Lauta liikkuu upean kekseliäästi, mutta uusi skeittipeli on silti kuin ihoa raapiva asfaltti

Kaikki skeittaamista kokeilleet tietävät, miten vaikeaa laudalla on tehdä temppuja. Taidoista riippuen yksinkertaiselta vaikuttavan tempun opetteluun voi mennä helposti kuukausia.

Itse innostuin skeittaamisesta 2000-luvun alussa pienenä naperona. Liekin sisällä sytytti Tony Hawk’s Pro Skater -skeittipelisarja. Nopeasti tajusin, että se antaa kuitenkin aivan väärän kuvan skeittaamisesta.

Aivan toisen lähestymistavan skeittipeleihin on ottanut Session: Skate Sim, joka jäljittelee aidontuntuista rullailukokemusta. Ja onnistuu siinä ihmeen hyvin, vaikka kaikki muu onkin sitten jäänyt puolitiehen.

Session: Skate Sim onnistuu taltioimaan skeittituntuman tavalla, jota en ole koskaan kokenut. Pelaaminen on aluksi varsinkin aivan yhtä turhauttavaa kuin oikeakin skeittaaminen.

Mutta kun huomaa edes vähän edistyvänsä, se fiilis saa jatkamaan. Se taas tekee pelaamisesta koukuttavaa ja (joskus) jopa palkitsevaa.

Miten pelaaminen on tehty sitten niin vaikeaksi? Siten, että vasen tatti on vasen jalka ja oikea tatti taas oikea jalka. Normaalisti vasemmalla tatilla ohjataan ja oikealla käännetään kameraa tai tehdään temppuja.

Lautaa ohjataan takaliipaisimilla, minkä lisäksi X:llä ja neliöllä potkitaan lisää vauhtia. Temput tehdään potkimalla jalkoja (eli liikuttamalla tatteja) halutusti.

Jos vaikka haluaa tehdä ollien eli hypätä, niin toisella jalalla säädetään painopistettä ja toisella potkaistaan lauta ilmaan. Kuulostaa taas kerran helpommalta kuin mitä se todellisuudessa on...

Tältä näyttää skeittaaminen pelissä:

Oikeille skeittareille erikoinen näppäinasettelu tarjoaa kutkuttavan ja aidonoloisen pelikokemuksen, mutta vanhojen tuttujen skeittipelien ystäville on luvassa aluksi ainakin kylmää kyytiä.

Varsinkin, koska parin kohdan tutoriaali ei oikeasti opeta mitään. Peli heittää heti niin sanotusti syvään päätyyn, koska kaikki pitää opetella itse. Poikkeuksellisesti pelissä ei voi ottaa lautaa käteen, joten liikkuminen tapahtuu aina rullaten.

Pelikentät ovat pelin parhaita antia.

Lokaatioita on reilusti.

Uratila on erilaisten haasteiden ja tehtävien suorittamista, joten pääosassa pelaamista on yksinkertaisesti ihan vain skeittaaminen. Tehtäviä suorittamalla saa kokemusta ja rahaa. Niillä avataan uusia tehtäviä tai muokataan pelihahmoa ja skeittilautaa.

Unreal Engine 5:llä pyörivät peli on grafiikoiltaan keskitasoa. Pelikentät ovat sen sijaan varsin pätevät skeittaamiseen. Ikävä kyllä minkäänlaista kunnollista interaktiivisuutta ei ole, joten maailma tuntuu autiolta ja tylsältä.

Musiikki on ensisijaisesti lofi-hiphoppia, jazzia, bluesia ja reggaeta, jotka eivät oikein istu teemaan. Jäin kaipaamaan 2000-luvun skeittileffoista tuttua poppipunkkia ja rockia, joissa olisi vauhdin tuntua. Peliin valittu musiikki vei osan fiiliksestä.

Pelaamiseen tietynlaista fiilistä tuovat erilaiset kuvakulmat, kuten skeittileffoista tuttu kalansilmälinssillä kuvattu vaihtoehto.

Pelissä on myös kattava videoeditori, jolla saa tehtyä omia skeittileffoja tai otettuja hienoja kuvia.

Skeittisimulaattoripelin suurin ongelma on keskeneräisyys, jota ei voi sivuuttaa pelatessa. Esimerkiksi moninpeliä ei ole, mitä ei voi kun ihmetellä tällaisen pelin kohdalla.

Bugisuus korostaa ongelmaa entisestään. Välillä hahmo jäi epäonnistuneen tempun jälkeen jumiin kaiteiden väliin tai kukkapenkkiin. Hahmo lentää kaatuessaan maahan muutenkin niin hölmönnäköisesti ja nukkemaisesti, että naurattaa. Useasti peli ei myöskään rekisteröi tehtyä temppua, vaikka se olisi tehty ihan oikein.

Session: Skate Sim on rujo, mutta kunnianhimoinen peli, joka ei lunasta odotuksia. Se tuntuu keskeneräiseltä ja maailma autiolta, vaikka itse skeittaaminen on tavallaan kunnossa.

Skeittareille ja haasteesta pitäville tätä voi suositella varauksetta, mutta muuten 40 euroa voi käyttää paremminkin.