Ensimmäisten PlayStation-konsoleiden yksi suosituimmista peleistä oli kilpa-ajopelisarja Gran Turismo, joka on ehtinyt jo 25 vuoden ikään. Pelisarja on nyt palannut näyttävämmin kuin koskaan.
Tänään perjantaina 4.3. julkaistua Gran Turismo 7:ää on mainostettu ”todellisena ajosimulaattorina”. Väitettä on vaikea kiistää kymmenien ajotuntien jälkeen. Pelisarja palaa vakuuttavasti juurilleen tarjoten uskomattoman ajokokemuksen.
Plussat
Uskomaton ajokokemus
Sopivan haastava ja aina palkitseva
Visuaalinen ilme ja äänet (pääosin)
Hehkuu rakkautta autoja ja autokulttuuria kohtaan
Miinukset
Autokanta on melko vanhentunut
Tönköt valikot
Vanhanaikainen tunnelma kisaamisen ulkopuolella
Mikromaksujen häiritsevä tyrkyttäminen
Kilpa-ajaminen on GT7:n ydin. Ilokseni voin todeta pelin olevan enemmän simulaattorimainen kuin arcade (suosittu Forza Horizon -sarja edustaa jälkimmäistä). Ajoavuilla saa tosin tuunattua pelikokemuksesta itselleen sopivan.
Monista muista autopeleistä tuttua takaisin kelausta ei GT7:stä löydy. Sen takia (lähes) virheetön onnistuminen on todella palkitsevaa. Yksikin liian myöhäinen jarrutus koituu kohtaloksi voittojahdissa. Hyvän ja keskivertokuskin ero on kierrosajoissa sekunteja, ei sadasosia.
Kisoihin lähdetään yleensä lentävällä lähdöllä ja viimeiseltä sijalta. Voittaakseen pitää kuroa 10–30 sekunnin kaula kärjessä olevaan. Tietokonekuskit eivät ole kaikkein fiksuimpia, mutta yrittävät joskus jopa ohitusyrityksiä, mutta ikävä kyllä välittämättä jos pelti vähän kolisee.
Ajotuntuma ja kokemus on paras sekä realistisin, mitä suurelle yleisölle suunnatussa pelissä on koskaan nähty. Autot käyttäytyvät ja eroavat toisistaan radalla merkittävästi. Ja nämä kommentit sanoo PS5:n ohjaimella ajanut, koska rattisetti ei mahdu asuntoon. Voin vain kuvitella sen tarjoavan vielä paremman kokemuksen.
Peli osaa todellakin ottaa kaiken irti PS5-ohjaimen uutuuksista eli uudistetusta kosketuspalautteesta ja dynaamisesti mukautuvista liipaisimista. Moottoritiellä ajettaessa kaistanvaihdot tuntuvat ohjaimessa, kuten myös paniikissa jarrun painaminen pohjaan, kun on myöhästynyt 0,5 sekuntia viimeisestä mahdollisesta jarrutuskohdasta.
Autojen viritys ja ylläpito on jossain määrin pakollista. Pelissä ei ole vieläkään monien toivomaa vaurionmallinnusta, jolloin sikaileminen uratilassa olisi vaikeampaa.
ajamisen lisäksi pelin toisessa pääosassa ovat autot. GT7 on oodi autoille ja kilpa-ajamiselle. Autofanaatikko osaa varmasti arvostaa pelin kertomia faktoja, nippelitietoja ja esittelyjä, mutta kisaamisesta innostunut skippaa ne hyvin nopeasti. Onneksi se on itse päätettävissä.
Autoja on julkaisussa hieman yli 400, mutta autokanta on aika vanhentunut. Esimerkiksi uusimpia superautoja vaikka McLarenilta on turha odottaa. Klassikoita, kuten Porscheja ja bemareita on yllin kyllin. Jokaiselle löytyvät varmasti ne omat lempiautot, sillä tarjontaa on kuitenkin hyvin.
Autot muuten kuulostavat todella hyvältä, jos ei puhuta ihan heikoimmista kauppakasseista. Varsinkin ärhäkämmät Ferrarit ja turbomoottorilla höystetty Porsche kuulostavat upeilta.
GT7 alkaa videolla, jolla kunnioitetaan autoja ja kilpa-ajoa:
Grafiikat ovat näyttäviä, mutta en kehtaisi sanoa GT7:ää maailman kauneimmaksi peliksi. Autot on mallinnettu hienosti, mutta jotkut maisemat pistävät silmään vähän huonolla tavalla. Toisaalta oli monia paikkoja, joiden yksityiskohdat jäivät mieleen kisan aikana.
Erikoismaininta on annettava dynaamiselle säälle. Käytännössä kisa voi alkaa auringon paistaessa, mutta kolmannella kierroksella taivas aukenee ja rata täyttyy lätäköistä. Sateella ajaminen tuntuu varsinkin mahtavalta, joskin varovainen kannattaa olla. Lätäköistä päätyy helposti seinään, jos ahnehtii liikaa.
Yökisojen tunnelma ja valaistus on upea kokemus. Dynaamisen sään takia päivällä alkanut kisa voi päättyä tähtitaivaan alle.
Yksinpelitila noudattaa perinteistä kaavaa: Pelaaja saa alkuun vaatimattoman summan rahaa, jolla ostetaan ensiauto ja lähdetään kisa kisalta kipuamaan kohti nopeampi luokkia. Välissä suoritetaan erilaisia haasteita ja ajetaan parempia kisalisenssejä.
Kaiken ytimessä on kahvila eli tehtäväkeskus, jossa ystävällinen tarjoilija antaa pelaajalle suoritettavaksi menun kerrallaan. Sisältöä on laidasta laitaan kuten: ”hanki nämä kolme Porschea ajamalla nämä kisat tai ostamalla”, ”voita tämä cup” tai ”asenna autoosi takaspoileri”.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen
Tässä näkymässä tulee vietettyä paljon aikaa. PS5:llä latausajat olivat onneksi vain parin sekunnin luokkaa, oli tilanne mikä tahansa.
Kahvilan omistajalta tuli taas uusi menu suoritettavaksi. Näiden autojen jälkeen omistaja pitää luennon Porschen historiasta.
Tässä osa pelissä legendaarisiksi kutsutuista autoista. Kalleimpia autoja varten saa säästää pidemmän aikaa, jos ei halua käyttää oikeaa rahaa.
Käytettyjen autojen valikoimaa. Välillä voi tehdä melkoisia löytöjä!
Eteneminen nopeampiin luokkiin on melko hidasta, mutta jokaisesta voitosta palkitaan autolla tai rahalla. Rahaa kertyy melko maltilliseen tahtiin, joten superautojen rattiin ei pääse käsiksi kovin nopeasti. Virtuaalivaluutan käyttämiseltä ei voi oikein välttyä, sillä autoja pitää tasaisin väliajoin tuunata kisoja varten.
Peli tarjoaa käytännössä jokaisen tuunausosan ja autohankinnan yhteydessä mikromaksua eli mahdollisuutta ostaa pelivaluuttaa oikealla rahalla. Mainostaminen on tehty niin näkyvästi, että siitä jää jopa hieman huono maku suuhun.
Peli muistuttaa aina mahdollisuudesta ostaa oikealla rahalla pelivaluuttaa, kun autolle tekee jotain. Toteutus olisi voinut olla hienovaraisempi.
Välillä kuljettaja palkitaan arpalipukkeella, jolla saa rahaa, auton tai autonosan. Testaaja ei saanut yhtään autoa ensimmäisen 20 lipukkeen aikana.
Pelisarja on osa osalta pyrkinyt kehittymään kilpa-ajamisen osalta. Mielestäni siinä on onnistuttu taas kerran. Valitettavasti missään muussa ei oikeastaan sitten kehitystä näy.
Kotoisa on hyvä sana kuvaamaan pelin tunnelmaa kisaamisen ulkopuolella: Valikot, musiikit (varsinkin jazz) ja yleistunnelma ei ole muuttunut mihinkään 25 vuodessa. Hyvä vai huono juttu? Mielipidekysymys. Nostalgialta ei voi kuitenkaan välttyä, jos on pelannut aiempia Gran Turismoja.
Ehkä siinä on yksi syy, miksi GT7 tuntuu tavallaan hieman vanhanaikaiselta. Toisaalta peli ei yritä olla mitään muuta kun Gran Turismo. Ohjaaja Kazunori Yamauchi ei selvästi välitä, mitä muut ajattelevat. Hän on tehnyt mieleisensä pelin, joka kelpaa tai ei kelpaa. Piste.
Moninpeliä ei oikein päässyt testaamaan arviointijakson aikana, mutta se pohjautuu vuonna 2017 julkaistuun GT Sport -peliin, joka on nettikisaamisen osalta yksi onnistuneimmista. Myös tällä sektorilla kaiken pitäisi olla siis kunnossa.
Perinteisten kisojen lisäksi pelaaja laitetaan driftaamaan, ajamaan rallia ja suorittamaan erilaisia haasteita (kuvassa piti osua kaikkiin tötsiin).
Autojen historiaa avataan jatkuvasti pelaajalla. Julkaisussa autoja on reilut 400, mutta lisää on tulossa.
GT7 jakaa edeltäjiensä tavoin varmasti mielipiteet sellaisten pelaajien keskuudessa, jotka eivät ole entuudestaan pelanneet GT-sarjaa. Verkkainen on hyvä sana kuvaamaan peliä monessa tapauksessa. Itse ajaminen ja eteneminen on kuitenkin toteutettu niin hyvin, että ohjainta on välillä vaikea laskea. Yksi kisa vielä ja sitten nukkumaan...
Pienestä raihnaisuudesta huolimatta GT7 on mielestäni kaikkien aikojen Gran Turismo. Suoraan sanoen jopa kaikkien aikojen massoille tehty kilpa-ajopeli, jos keskitytään itse radalla tapahtuvaan kisaamiseen. Siihen vaikuttaa erityisesti PS5:n ohjain, jonka tuntuma on suurin yksittäinen ajopeleissä nähty muutos pitkään aikaan.
GT7:llä pärjää varmasti taas yhden konsolisukupolven, kun Polyphony Digitalin tiimi työstää liian pitkään seuraavaa Gran Turismoa.
FAKTA
Gran Turismo 7
Julkaisija/kehittäjä: Polyphony Digital / Sony Interactive Entertainment
Saatavuus: PS4, PS5 (testattu)
Ikäraja (PEGI): 3
Myös omaa kuljettajaa voi muokata ajovarusteiden osalta. Pelissä on myös kattavat työkalut tekemään autoihin jos jonkinlaisia maalauksia ja kuvioita.
