Kommentti: Vihdoinkin! Tyly­pahkan ovet aukesivat vuoden odotetuimmassa pelissä ja tällaista en uskaltanut edes toivoa

Tupalajittelu, kielletty metsä, puistattavat hirviöt ja pahat velhot. Hogwarts Legacy -peliä kannatti odottaa, sillä yksityiskohdat on hiottu huippuunsa.

Uskallatko tutkia kiellettyä metsää?

– Levioso!

Tämän kaikille Harry Potter -faneille tutun loitsun kuulemista on odotettu pitkään sen jälkeen, kun viimeinen Harry Potter -elokuva julkaistiin yli kymmenen vuotta sitten, vuonna 2011.

Kauan odotettu Hogwarts Legacy -peli lupaa 10. helmikuuta herättää uudestaan henkiin loitsut, huispauksen, noidan kattilat, erikoiset Tylypahkan opettajat ja taikamaailman hirviöt. Ja tämän lupauksen se todella lunastaa – tutun musiikin saattelemana.

Aavemaiset puut valmistelevat suurten hämähäkkien hyökkäykseen.

Mysteerit odottavat.

Warner Bros tarjosi IS:lle mahdollisuuden kokeilla ennakkoon kenties vuoden odotetuinta peliä Deluxe Edition -versiona. Pelaan peliä omalla PS5-konsolillani ja pelitunteja on tähän mennessä kertynyt vajaat 10.

Tarina sijoittuu 1800-luvun lopulle, aikaan ennen modernia ihmiskuntaa. Pelaaja pääsee sukeltamaan suoraan velhomaailman myytteihin ja historiaan, kun päähenkilö saa tietää hallitsevansa harvinaisen kyvyn, muinaisen taikavoiman.

Hän näkee asioita, joita muut eivät näe ja pystyy taikomaan loitsuja, jotka ovat useimmille tuntemattomia. Kaikki alkaa, kun pelaaja saa käsiinsä avaimen ja mystisen kirjan, joiden hehkun vain hän pystyy havaitsemaan.

Hyvis vai pahis – sen saat itse valita. Samoin kuin ulkonäkösi.

Ja kyllä: Voldemortin avada kedavra -loitsun oppiminen on mahdollista.

Pelaaja saa muokata hahmonsa ulkonäköä lukemattomilla yksityiskohdilla.

Todettakoon heti alkuun, että ensitunnelmat ovat yltiöpositiiviset. Laajempi ja perinpohjainen arvio on luvassa parin viikon sisään.

Kun tupalajittelusta tunnettu hattu oli määrännyt minut luihuisen tupaan, juoksin oitis tarkastamaan elokuvista tutun Hagridin mökin, josta suuntasin opettajien varoituksista huolimatta kiellettyyn metsään. Metsässä odotti tietysti elokuvista tuttuja hämähäkkejä ja muita hirviöitä.

Olen ehtinyt lentämään luudalla, taistelemaan vihollisia vastaan, valmistamaan taikajuomia ja rikkomaan Tylypahkan kasvihuoneen ikkunat kirkuvaa Mandrake-kasvia istuttaessani. Opettajiakin olen suututtanut, rohkelikon opiskelijoista puhumattakaan.

Luihuiselta on tuttuun tapaan lähtenyt takiani pisteitä, mutta kaikki on ollut sen arvoista.

Kaikki eivät saa luutaa tottelemaan. Kohtaus on kuin elokuvista.

Hogwarts Legacyn julkaisu venyi useaan otteeseen, mutta ensivaikutelman perusteella odotus kannatti. Isompia bugeja ei ole pelissä vielä tullut vastaan.

Tähän mennessä peli on tarjonnut elokuvamaisen elämyksen, upeita maisemia ja grafiikoita, rutkasti tekemistä ja valtavan, avoimen maailman.

Tylypahkassa on aito tunnelma. Linnan käytävät pursuavat mysteerejä, metkaa elokuva-musiikkia ja tosifaneille tuttuja nimiä. On kutkuttavaa rikkoa sääntöjä ja käydä ostamassa ensimmäiset taikatarvikkeet Hogsmeade-kylästä.

Plussaa peli saa siitä, että päähenkilön saa kustomoida kokonaan itse aina taikasauvaa myöten.

Luudalla lentämisessä on tarjolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Pimeällä metsäpolut ovat aavemaisia, eikä koskaan tiedä keneen tai mihin törmää. Dobbyn kaltaiset kotitontut tekevät jekkuja ja sujahtelevat näkymättömiin linnassa ja sen ulkopuolella. Kirjaston kielletylle osastolle pääsee hiiviskelemään. Haamut nauravat ja poukkoilevat seinien lävitse. Korpit lehahtavat lentoon Hagridin mökin edustalla kasvavien kurpitsojen luota, kun pelaaja juoksee raput alas.

Yksityiskohdat on hiottu huippuunsa.

Taistelumekaniikka on helposti ymmärrettävä ja erilaiset pahikset tarjoavat sopivasti haastetta. Loitsuja yhdistelemällä saa kehitettyä omia taistelutekniikoita, eikä rytinää tai ilotulituksia puutu.

Tylypahkan muurien ulkopuolella aukeaa maailma, johon jokainen elokuvat nähnyt on halunnut päästä tutustumaan. En malta odottaa, että pääsen tutkimaan, mitä kumpuilevien vuorten takana on.

Peli lupaa juonen osalta tekemistä ainakin 40 tunniksi. Kun mukaan lasketaan sivutehtävät, on arvio yli 100 tuntia. Allekirjoittaneella on siis vielä paljon tehtävää.

Tiedän, että kyseessä on vasta ensivaikutelma, mutta en tähän mennessä keksi pelistä vielä mitään huonoa sanottavaa. En vaikka kovasti yritän. Se on koukuttava ja pitää otteessaan rankan työpäivänkin jälkeen. On taianomaista palata Tylypahkaan ja eksyä sen kiellettyihin huoneisiin.

Palaan muutaman viikon sisään kertomaan laajemman arvostelun muodossa, oliko peli todella näin hyvä vai latistuiko se pelituntien kasvaessa. Ja tietysti sen tärkeimmän: miltä tuntui lausua avada kedavra.

Vinkki! Voit tehdä Wizarding World -sivustolla tupa-, taikasauva- ja suojelusolento-testit. Testien tulokset voi yhdistää peliin.

Tylypahka yöllä näyttää aavemaiselta yöllä.

Päivällä jylhät maisemat avautuvat.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?