Peliarvostelu: Täysin puskasta pullahti mainio peli – GreedFall on erinomaista toimintaa

Julkaistu:

Peliarvostelu
GreedFall on Toimintaroolipeli isolla alkukirjaimella.
Ilman suurta ennakkorummutusta julkaistu GreedFall on toimintaroolipeli, joka pääsee yllättämään iloisesti. Testasin peliä ilman minkäänlaista ennakkotirkistelyä ja lukematta riviäkään etukäteen pelin juonesta.

Lajityypille yleiseen tapaan peli alkaa pienimuotoisella hahmon luonnilla. Patsastelen barokkihuoneessa maalarin sutiessa potrettiani, ja pelihahmon ulkonäkö muokkautuu hiljalleen omaa silmää miellyttäväksi. Sitten ikään kuin vahingossa valitaankin jo haluttua pelityyliä.

Nopeasti käy ilmi, että ollaan lähdössä uuteen maailmaan edustamaan ”sivistystä” ja talousintressejä Congregation of Merchants -kauppaliittouman edustajana. Siispä on aika heitää hyvästit taudin riuduttamalle äiteelle, jolloin pelin päätavoitekin kirkastuu: Löydä uudesta maailmasta parannus kaupunkia piinaavaan malichor-tautiin, joka on pelimaailman oma mustasurma.


Alun tehtäviin kuuluu käydä sanomassa hyvästit eri liittoutumien edustajille, jolloin pääsee perille näiden olemuksista ja keskinäisistä jännitteistä. Bridge Alliance edustaa tiedettä ja Thélème lähinnä Espanjan häiriintynyttä inkvisitiota. Pian tutustutaan pintapuolisesti myös pariin pienempään klikkiin: palkkasotureihin (Coin Guard), joilta saa erilaisia tehtäviä, ja merenkulkijoihin (The Nauts).

Ääninäyttely on kauttaaltaan hyvää ja barokin kohteliaat sananparret saavat hymyn kasvoille. Grafiikka on rujoa, mutta kaunista, ja sopii teemaan hyvin.

Jo ensi hetkissä on hieno roolipelaamisen tuntu. Rähjäisessä kotikaupungissa suoritetaan pieniä tehtäviä, jolloin viimeistään selviää, että ne voi ratkaista monella eri tavalla. Useimmiten helpoin tapa – suora väkivalta –antaa tylsimmän pelikokemuksen. Hiippailu ja puhuminen sen sijaan tarjoavat mielenkiintoisemman elämyksen. Jos kauniit puheet tai hiippailu eivät auta, voi ennen otsaanlyömiskilpailua vielä kokeilla kiristystä tai uhkailua.


Hahmon ensimmäiset tasonnousut tulevat nopeasti. Hahmon kehittyminen on tehty selkeäksi, ja käyttöliittymää suunnitellessa on selkeästi ajateltu konsolipelaajaa.

Hahmon kehitystä voi tehdä monella alueella useisiin suuntiin. Silti kokonaisuus on helppo hahmottaa, ja omalle pelityylille sopiva kehityssuunta hahmottuu nopeasti.

Sorruin pelaamaan helpolla tasolla, joten taistelu oli lähinnä välttämätöntä mätkimistä, jossa ei oikeastaan voinut edes saada turpaansa. Pihvi on kuitenkin toisaalla: pelissä on käsikirjoitus ja mainioita hahmoja. Perheen teini-ikäinen tytär totesikin, että tarjolla on liikaa tylsää höpinää, liian vähän toimintaa.

Uusi manner ei ole yhtenäinen hiekkalaatikko kuten usein roolipeleissä. Uudelle alueelle tultaessa paikalla ovat sopivasti aiemmin tavatut potentiaaliset kanssaseikkailijat ja kauppias, jolle voi myydä kerätyt nahat, yrtit tai muut ylijäämäromppeet. Saarella tulevat nopeasti mukaan myös alkuasukkaat (Teer Fradean), jotka ovat saaneet esikuvansa intiaaneista. Näitä kohtaan on helppo tuntea sympatiaa.

Jos tehtävät alkupuolella kaupungissa tuntuivat avoimelta maailmalta, saarelta löytyy liikaa putkijuoksurännejä. FarCryn tai Elder Scrolsin juohevaan maastossa rymyämiseen kiintyneelle näkymättömät esteet ja keinotekoinen alueen rajoittaminen saattavat tuntua ahdistavilta. Tämä ei kuitenkaan paljoa häiritse, sillä juoni vie peliä mukaansatempaavasti eteenpäin.


Saarelle voi pystyttää leirinuotioita, joissa matkaseurueen jäseniä voi vaihtaa lennosta kuhunkin tehtävään parhaiten sopivaksi. Lisäksi leirinuotiolta löytyy työpöytä, jossa tavaroita voi viritellä, jos sellainen kiinnostaa. Pelin magia on mukavan maanläheistä, eikä häiritsevää väri-ilotulitusta.

Taisteluissa pelin saa pysäytettyä, jolloin tavaroita voi koluta läpi ja käskyttää seuruetta. Helpolla tasolla pelattaessa tätä ei edes tarvitse. Ensimmäisen parannusjuomankin jouduin juomaan vasta useamman tuntien pelaamisen jälkeen isoa pomoa vastaan kamppaillessani. Suosittelen valitsemaan keskinkertaisen tai vaikean tason, jos pelin taistelupuolesta haluaa edes jonkinlaista haastetta. Helpolla tasolla saaren maagiset hirviöt ovat lähinnä ylikäveltäviä lapasia.


Pelin voi läpäistä usealla tavalla riippuen, minkä ryhmittymän intressejä haluaa edistää. Juoni etenee koko ajan jouhevasti, ja pelaaja tuntee olevansa tekemässä jotain tärkeää.

Pienen pelitalon tekeleeksi tätä ei heti uskoisi. Pelikokemus on viihdyttävä, eikä sivutehtävä-ähky vaivaa. Myös hahmokehitys on mainiosti toteutettu. Ainoa miinus tulee putkijuoksuosuuksista. GreedFall Ehdottomasti tutustumisen arvoinen peli hyvää roolipeliä kaipaavalle.

GreedFall

Testattu: PS4, saatavilla Windows, Xbox One 

Julkaisija/kehittäjä: Focus Home Interactive / Spiders

Ikäraja (PEGI): 18

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt