Maailmanmestari Joona Sotalan voittokulku alkoi kotoa – kun poika pelasi liikaa, Markku-isä keksi muuta tekemistä - Esports - Ilta-Sanomat

Maailmanmestari Joona Sotalan ensimmäinen turnaus päättyi ennen kuin ehti alkaakaan – sen jälkeen tie ”Suomen Hollywoodista” vei pitkälle

Pornaisissa asuva StarCraft II -mestari ei voisi ajatella muuttavansa pelin kärkimaana pidettyyn Etelä-Koreaan.

Joona ”Serral” Sotala ja isä Markku Sotala käyvät Kotojärvellä golfaamassa silloin kuin ehtivät. Yllään heillä on Serralin omaa vaatemerkkiä.

25.12.2020 12:00

Noin 45 minuutin ajomatkan päässä Helsingistä koilliseen sijaitsee Pornainen, maaseutumainen noin 5000 asukkaan pikkukunta.

Kunta tituleeraa itseään Suomen Hollywoodiksi. Aivan täysin tuulesta temmattu nimitys ei ole, sillä siellä asuu ainakin yksi todellinen maailmantähti, 22-vuotias Joona ”Serral” Sotala.pos

Suomessa hänet tunnetaan enimmäkseen kilpapelipiireissä, vaikka aihetta laajempaankin tunnettuuteen olisi. Sotala on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista kilpapelaajista ja yksi maailman parhaista – ellei jopa kaikista paras – StarCraft II -pelin pelaaja.

Sateisena torstai-iltana Sotala on saapunut lähellä perheensä kotia sijaitsevalle Kotojärvi Golfin klubitalolle yhdessä isänsä Markku Sotalan kanssa. Ei ole mitenkään tavatonta, että heidät nähdään täällä kahdestaan.

– Tosin nyt ei ole tullut pelattua. Viime viikolla käytiin ja alkukesästä pelattiin melkein kymmenen kierrosta, Joona Sotala sanoo.

– Mulla on ollut menoja ja Joonalla on ollut menoja. Pelaamme aina kahdestaan, eikä kumpikaan käy täällä yksin, Markku Sotala jatkaa.

Nuorempana vanhemmat yrittivät ohjata vanhempaa lastaan Jonnea ja myös Joonaa kaikenlaisten perinteisten urheilulajien pariin, mutta ainoastaan golf innosti poikia.

Kotojärven golfkerhon ravintolasta löytyy Serralille omistettu seinä. Golfkerholla järjestetään myös vuosittain Serral Open -nimeä kantava golfturnaus.

Sitä he pelasivat ennen kuin StarCraft tuli kuvioihin ja olivat myös jonkin aikaa nuorisovalmennuksessa Kotojärvellä. Etenkin rantakentällä Joona Sotala muistaa lyöneensä usein ja pelanneensa lähipeligreenillä kaikenlaisia leikkimielisiä kisoja.

– En osaa sanoa mikä siinä oli, Markku Sotala sanoo.

Golfissa ja StarCraftissa ei ole juuri mitään samaa, Joona kertoo. Molemmat ovat yksilöpelejä, mutta reaaliaikainen strategiapeli StarCraft on paljon golfia monimutkaisempaa. Jälkimmäisessäkin täytyy tosin keskittyä, jotta paloon osuisi.

Golf ei ole varsinaisesti vastapainoa StarCraftille, mutta mukavaa ja rentoa liikuntaa ja ulkoilua. On hauskaa kun voi kehittää itseään, Joona Sotala sanoo.

– Golfissa joutuu väkisinkin laittaa ajatukset muualle, Markku Sotala täydentää.

Kuten Markku Sotala totesi, Joonalla on ollut menoja. Pelikentillä on pitänyt kiirettä.

Kesäkuussa Serral voitti HomeStory Cup -turnauksen peräti viidettä kertaa peräkkäin. Heinäkuun lopulla hän kukisti Cho ”Trap” Sung Hon lukemin 4–2 kansainvälisessä DreamHack SC2 Masters Summer -finaaliturnauksessa.

Voitosta Sotala palkittiin 12 500 dollarilla (noin 10 900 euroa) ja 300 EPT-kiertuepisteellä. Sotala ei hävinnyt turnauksessa ottelukaan.

ENCEä lokakuusta 2016 asti edustanut Sotala on voittanut urallaan käytännössä kaiken mahdollisen. Hän on pelin historian ensimmäinen Etelä-Korean ulkopuolelta tullut maailmanmestari, vuosimallia 2018.

Sotalan onnistui nousta ylivoimaiseksi mestariksi pelissä, jota Etelä-Korea dominoi vuosikaudet. Käytännössä edelleenkin on niin, että tärkeimpien turnausten karsinnoissa korealaiset pelaavat ensin keskenään ja muu maailma keskenään ennen kuin parhaat asetetaan toisiaan vastaan.

Joona ”Serral” Sotala pelaamassa tekoälyä vastaan Helsingin Tiedekulmassa.

Sotalan palkintokaapista löytyy lisäksi kymmeniä muita kovia mestaruuksia. Moni lajia seuraava on kuitenkin ihmetellyt, miksi hän ei ole osallistunut arvostettuun eteläkorealaiseen Global StarCraft II Leagueen, jossa pelaa suuri osa maailman huippunimistä ja keskimääräinenkin taso on paljon Eurooppaa ja Amerikkaa korkeammalla.

Etenkin korealaisille, StarCraftin suurvallalle, liiga on kuin Melodifestivalen ruotsalaisille: kovimmat fanit seuraavat ainoastaan sitä, eivätkä juuri välitä siitä, mitä ulkomailla tapahtuu.

Sotala kertoo harkinneensa asiaa, mutta ei koe tarvetta osallistua liigaan. Se tarkoittaisi käytännössä muuttoa Etelä-Koreaan kuukausiksi. Hän viihtyy mainiosti Pornaisissa.

– En ole valmis siihen. En varmaan menisi, vaikka se olisi kuukaudenkin pituinen juttu. Sen verran olin kerran siellä harjoitusleirillä ja se oli minun makuuni liian pitkään. Viihdyn täällä paremmin kuin suurkaupungeissa.

– Sen liigan pelaaminen olisi pitkälti sisällä oloa ja se kärjistyy kaupungissa. Se on aika rasittavaa ja rankkaa.

Yhteydet Pornaisista ovat hyvät ja lentokenttäkin suhteellisen lähellä. Kunta on myös lahjoittanut Joona Sotalalle tontin ”tukikohdan” rakentamista varten, mutta se odottaa yhä rakentamistaan.

– Pääasiassahan sitä kotoa käsin pelataan, joten ei ole niin merkitystä missä asuu.

Voisi sanoa, että Sotalan – kuten monen muunkin minkä tahansa lajin mestarin – voittokulku alkoi kotoa. Sotaloiden kotona oli kannustava ilmapiiri ja vanhemmat halusivat olla kiinnostuneita siitä, mistä lapsetkin.

Kotojärven golfkerho on tuttu paikka molemmille Sotaloille. He käyvät siellä pelaamassa ainoastaan kahdestaan.

Kun Markku Sotala vei molemmat poikansa ensimmäistä kertaa turnaukseen LanTrek-tapahtumaan, hän ymmärsi, että StarCraft on kilpailullinen peli ja pelaajat tosissaan.

Ensimmäinen turnausmatka tosin meni Joona Sotalan kannalta huonosti.

– Sinne vietiin omat koneet ja kävimme illalla laittamassa kaiken valmiiksi ja menimme sukulaisten luokse yöksi. Aamulla Joonan kone ei käynnistynyt. Nyt tiedämme, että koneen näytönohjain posahti, mutta silloin emme saaneet sitä ollenkaan toimimaan. Joona ei lopulta pelannut ollenkaan, mutta Jonne tuli kolmanneksi, Markku Sotala muistelee.

Seuraavassa turnauksessa, Jokelassa järjestetyssä Joke-Lanissa, kumpikaan Sotaloista ei päässyt pelaamaan. Järjestäjä ei saanut nettiä toimimaan, vaikka sitä odoteltiin keskiyöhön asti.

– Kävimme useilla laneilla kotimaassa ja pikkuhiljaa myös ulkomailla. Siitä se lähti. Kun pojat olivat kiinnostuneita, niin halusin itsekin olla mukana parhaani mukaan. Kyse ei ollut siitä, että peli olisi ollut niin hyvä, vaan siitä että lapset olivat siitä kiinnostuneita.

Joona Sotalalle ensimmäiset turnausvoitot ja ensimmäinen peliorganisaatiot olivat merkkejä siitä, että pelaamisesta saattaisi tulla jotain harrastusta suurempaa.

– Toki se oli vielä silloinkin aika harrastuspohjaista, vaikka minulla on jo alusta asti ollut ajatus, että haluan menestyä. Ei se erikoiselta tuntunut, mutta hommaan tuli ammattimaisempi maku, kun oli nimi jonka alla pelaan.

Kaikista pelaajista ei tule ammattilaisia, eikä kaikista ammattilaisista mestareita, vaikka mitä tekisi. Markku Sotala arvioi poikansa menestyksen perustuvan ainakin osittain siihen, että hän on tehnyt oikeita asioita ja jaksottanut tekemisensä oikein. Määrä ei ratkaise, olennaisempaa on tekemisen laatu, hän sanoo.

Isä-Sotalalla on itsellään laaja urheilutausta ja kilpailukokemusta monesta lajista, etenkin nuoruudesta.

– Jaksottaminen on tosi tärkeää. Jos ajatellaan, että pelaat kahdeksan tuntia joka päivä, niin ei siitä kehity. Urheilussakin harjoitusmääriä pitää jaksottaa.

Sotalan palkintohylly on saanut lisätäytettä sen jälkeen, kun tämä kuva on otettu vuonna 2018.

Koulussa ollessaan Joona teki aina läksyt heti pois alta ja keskittyi sitten pelaamiseen. Aluksi perhe sopi erillisistä pelipäivistä, mutta pian ne poistettiin. Isä yritti katsoa sivusta ja jos pelaaminen näytti menevän liialliseksi, yritti keksiä muuta yhteistä tekemistä. Se ei useinkaan ole vaikeaa.

– Joona on aika reipas kaveri. Lähtee aika helposti ja spontaanisti kaikkeen mukaan ja pystyy keskittymään erilaisiin asioihin. Mukava kaveri. Sen kanssa on kiva tehdä kaikenlaista.

Joskus yhteinen tekeminen on tietokonepelien pelaamista yhdessä, joskus golfia. Kerran tai kaksi Joona on ollut isänsä ja perheen koiran, itäsiperianlaika Magnumin mukana kettujahdissa, mutta hän ei ole itse metsästänyt eikä juuri perusta aamuviiden herätyksistä. Kiireinen kilpapelaaja ei myöskään voi ottaa kovin montaa harrastusta.

– Ja se on sellaista istuskelua ja odottelua. Odottelukin voi olla ihan mieluisaa, mutta enemmän ehkä pidän itseäni tekijänä, Joona Sotala sanoo.

Sen puolesta puhuu myös se, että Markku Sotala kuvailee Joonaa erittäin tunnolliseksi.

– Jostakin reissustakin kun se tuli, niin se pakkasi kamat kaappeihin ja ryhtyi treenaamaan. Jos se tuntuu hyvältä, niin se on ihan ok.

Serral pelaamassa huoneessaan kotonaan vuonna 2018. Joona Sotala asuu edelleen vanhempiensa kotona ja viihtyy hyvin.

Joona Sotala kertoo itse, ettei oikeastaan ajattele menestymistään.

– En pidä itseäni sellaisena, että olisin tehnyt eniten töitä pelaajista. Moni on pelannut paljon enemmänkin kuin minä, mutta ei päässyt ihan samanlaisiin suorituksiin. Toki se tuntuu kivalta, kun tähän on pistänyt paljon aikaa.

Serralin ura kestää niin pitkään, kun menestystä tulee ja pelaaminen tuntuu mukavalta, Joona Sotala kertoo. Hän katsoo vuosi kerrallaan kuinka turnaukset jatkuvat ja miten peli maistuu.

Ainakin seuraavat kaksi vuotta näyttävät varmalta, vaikka moni on huolestunut StarCraftin tulevaisuudesta kilpapelinä.

– Toki se on fakta, että StarCraftia pelataan niin kauan, kunnes tulee parempi strategiapeli. Ennen kuin parempi peli tulee, ei se ole minnekään menossa.

Serral ei usko, että vaihtaisi enää uuteen peliin.

– On se mahdollista, vaikea sanoa. Mutta enköhän vetäisi pillit pussiin.

Sitten olisi aikaa pelata enemmän golfia ja ehkä kokeilla metsästystäkin.

Juttu on julkaistu Ilta-Sanomissa alun perin 10.9.2020.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?