Nintendon Fire Emblem Engagen typerän juonen takana on erinomainen strategia­peli

Strategiaa ja roolipeliä yhdistelevä Fire Emblem -pelisarja on ehtinyt jo 33 vuoden kunnioitettavaan ikään. Keskiaikaisesta fantasiasta ja poliittisesta juonittelusta ammentava sarja tuli Euroopassa tunnetuksi 2000-luvun alussa julkaistuista, erinomaisista Game Boy Advance -peleistään.

Suurelle yleisölle sarja on ehkä vieras, mutta sen oma innostunut fanikunta käy jatkuvaa, reipasta debattia vanhimpienkin pelien taktiikoista internetissä.

Nintendo päätti selvästi hellitellä fanejaan, sillä Nintendo Switchille julkaistun Fire Emblem Engagen keskiössä ovat sarjan vanhat sankarit, kuten kuninkaalliset Marth, Roy ja Lucina. Muinaiset sankarit kutsutaan maailmaan sormusten välityksellä ja ne palvelevat omistajiaan taisteluissa kykyjä ja aseita antavina takapiruina.

Tarina on rakennettu mekaniikan ympärille. Päähenkilö, ihmishahmoinen tuhatvuotinen lohikäärme Alear, herää muistinsa menettäneenä tuhatvuotisesta unesta ja tiedossa on vain, että toinen yhtä vanha, paha lohikäärme nostaa päätään. On aika yhdistää keskenään eripuraiset kuningaskunnat ja kerätä muinaiset sankarit sisällään pitävät sormukset. Samalla tehdään sitä, mitä Fire Emblemeissä aina, eli värvätään hahmoja armeijaan ja kehitetään näiden taitoja.

Panssaroidun Louisin on mahdollista lähteä taistelemaan linnoitukseen noussutta jousimiestä tai miekan kanssa heiluvaa pegasos-soturia vastaan.

Kökkö juoni on ehdottomasti kokonaisuuden heikoin osa. Miedoimmillaan se on yhdentekevä ja ennalta-arvattava, pahimmillaan raivostuttava. Peliä ei selvästikään ole rakennettu tarinallisuus mielessä.

Sama ongelma koskee pelin hahmoja. Armeijaan liittyy matkan varrella monenlaista vaeltajaa ja kuninkaallista. Harmi vaan, että hahmot ovat mielisteleviä ja yksiulotteisia. Sarjan edellisestä osasta, värikkäästä ja harrypottermaisesta koulumiljööstä ja hahmoista ammentavasta Three Housesista ei ole otettu mukaan hyviä asioita. Huono juoni ja pinnalliset hahmot ovat riesa, koska liki puolet pelistä perustuu hahmojen välisiin keskusteluihin.

Vanhojen tanssit vai verisen taistelun alkusoitto? Useimmat hahmot eivät ole pukeutuneet sotatantereen hengen mukaisesti.

Pelin toinen puoli, eli strategiset taistelut onkin sitten eri juttu. Fire Emblemien perusperiaate on lähes koko historiansa ajan ollut kivi-paperi-sakset -tyyppinen aseiden hallinta: miekat voittavat kirveet, kirveet voittavat keihäät, ja keihäät voittavat miekat. Jouset ampuvat pitkälle, mutta eivät lähelle; taiat ovat puolestaan tehokkaita, mutta velhot heiveröisiä.

Asesäännöillä syntyy erinomaisesti toimiva taisteluympäristö, ja Engage ottaa siitä kaiken irti. Tällä kertaa miekalla varustautunut sankari voi löydä vihollisbarbaarilta kirveen pois kädestä, jolloin aiemmin alakynnessä ollut keihäsmies saakin iskunsa läpi ongelmitta. Hyvällä suunnittelulla saa aikaan tyydyttäviä komboja. Sormusten herrat puolestaan voivat tarjota esimerkiksi miekkailijalle keihään käyttöön hetkellisesti, jolloin taisteluun aukeaa uusia mahdollisuuksia. Sormusten voima ehtyy käytettäessä, ja niitä täytyy käydä tankkailemassa sopivissa ruuduissa.

Vaikeusaste tuntuu sopivalta. Sarjan pitkäaikaisena ystävänä valitsin vaikeusasteeksi hardin, ja jouduin välillä tuskailemaan päästäkseni eteenpäin. Normal-vaikeusaste sopii hyvänä perehdytyksenä Fire Emblemeihin vasta-alkajille ja rennompaa haastetta kaipaaville. Tällä kertaa voi myös valita, kuollaanko taistelukentällä oikeasti vai heräävätkö hahmot henkiin taisteluun päätteeksi.

Nykypelille tyypillisesti taisteluiden tauoilla ylläpidetään päämajana toimivaa satulinnaa, johon voi adoptoida eläimiä, kalastaa ja pelailla erilaisia minipelejä. Linnaan saa käytettyä aikaa paljonkin, mutta se ei vaikuta välttämättömältä.

Adoptoin pulun. Kuva: IS

Grafiikka ja ääni ovat erinomaisia edustaen eläkepäiviä lähestyvän Nintendo Switchin huippuluokkaa. Peliä pelataan yläviistosta kuvatulta kartalta, ja taistelun hetkellä näkymä vaihtuu kamppailijoihin saumattomasti.

Pelasin itse Fire Emblemin Switch Lite -käsikonsolilla, ja sen näytölle hahmot vaikuttivat välillä liian pieniltä. Varisinkin raskaasti panssaroidut, mutta taikuudelle alttiit ritarit eivät erottuneet silmiini riittävän selkeästi muista yksiköistä, jolloin siirsin välillä väärän sankarin taistelemaan niitä vastaan. Varhaisemmista Fire Emblemeistä poiketen vuoroja voi kuitenkin kelata taaksepäin, jolloin yksittäiset virheet eivät ole peruuttamattomia.

Kauniit satumaisemat koristavat pelin alkupuolta.

Kokonaisuutena Fire Emblem Engagesta jää ristiriitainen tunne. Taistelut ovat hienoja, haastavia ja niitä pelaa riemukseen. Myötähäpeää aiheuttava juoni ja tyhjänpäiväiset keskustelut pölhöjen hahmojen kanssa kuitenkin himmentävät elämystä. Nämä kauneusvirheet huomioiden peliä pystyy kuitenkin suosittelemaan strategia- ja roolipelien faneille.