttien määrä on moninkertaistunut. Samalla puhelimista on tullut myös herkempiä.

Kuluttajariitalautakunnan mukaan älypuhelimen käyttöajan tulisi olla noin 4 vuotta.

Lue lisää: Kauanko älypuhelimen pitää kestää? Viranomaisella selvä kanta – valmistajat kiemurtelevat

Usein todellisuus estää kuitenkin puhelimen luonnollisen vanhenemisen. Kysyimme suomalaisilta, miten nämä ovat rikkoneet puhelimensa. Alla poimintoja vastauksista:

Kohtalona vesi tai muu neste

– Klassinen tuoppiin tipahtaminen. Sen jälkeen puhelimelle tuli identiteettikriisi, eikä sillä voinut enää muuta tehdä, kuin ottaa kuvia. Ei edes katsella niitä.

– Mainostettiin vedenpitävänä ja että voi ottaa kuvia veden alla ym. No ei kestänyt näytön pesua hanan alla vedellä, näytön taustavalo hajosi.

– Ensimmäinen rikkomani puhelin jäi auton alle, kun laskin sen auton katolle, unohdin ja peruutin itse sen yli… Ei ollut muuta tehtävissä kuin laulaa ”missä muruseni on”. Toinen koki synkän kohtalonsa Itämeren mustassa syleilyssä. Kesäaikaan aloin pitää puhelinta rintaliiveissä, niin en tarvinnut mitään laukkua tai pussukkaa. Kauniina kesäpäivänä kiireessä puin uikkarit, sujautin puhelimen rinnuksiin ja juoksin mökin laiturin nokasta vilvoittaviin aaltoihin. Kun yhtäkkiä tajusin, että puhelin on väärässä paikassa, huomasin myös puhelimen huomanneen asian. Se oli poistunut paikalta. Ahkeran sukeltelun jälkeen vietin hetken hiljaisuuden menetetyn ystävän muistoksi.

Kännyköitä rikottiin jo gsm-aikoina.

– Olin työvuorossa ja ainaisen kiireen keskellä kävin wc:ssä. Känny oli työpuvun taskussa. Sinnehän se kaksi kuukautta vanha känny luiskahti pyttyyn. Ei kun hanskat käteen ja onkimaan. Onneksi oli se pienempi hätä. Pilalle meni känny, mutta omaa tyhmyyttä. Nykyisin kännykkä ei ole taskussa ainakaan wc:ssä.

– Puhuin kapakan veskissä puhelimeen samalla lorotellen pyttyyn... No totta kai vetskari piti vetää ja luuri lipesi ja molskahti sinne lorotusten joukkoon.. No eihän siinä auttanut kun kääriä laite papruihin ja viedä kotio. Kotoa sitten soitin Philipsille, että teidän laite mykistyi ykskaks... Sieltä tuotiin uusi Philips Diga kotiin asti ja homma jatkui. Onneksi oli vaihtotakuu. Mahtoivat siellä ihmetellä, miksi luuri on hajonnut, kun ammoniakki tuoksuu... :D

– Kolme vuotta vanha oneplus ei kestänyt korona-aikaa vajaa vuotta. Päivittäiset käsidesipuhdistukset rikkoi ensin pikkuosat (mikki, kamera), lopuksi meni näyttö.

– Menin inttiin kesällä -10. Minulla oli tuolloin joku perusälypuhelin, ei mikään luksusmalli. Pidin leirillä aina puhelinta mukana. Kerran sujautin lounaalta ylitse jääneen mustikkakeitto"pillimehun" povariin. Unohdin että puhelin oli siellä. Sinnehän se hajosi, ja kasarmilla huomasin että takissa oli iso sininen läikkä ja puhelin ui ”Riitan herkussa”.

Ruokavaliona puhelin

– OnePlus 6 jäi yöksi yöpöydälle, jolloin aamulla huomasin että alle vuoden vanha pk collienpentumme oli löytänyt tavallisesta poikkeavaa aamupalaa. Etukannen panssarilasi oli mennyt halki ja lasitettu takakansi myös.

– Kolmårdenin eläinpuistossa puhelin putosi virtahepojen aitaukseen. Uros söi sen.

– Tiputin kotitalouden tunnilla puhelimeni vahingossa lihakeittoon, jota valmistimme. Kotitalouden opettaja käyttää kuulemma edelleen kyseistä tapausta esimerkkinä siitä, miksi puhelinta ei saa käyttää tunnilla.

– Puhelin ja kaurapuuro kannellisessa astiassa käsilaukussa. Kansi aukesi ja puhelin puurossa. Muuten toimi, mutta mikrofoni meni mykäksi. Sen jälkeen eväät oli aina erillisessä kassissa.

Nokia 2110 kohtasi loppunsa vuonna 1997. Kuvassa laitteen näyttö irrotettuna.

Ei kestä kuorma-autoa, levypainoa, miekkaa tai ruohonleikkuria

– Tuli 18-syntymäpäivän aika ja tuli mentyä baariin ensimmäistä kertaa. Itselläni oli vähän tiukemmat housut jalassa, eikä etutaskuihin mahtunut mitään, joten laitoin puhelimen takataskuun. Jostain todella hyvästä syystä mennessäni baarijakkaralle istumaan paras ystäväni veti tuolin altani, ja takamus liiskasi puhelimen näytön säröille, eikä puhelin enää edes käynnistynyt. Olipahan ikimuistoinen täysi-ikäistyminen!

– Vuonna 1999 ajoin kuorma-autolla kännykän yli. Peruutin ja putosi taskusta etupyörän alle.

– Istuin autoon verkkarit jalassa, puhelin putosi väliin juuri kun vedin oven kiinni. Tuli hieno banaani.

– Salilla asetin kännyn kuvaamaan videona painonnostosuoritustani. Känny kaatui itsekseen, ja putosi lasi edellä lattialla olleen metalliputken päälle, korkeudelta 1,2 m. Lasi rikki ja puhelin entinen.

– Tiputin salilla levypainon suoraan puhelimen päälle. Levypaino vei tällä kertaa voiton ja puhelimen runko vääntyi ja lasi hajosi.

– Motorola Flare GSM joskus 90-luvun puolivälissä otti ja hajosi, kun unohdin luurin kuorma-auton eturenkaan päälle ja siirsin autoa pari metriä taaksepäin. Aatonaattoyö ja pakkasta oli liki 30 astetta Hernesaaren kärjessä .. Jäi taksi tilaamatta ja pitkä kävely Eiraan pikkutakki päällä. Keuhkokuumeessa joulun vietto :-(

Vuonna 2001 kisattiin kännykänrikkomisen SM-kisoissa.

– Tyttärellä puhelin rikki, kun hevonen potkaisi ja kengitetty kavio osui juuri siihen kohtaan ja taskuun missä puhelin oli. Tyttö onneksi ehjä, puhelin entinen.

– Osuin samuraimiekalla suoraan iPhonen näyttöön. Miekka oli kiertopalkinto judojoukkueeltani, ja olin jo antamassa sitä seuraavalle.

– Kesän alussa otin päältä ajettavan ruohonleikkurin ja aloin ajamaan ensimmäistä kertaa nurmikkoa. Jossain vaiheessa otin hupparin pois päältä ja laitoin sen konepellille ja jatkoin ajamista. Huppari siirtyi toiseen reunaan ja putosi maahan terien eteen ja imaistui terätivoliin. Ulostulopäästä tuli riekaleita ja kännyn osia pitkin pihaa, mutta Sim kortti oli ehjä. Loput hupparista teristä joutui irrottamaan käsipelillä, mutta känny oli silppuna. Ensin v*tutti, mutta lopulta nauratti. Halpa känny meni, mutta kortti säilyi.”

Multaa ja nokea

– Meille tuli multakuorma pihalle. Kuski nosti mullat kauhalla pihamuurin taakse pieniin kasoihin, joista levittelin multaa 30–60 cm:n kerrokseksi. Urakan valmistuttua huomasin puhelimen hävinneen flanellipaidan rintataskusta. Soitettiin toisella ja soittoääni kuului kuin kuuluikin mullan alta, sieltä syvemmästä kohtaa. Kaivoin ylös ja se toimi vielä pari päivää, mutta sitten kosteusvaurio tappoi sen.

– Savupiippuun putosi etutaskusta, kun nuohosin piippua. Rikki se ei kuitenkaan mennyt, kun vielä hälytti. Mutta eihän sitä sieltä virallinen nokikolarikaan pois saanut.

Romua koko perheen voimin

Esikoinen testasi uuden lahjapuhelimensa vedenkestävyyttä vesilasissa. Ei ollut vedenkestävä. Kuopus taas käveli parivuotiaana perässäni, kun vein pyykkiä kaappeihin. Jäi matkan varrella keittiöön, josta kohta kuuluikin mikron kellon kilahdus. No, lapsi oli työntänyt uuden Lumiani mikroon, ja entinenhän se yllättäen sitten oli. Ja itse tiputin kerran autosta noustessa pari kuukautta vanhan kännykän naamalleen asvalttiin, olin osoitetta siitä katsonut. Näyttö tuhannen sirpaleina.

Toiset on luotuja kestämään

– Vanha kunnon Nokia 2110i putosi aikoinaan bussista viimeisenä ulos astuessani bussin alle takarenkaan eteen. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, bussi lähti liikkeelle aiheuttaen ikävän rusahduksen. Näyttö oli halki, mutta muuten puhelin osoitti elonmerkkejä. Vaihdoin näytön toisesta, ties mistä saamastani käynnistymättömästä 2110:sta. Puhelin käynnistyi, mutta sim-kortti piti vielä vaihtaa. Tämän jälkeen sain nauttia laadukkaasta kotimaisesta puhelimesta vielä kauan.

– Vuodesta 95 saakka ollut puhelimia. Yhtäkään en ole rikkonut. Ja vain yksi on lakannut toimimasta. Normikäyttöaika on ollut 4–5 vuotta tuota itsestään hajonnutta lukuun ottamatta.

– Minulla on ollut kymmenkunta matkapuhelinta eri valmistajilta (Nokia, Apple, Samsung), eikä yksikään niistä ole koskaan hajonnut. Kaikki vaihdot on tehty muista syistä: muisti loppuu, akku hyytyy, tekniikka vanhenee. Seuraavan puhelimenkin hankin joskus tulevaisuudessa luultavimmin paremman kameran vuoksi.

Lue lisää: ”Hölmöyttä, johon ei kannattaisi lähteä mukaan” – älypuhelimen kestoikä herättää vahvoja tunteita

Lue lisää: Kuluttaja-lehti: Yhden valmistajan puhelimien käyttöikä on ylitse muiden

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?