Esports

Kilpapelaajia kouluttava kahden lapsen isä Niklas, 29, täräyttää: Esports ei kuulu olympialaisiin

Julkaistu:

HAASTATTELU
29-vuotias Niklas Hirvelä opettaa työkseen kilpapelaajia. Hänen mielestään pelaaminen ei sovi olympialaisiin.
    Kilpapelaajat ovat tällä hetkellä enemmän esillä kuin koskaan. Suuret turnausvoitot tuovat pelaajille kutsuja Linnan juhliin ja ehdokkuuksia Urheilugaalaan. Suomalaisten ammattilaispelaajien määrä on kasvanut roimasti viimeisen muutaman vuoden aikana.

    Tähtipelaajien lisäksi taustavaikuttajat ovat alkaneet työllistyä entistä paremmin. Yksi heistä on 29-vuotias Niklas Hirvelä, joka on luonut uraa muun muassa valmentajana ja opettajana.
    Hirvelä kertoo ajatuksen ammattilaispelaajan urasta syttyneen vuonna 2013 Counter-Striken kautta. Huippupelaajaa hänestä ei tullut, mutta sen sijaan hän sai töitä muun muassa Ahlman-opiston esports-linjan vetäjänä.

    Ahlmanin esports-linja alkoi syksyllä 2016. Opistolla opetellaan vuoden aikana lajitaitojen lisäksi treenaamista tukevia taitoja, kilpailutilanteisiin valmistautumista sekä esimerkiksi pelaajasopimuksiin tutustumista.
    Mainos (Teksti jatkuu alla)
    Mainos päättyy

    – Itse keskityn enemmän geneeriseen valmentamiseen ja treeniä tukevien taitojen opettamiseen, kun taas lajitaito tulee vierailevilta valmentajilta. He ovat joko nykyisiä tai entisiä huipputason pelaajia ja valmentajia Suomesta.

    Ahlamin opiskelijoita on noussut pelaamaan muun muassa NYYRIKKI Esports-, Helsinki REDS- ja FC Lahti Menace -organisaatioihin. Hirvelä kuitenkin painottaa, ettei vuodessa tehdä ihmeitä: kaikki riippuu paljon myös opiskelijan lähtökohdista ja motivaatiosta.

    – Niiltä, jotka eivät ole vielä korkealla tasolla, vaaditaan suurta sitoutumista, että he treenaavat tehokkaasti koko vuoden tai sitten he ottavat enemmän aikaa kuin vuoden ennen kuin pääsevät eteenpäin urallaan.
    Ahlmanin kautta Hirvelä on mukana marraskuussa julkistetussa Tamperen esports-yhteistyöprojektissa. Useampi urheiluseura oli kiinnostunut esportsista, joten kaikki istuivat yhdessä alas. Mukaan kutsuttiin Tampereen kaupunki, joka päätti tukea asiaa rakentamalla muutaman harjoittelutilan kaupunkiin.

    – Lopulta saatiin siis neljä urheiluseuraa mukaan: Manse PP, Classic, Pyrintö ja YMCA. Edustusjoukkueet tekevät kaikki omaa työtänsä, mutta junioritoiminnassa tehdään yhteistyötä, jotta saadaan Tampereesta laadukas paikka kasvaa kilpapelaajana.

    ”Aletaan pelätä, että mistä sitä rahaa saa, jos menestystä ei tulekaan”

    Urheiluvalmentajaksi juuri valmistunut Hirvelä kertoo valmentamisen tason alkaneen hiljattain parantua Suomessa. Puutteita kuitenkin on: Valmentajille tarjolla olevissa koulutuksissa keskitytään oikeastaan kaikkeen muuhun kuin itse lajitaidon opettamiseen. Toisin sanoen valmentajat eivät voi syventää omaa lajitaito-osaamistaan, jota he voisivat käyttää opetuksessa.

    Hirvelä näkee tärkeinä kehityskohteina pelaajille lajitaidon parantamisen sekä paineensietokyvyn kehittämisen. Hän kertoo esimerkkinä ajan ennen ammattilaisuraa, jolloin pelaaja todennäköisesti stressaa, miten tienata elanto täysipainoisen harjoittelun mahdollistamiseksi.

    – Sitten kun palkkaa alkaa tulla, pelaajat alkavat pelätä oman paikkansa puolesta joukkueessa. Eli siis aletaan pelätä, että mistä sitä rahaa saa, jos menestystä ei tulekaan ja joutuu pois joukkueesta. Tällainen stressaaminen omasta toimeentulosta rokottaa paljon pelaajan henkistä jaksamista treeneissä ja kilpailuissa.

    Ei olympialaisille ja kyllä vanhempien tuelle

    Yksi ajankohtainen aihe kilpapelaamisen parissa on ollut lajin asema urheilumaailmassa. Aiheeseen liittyen myös kilpapelaamisen paikasta olympialaisissa on riittänyt keskustelua.

    Hirvelän mielestä esports ei sovi olympialaisiin esimerkiksi kaupallisuutensa vuoksi, sillä kaikki pelit kuuluvat jollekin pelifirmalle. Kaupallisuus taas ei kuulu olympialaisten ihanteisiin. Hirvelä ei usko pienemmillä peleillä olevan edes mahdollista päästä olympialaisiin, jotka koittavat kalastella esportsin kautta uutta yleisöä.

    – Sen sijaan, että käytetään vaivaa saada kilpapelaaminen olympialaisiin, tulisi aika käyttää oikeasti lajia hyödyntävään toimintaan. Me emme tarvitse olympialaisia, edelleenkään.

    Toinen pinnalla oleva aihe ovat lasten urahaaveet ammattilaispelaajaksi pääsemisestä. Yle kirjoitti syyskuussa, että helsinkiläisessä alakoulussa eräs lapsi oli kertonut toiveammattinsa olevan kilpapelaaja.

    Hirvelän mukaan vanhempien olisi hyvä tukea lastensa pelaamista, kunhan se ei häiritse koulunkäyntiä tai muita velvoitteita. Lapselle olisi myös hyvä tehdä selväksi, kuinka harva työllistyy lopulta ammattilaispelaajana.

    – Sen takia olisi tärkeätä olla se varasuunnitelma ihan niin kuin jääkiekkoilijoillakin, jotka haaveilevat NHL:ään pääsystä. Eli koulut tulee käydä kunnolla loppuun, ellei sitten ammattilaisura satu alkamaan jo alle 20-vuotiaana.

    Hirvelällä on myös muutama vinkki vanhemmille: Nuoren olisi hyvä nukkua tarpeeksi, katsoa ergonomian perään ja pitää taukoja kesken pelaamisen. Näin harjoittelusta saa kaiken irti ja nuori välttää esimerkiksi rasitusvammat, jotka estävät pelaamisen.

    – Kaikista tärkein on silti sama, mitä omille lapsilleni teen jalkapallossa: tue ja kannusta heitä! Sillä on suuri merkitys, että vanhemmat ovat tukena myös vaikeina hetkinä, kun nuori aloittelee omaa pelaajauraansa.

    ”Se toi merkityksen kaikille niille kuukausille”

    Hirvelä on tehnyt nyt muutaman vuoden täysillä hommia kilpapelaajien taustatukena. Hän kertoo kiitosten jääneen vuosista parhaiten mieleen.

    – Näitä kuulee harvoin, mutta esimerkiksi turnauksen jälkeen tai kun tieni eroaa pelaajan kanssa ja saan kiitosta, niin silloin tuntuu, että omasta panoksesta on ollut hyötyä. Pidän valmentamisesta juuri sen takia, että voin auttaa muita ja kiitokset motivoivat paljon enemmän itseäni kuin menestys tai raha.

    Helsinki REDS -organisaation Overwatch-joukkueen valmennus on jäänyt parhaiten mieleen yksittäisistä hetkistä. Hirvelä kertoo kokoonpanon vaihtaneen yhden pelaajan, joka kiitti teiden erotessa valmennuksesta ja sen hyödyistä.

    – Se toi merkityksen kaikille niille kuukausille, kun olin iltaisin istunut koneen ääressä ja yrittänyt parhaani mukaan auttaa pelaajia.


    Tulevaisuudelta Hirvelä toivoo Ahlamanin linjan kehittyvän entisestään, jotta yhä useampi pelaaja saisi paremmat mahdollisuudet kohti ammattilaisuraa. Henkilökohtaisesti hän haaveilee päävalmentajan roolista kotimaisessa huippujoukkueesta, jotta hän voisi auttaa eri pelien valmentajia kehittymään organisaation sisällä. Tällöin tehty työ vaikuttaisi myös pelaajiin.

    – Toivon myös, että kolmen vuoden päästä jompikumpi lapsistani olisi jo debytoinut jossain kotimaisessa turnauksessa, ja pystyisin olemaan hänen tukenaan. Olettaen, että lapset edes haluavat kolmen vuoden päästä harrastaa kilpapelaamista.

    Kommentit

      Näytä lisää
      Kommentointi on päättynyt