Esports-alan ammattilaiselta Joona ”natu” Leppäseltä tyly vastaus siihen, miksi niin monet pelaajat lopettavat nuorena: ”Pelaamiseen pitää laittaa koko elämä” - Esports - Ilta-Sanomat

Miksi kilpapelaajat lopettavat usein alle 30-vuotiaina? Entinen ammattilainen kertoo

Joona ”natu” Leppänen on ENCEn markkinointijohtaja.

Julkaistu: 28.7. 11:00

Esports on kasvanut viime vuosina hurjasti, mutta silti harvan pelaajan kilpaura jatkuu yli kolmekymppisenä. Pelaajien suurimpia ongelmia ovat burnoutit ja käsivaivat.

Vaikka turnauspalkkiot ja palkat ovat esportsin parissa nousseet roimasti viime vuosina, niin ammattipelaaminen ei kuitenkaan vielä tuo samantasoista rahallista turvallisuutta kuin perinteinen huippu-urheilu, jossa parin kauden tulot riittävät hyvässä tapauksessa loppuiäksi.

Esports-miljonäärien määrä kasvaa vuosi vuodelta, mutta tällä hetkellä heitä on noin sata. Eniten palkintorahaa on voittanut Dota 2 -ammattilainen Johan ”N0tail” Sundstein: 6,9 miljoonaa dollaria. Luku ei kuitenkaan kasva merkittävästi, jos siihen lisätään kuukausipalkat ja muut tulot – pääosa pelaajien tuloista tulee yhä palkintorahoina.

Kilpapelaajien urat ovat tällä hetkellä huomattavasti lyhyempiä kuin vaikkapa ammattijalkapalloilijoilla. Pääosa pelaajista lopettaa uransa noin 30-vuotiaina. Yleisin syy on intohimon hiipuminen: Ikää tulee enemmän ja elämäntilanne muuttuu, prioriteetit vaihtuvat.

– Jos ammattitasolla haluaa pärjätä, pitää pelaamiseen laittaa koko elämä. Kilpailu huipulla on aivan älyttömän kovaa. Jos kaasusta höllää yhtään, nuoret ja nälkäiset tulevat ohi vasemmalta ja oikealta, entinen CS-ammattilainen ja ENCEn markkinointijohtaja Joona ”natu” Leppänen kertoi Ilta-Sanomille keväällä 2019.

Vaihtoehtona kilpauran jälkeen monet taitavat pelaajat näkevät henkilökohtaisen livestriimin pitämisen. Esimerkiksi yksi Twitch-sivuston suosituimmista striimaajista, entinen CS-ammattilainen Michael ”Shroud” Grzesiek, tienaa henkilökohtaisella striimillään useita miljoonia vuodessa.

Striimaaminen on realistinen vaihtoehto suosikkikasvoille, joiden intohimo esimerkiksi kilpailemista kohtaan on alkanut hiipumaan. Leppäsen mukaan striimaaminen toimii elinkeinona etenkin nykypäivän influencer-markkinoiden kautta.

– Twitchin suosituimpia kasvoja käytetään mainoksissa nykyään jo jatkuvasti, ja he tahkovat sillä isoa tiliä suosionsa ansiosta.

Lauri ”Cyanide” Happosen peliura päättyi pahaan burnoutiin. Happonen on League of Legends -pelin maailmanmestari vuodelta 2011.

Striimaaminen ei kuitenkaan sovi kaikille urapolkuna. Menestyneenkin uran jälkeen kilpapelaaja voi joutua palaamaan ”normaaliin” työelämään – mahdollisesti vietettyään koko kaksikymppisensä ilman työkokemusta tai koulutusta. Leppäsen mukaan koulutus ja työskentely pelaamisen aikana on kuitenkin täysin yksilöllinen asia.

– Itse olin esimerkiksi koko 14-vuotisen urani ajan IT-alalla töissä. Se toi mukavaa tasapainoa pelaamiselle.

Leppäsen mukaan urankin jälkeen sitä haluavilla on varmasti potentiaalia jatkokouluttautua.

– Kukaan ei kuitenkaan ole huipulla tyhmä, eli kaikki pääsevät uran jälkeen jatkokoulutukseen, mikäli halua vaan on.

Tämän lisäksi ”skenessä” on myös nykyään paljon enemmän mahdollisuuksia työllistyä. Monet entiset pelaajat työskentelevät esports-organisaatioissa, valmentajina tai esimerkiksi analyytikkoina ja selostajina turnauksissa, kuten Leppänenkin päätyönsä ohella.

– Pelaajilla on halutessaan paljon annettavaa esportsia ympäröivässä bisneksessä. Uran aikana kertyy paljon tietotaitoa ja verkostoa, mitä voi hyödyntää sen jälkeenkin.

Ammattipelaaja on ollut monen millenniaalinuoren unelma-ammattina ainakin jossain vaiheessa elämää. Ammattilaiseksi pääsy on ollut kuitenkin monelle saavuttamaton tavoite: Jonathan ”Fatal1ty” Wendellin kaltaiset supertähdet vaikuttivat olevan tavallisen pelaajan yläpuolella ja saavuttamattomissa.

– Nykyään amatööritasollakin lopputavoitteena on ammattilaisuus. Aikoinaan palkoista ei ollut edes puhetta, vaan pelattiin enemmän juuri intohimosta kuin mistään muusta, Leppänen kertoi vuonna 2019.

Leppänen pelasi CS:ää kilpailullisesti 14 vuotta. Pelaamisen ohella hän työskenteli koko ajan IT-alalla.

Heille, jotka pitävät pelaamista vain teinien harrastuksena, voi ajatus ammattipelaamisen rankkuudesta kuulostaa absurdilta. Pärjäämiseen vaaditut harjoitusmäärät ovat kuitenkin perinteiseen urheiluun verrattuna jopa suurempia.

Päivittäiset harjoitusmäärät ovat usein 8 tuntia tai enemmän. Vaikka itse harjoittelu viekin huomattavasti aikaa, sitä voi tehdä vaikka omassa makuuhuoneessa. Turnauspelaaminen kuitenkin vie usein kodista kauas. Kisoja järjestetään ympäri maailmaa käytännössä viikoittain.

Pelaajat matkustavat lähes kaikkiin turnauksiin, mihin joukkue pääsee. Otteluiden määrä vain kasvaa, mitä lähemmäs huippua tullaan. Esimerkiksi kovimmat CS-joukkueet ovat helposti yli puolet vuodesta poissa kotoa.

Reissaamisella ja tulospohjaisella työllä on myös kova hintansa: Burnoutit ovat kilpapelaajien ykkösvaiva. Monen loistavan pelaajan ura on päättynyt stressiin ja ylisuorittamiseen.

Leppänen harmitteli keväällä 2019, ettei jo 15 vuotta sitten havahduttu pelaajien terveyteen kehonhuollon tärkeyteen. Hänelle itselleen jäi peliurasta muistoksi käsivaivoja.

Nykypäivänä jo organisaatiotasolla ollaan onneksi havahduttu fyysisen ja henkisen kunnon merkitykseen. Lähes kaikilla merkittävillä ammattilaisjoukkueilla on fysiikkavalmentaja. Useat joukkueet ovat palkanneet myös psykologeja pelaajien henkisen terveyden turvaamiseksi.

Henkisesti kilpapelaaminen on rankka laji, sillä esimerkiksi jääkiekosta poiketen pääosassa pelejä joukkueet kilpailevat aina samalla kokoonpanolla. Yksi huono suoritus isossa turnauksessa voi maksaa paikan joukkueessa. Harvalla ammattilaisjoukkueella on palkkalistoilla varapelaajia. Yhden pelaajan loukkaantuminen voi tällöin jopa koitua koko joukkueen kohtaloksi.

Lähteet: IS:n arkisto

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?