Esportsissa on hurjat rahat, mutta huiput lopettavat nuorina – miksi?

Julkaistu:

ESPORTS
Kilpapelaajat lopettavat kilpauransa noin 30-vuotiaina. 14 vuotta huipulla aikoinaan Counter-Strikea pelannut Joona ”natu” Leppänen kertoo miksi.
Kilpapelaamisen eli esportsin nousu on ollut yksi 2010-luvun merkittäviä ilmiöitä. Viime vuosina esportsin pioneerit ovat kuitenkin alkaneet eläköityä, vaikka lajissa liikkuvat rahat ja uramahdollisuudet ovat parempia kuin koskaan. Mistä oikein on kyse?

Natu-nimimerkillä tunnettu Joona Leppänen, 33, pelasi ammattilaistasolla Counter-Strike-räiskintäpeliä 14 vuotta. Leppänen päätti kuitenkin lopettaa pelin alkuajoista jatkuneen ja historiallisen pitkän ammattilaisuransa vuonna 2015. Hän ei ole ainoa.

Nykyisin Leppänen toimii suomalaisen esports-organisaatio ENCEn markkinointijohtajana.

Viime vuosina yhä useampi CS-pioneeri on lopettanut tai siirtynyt sivuun huipputiimeistä. Suurin osa heistä on noin kolmekymppisiä, eli he lopettavat jopa aiemmin kuin perinteisen urheilun ammattilaiset.
Lopettavien ammattilaisten aalto voi vaikuttaa ulkopuolisin silmin oudolta. Suurten turnausten palkintopotit ovat olleet vuoden 2015 jälkeen suurempia kuin sitä edeltäneiden vuosien 10 suurimman turnauksen potit yhteensä.


Vaikka yhtä suurta syytä lopettamiselle ei Leppäsen mukaan ole, yleisin syy on intohimon hiipuminen.

– Kun ikää tulee enemmän ja elämäntilanne muuttuu, prioriteetit vaihtuvat. Esimerkiksi lapset ja perhe-elämä alkavat painottua enemmän, Leppänen kertoo Ilta-Sanomille.

– Kun prioriteetit siirtyvät pelaamisesta poispäin, ei vaan pysy enää perässä.

Elämän tärkeysjärjestyksen muuttuminen ei kuitenkaan selitä lopettamista yksin, onhan perinteisenkin urheilun huipuilla lapsia ja perheitä. Leppäsen mielestä ihmiset eivät välttämättä tiedosta, kuinka paljon huipputasolla pelaaminen vaatii elämältä ajallisesti ja työmäärällisesti.

– Jos ammattitasolla haluaa pärjätä, pitää pelaamiseen laittaa koko elämä.

– Kilpailu huipulla on aivan älyttömän kovaa. Jos kaasusta höllää yhtään, nuoret ja nälkäiset tulevat ohi vasemmalta ja oikealta.

Onko tie huipulle avoin?

Ammattipelaaja on ollut monen millenniaalinuoren unelma-ammattina ainakin jossain vaiheessa elämää. Ammattilaiseksi pääsy on ollut kuitenkin monelle saavuttamaton tavoite: Jonathan ”Fatal1ty”Wendellin kaltaiset supertähdet vaikuttivat olevan tavallisen pelaajan yläpuolella ja saavuttamattomissa.

Leppäsen mielestä reitti huipulle on kuitenkin aina ollut avoinna.

– Mittakaava oli aikoinaan vain lastenkengissä nykypäivään verrattuna, hän toteaa.


Verkossa pelattavat liigat toimivat jo 2000-luvun alusaa amatöörikilpailun alustana. Niissä hyvin pärjänneet joukkueet lähtivät LAN- eli lähiverkkoturnauksiin kokeilemaan onneaan muita joukkueita vastaan.

– Kaveriporukoilla aloitettiin, jyvät erottuivat akanoista ja ne, joilla oli eniten halua menestyä, muodostivat uusia joukkueita, Leppänen selventää.

Vaikka huipulle nousun lainalaisuudet eivät Leppäsen mielestä ole juuri muuttuneet, väylien määrä on lisääntynyt.

– Nykyään amatööritasollakin lopputavoitteena on ammattilaisuus. Aikoinaan palkoista ei ollut edes puhetta, vaan pelattiin enemmän juuri intohimosta kuin mistään muusta, hän kertoo.

Maailmankiertueen paineet: Huippunimet ovat puolet vuodesta pois kotoa

Heille, jotka pitävät pelaamista vain teinien harrastuksena, voi ajatus ammattipelaamisen rankkuudesta kuulostaa absurdilta. Pärjäämiseen vaaditut harjoitusmäärät ovat kuitenkin perinteiseen urheiluun verrattuna jopa suurempia.

Tämänhetkinen CS:n ykkösjoukkue, tanskalainen Astralis, kertoi jo vuonna 2016 harjoittelevansa keskimäärin 10 tuntia päivässä.

Vaikka itse harjoittelu viekin huomattavasti aikaa, sitä voi tehdä vaikka omassa makuuhuoneessa. Turnauspelaaminen kuitenkin vie usein kodista kauas. Kisoja järjestetään ympäri maailmaa käytännössä viikoittain.


Pelaajat matkustavat lähes kaikkiin turnauksiin, mihin joukkue pääsee. Otteluiden määrä vain kasvaa, mitä lähemmäs huippua tullaan.
Leppänen kertoo ENCEn CS-joukkueen pelaajien olleen alkuvuonna yhtä paljon reissussa kuin kotona. Kapteeni Aleksi ”allu” Jallin esikoinen syntyi helmikuussa MM-kisoihin vertautuvan Major-turnauksen aikana. Jalli ehti Suomeen katsomaan vastasyntynyttä lastaan vain pariksi päiväksi ja joutui sitten palaamaan Puolaan jatkamaan turnausta.

ENCEn matkailutahti ei ole harvinainen. Toisaalla pelaava CS-huippu Miikka ”suNny” Kemppi kertoi YLE Kioskin haastattelussa joukkueensa viettäneen 170 päivää vuodesta 2018 ulkomailla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt