Esports

Kahden lapsen isä Niklas, 31, on Suomen tunnetuimpia ammattilaispelaajia – ”Päivät töissä ja illat harjoittelen”

Julkaistu:

HAASTATTELU
Kahden lapsen isä 31-vuotias Niklas Ojalainen on yksi Rainbow Six: Siege -pelin huippunimistä maailmalla.
Niklas on yksi Rainbow Six: Siege -pelin tunnetuimmista nimistä. ENCE-joukkueessa pelaava Niklas tunnetaan paremmin nimimerkillä ”Willkey”.

Nimimerkki on peräisin Isku Mogadishuun -elokuvasta. Eräässä kohtauksessa maahan pudonnutta helikopteria tutkivan erikoissotilaan radiosta kuuluu ”Wilkie, Wilkie, what's the situation in there?” eli vapaasti suomennettuna ”Wilkie, Wilkie, mikä on tilanne siellä?”.

– Nuorena sällinä ilman tekstityksiä en tarkalleen tiennyt mikä tuon maagisen sanan kirjoitusasu oli, mutta kuulosti pirun kivalta korvaan. Vuosia myöhemmin tajusin kirjoittaneeni sen väärin, muistelee Niklas nimimerkkinsä syntyä Ilta-Sanomille.
Niklas aloitti pelaamisen jo pienenä poikana NES-konsolilla, josta hän siirtyi tietokoneen pariin 7-vuotiaana. Silloinperheen ensimmäinen tietokone asennettiin hänen huoneeseensa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pc:llä hän on pelannut muun muassa Counter-Strike-pelisarjaa ja Call of Duty 4:ää, mutta kummassakaan pelissä hän ei ollut niin kiinnostunut tosissaan kilpailemisesta. Muutaman vuoden pelitauon jälkeen kilpailuvietti syttyi World of Tanks -pelissä.

Niklas kertoo pelanneensa WoTia erittäin paljon vuosina 2012–13. Kun hän huomasi kilpapelipuolen kasvavan vauhdilla, hän päätti kokeilla siipiään kilpailullisella puolella.

Tankkipelissä hänen kovimpia saavutuksiaan olivat ammattilaissarjan toiseksi korkeimman sarjan eli A-Seriesin voittaminen neljännellä kaudella sekä EM-titteli vuonna 2012. Kilpailemisen lisäksi hän oli pelissä näkyvä myös muilla tavoin.

– WoTissa sain myös mahdollisuuden olla kameran edessä, kun osallistuin useisiin turnauksiin osana kommentaattoriryhmää. Näistä keikoista ehdottomana suosikkina jäi mieleen ensimmäinen WoT Grand Finals -tapahtuma Varsovassa 2014. Tämä oli itselle ensimmäinen kokemus ison maailman meiningistä esportsissa, mikä sai aikaiseksi kuuluisan vau-efektin.

WoTin Niklas jätti taakseen vuonna 2015. Hetken hiljaiselon jälkeen hän löysi räiskintäpeli Rainbow Six: Siegen, joka julkaistiin joulukuussa 2015.

Pelin kasvulle ei näy loppua – ”Vain taivas on rajana”

Rainbow Sixin uusinta osaa Niklas on pelannut alusta asti. Pelissä häntä viehätti – ja viehättää yhä – sen syvyys. CS:ään hän kertoo kyllästyneensä aikoinaan, kun kierrokset tuntuivat menevän useasti täysin samalla kaavalla.

Siegessä pelialue on tuhottavissa, joten jippoja ja taktiikoita on kehiteltävissä lähes rajattomasti. Myös pelitilanteet muuttuvat sen mukaan, mitä kartalla tapahtuu.

– Tämä monista muista peleistä poikkeava pelimaailman muokattavuus pitää ainakin itseni koukussa Siegeen. Peli antaa ainakin itselleni niin pelaajana kuin pelinjohtajana raamit, joiden puitteissa saan toteuttaa itseäni hyvin pitkälti haluamallani tavalla. Siege menee erittäin hyvin vanhaan hyvään muottiin, ”helppo oppia, vaikea hallita”.


Viimeisen vuoden aikana Siegen kilpapelipuoli on kasvanut merkittävästi, vaikka peli itsessään on jo muutaman vuoden vanha. Niklaksen mukaan pelin pelaaja- ja katsojamäärät kasvavat jatkuvasti, koska yhä useampi uskaltaa kokeilla peliä alhaisemman hinnan vuoksi.

Oman joukkueensa peliin ovat tuoneet muun muassa tunnetut esports-organisaatiot Fnatic, FaZe Clan, Team Liquid, SK Gaming ja Evil Geniuses. Niklas uskoo näin isojen nimien mukaan lähtemisen tässä kohtaa pelin elinkaarta viittaavan siihen, että R6 on tullut jäädäkseen.

– Pitäisin sitä hyvänä asiana, että Ubisoftille R6 on heidän ainut esports-pelinsä ja kaikki heidän tukensa menee Rainbowille. Samaa ei voida sanoa monesta muusta alan toimijasta: Heillä nallekarkit menevät jakoon useamman pelin kesken.

Joukkueella takana vaikea alkuvuosi – ”Ainakin yhdestä tuodaan poika kotiin”

Viime vuoden lopulla ENCE pelasi ammattilaissarjan finaalit Brasiliassa, jota seurasi pelaajanvaihdos: PENTA Sportsiin liittyneen Ville ”SHA77E” Palolan tilalle joukkue löysi nuoren lupauksen Aleksi ”UUNO” Työppösen.

Työppönen debytoi Kanadassa pelatussa MM-turnauksessa The 6 Invitationalissa, jossa ENCEn pelit päättyivät puolivälieriin PENTA Sportsia vastaan. Kanadasta palattuaan ENCE aloitti pelit uudella Pro-liigakaudella, jossa pelit päättyivät pettymykseen.

– Hävisimme kaksi peliä putkeen ja tipuimme karsintapeleihin. Sijoitusottelussa voitimme A-ryhmän huonoimman ja saimme paremman sijoituksen karsintapeliin, joka pelataan sunnuntaina. Voittaja nousee Pro-liigaan.
  • Lue Niklaksen kolme parasta pelaamiseen liittyvään muistoa jutun lopusta löytyvästä faktalaatikosta!
Niklaksella on selkeä näkemys siitä, miksi pelit eivät sujuneet alkuvuonna odotetusti. Kanada-turnauksen jälkeen tullut päivitys, joka lisäsi peliin muun muassa Lion-hahmon, tuhosi tiimin puolustustavan lähes täydellisesti yksinään.

– Emme oikeastaan koskaan päässeet sinuiksi Lion-metan kanssa. Täten kautemme päättyi ennen aikojaan. Nyt pelattavassa karsintapelissä Lion on onneksi saanut jo kaksi nerffausta [hahmon heikennystä], ja oma pelimmekin on taas palannut raiteilleen, joten kovalla luotolla lähdemme oman paikkamme liigassa säilyttämään.

ENCEn ykköstavoite on tällä hetkellä voittaa tärkeä karsintapeli ja säilyttää paikka Pro-liigassa. Tämän jälkeen edessä ovat DreamHack Valencian ja Pariisin Major-turnauksen karsinnat.

– Loppuvuonna meillä on vähintään kolme mahdollisuutta voittaa erinäisiä turnauksia, joten kyllä siitä lähdetään, että niistä ainakin yhdestä tuodaan poika kotiin.

Tältä näytti, kun ENCE voitti Pro-liigafinaalit marraskuussa 2017:



Jos video ei näy yllä, katso se täältä.

Päivät töissä, illat peliserverillä – ”Kaikki täytyy miettiä tarkkaan”

31-vuotiaan kahden lapsen isän Niklaksen mielestä yleensä vaikeinta ammattilaispelaajan elämässä on todennäköisesti motivaation ylläpito, mutta hänellä itsellään se on ajanhallinta.

– Monista muista poiketen olen kerennyt jo perustaa perheen, joten kuukaudessa on tietty määrä menoja, jotka täytyy tuloilla kattaa. Valitettavasti en ole vielä päässyt tilanteeseen, jossa täysipäiväinen pelaaminen olisi itselleni mahdollista. Tällä hetkellä teen siis päivätöitä ja illat harjoittelen. Aikaa on siis hyvin rajallisesti itselleni/parisuhteelle/lapsille. Kaikki täytyy miettiä tarkkaan, jotta pystyn kaikkia asioita hoitamaan yhtä aikaa.

Täysipäiväisen ammattilaispelaajan uran lisäksi Niklas toivoo vielä tulevaisuudessa voittavansa Major-mestaruuden eli jonkun pelin isoimmista turnauksista. Kun hän joku päivä päättää pelaajauransa, hän toivoo jatkavansa kuitenkin kilpapelaamisen parissa.

– Lähinnä sydäntä ovat varmasti valmennustehtävät ja bisnespuolen pyörittäminen. Leipätyön olen tähän astikin tehnyt myynnin parissa.

Niklaksen peliuran kolme parasta muistoa:

1. Pro-liigan mestaruuden voittaminen marraskuussa 2017 São Paulossa

– Koko turnaus oli aivan mahtava kokemus ja se tunne, kun pystyimme voittamaan brasilialaisen yleisön puolellemme oli aivan uskomaton. Täällä tuli myös hieman herkistyttyä ja Youtubesta ko. turnauksesta paljon hyviä muistoja herättäviä klippejä löytyykin. Brasiliassa tekemäni kahden vuoden työ vihdoin palkittiin mestaruudella.

2. Pikainen pyörähdys Ruotsiin ja Dreamhack Winter 2016 -tapahtumaan

– Kuuluisa rakkaudesta lajiin -reissu. Lähdimme joukkueen kanssa autolla Ruotsin Jönköpingiin vähän pelaamaan Rainbowta. Rankkaa oli, mutta myös aivan mahtava kokemus. Vai miltä kuulostaa autolla Lahti-Turku, laivalla Turku-Tukholma, autolla saman päivän aikana Tukholma-Jönköping-Tukholma ja siihen vielä pelit päälle? Tämän jälkeen aamulaivalla Tukholmasta taas Turkuun ja sieltä autolla Lahteen. Sanotaan vaikka näin, että saavuimme Jönköpingistä Tukholmaan klo 2 ja laivalle piti lähteä kello 6. Hotellin respassa hieman ihmettelivät, että vastahan te tulitte.

3. World of Tanksin ensimmäinen finaalitapahtuma

– Tämä oli itselle se ensimmäinen tapahtuma, jossa sain esportsista vau-efektin. Avasi silmät sille, että hei tätähän voisi yrittää tehdä ihan tosissaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt