Peliarvostelu: Days Gonea odotettiin pitkään ja hartaasti – ja suurilta osin turhaan

Julkaistu:

Kevätkesän zombietapaus kompastuu käsikirjoitukseen.
Jippii! Maailma on jälleen kerran tullut zombiepidemian jyräämäksi. Tällä kertaa pahansisuinen prätkäjengiläinen, Deacon St. John, ryhtyy pistämään eläviä kuolleita uudestaan päiviltä avoimen maailman seikkailupelissä, jossa on ripaus selviytymiskauhua, hahmonkasvatusta ja valtavia zombijoukkoja, joilla peliä aktiivisesti markkinoitiin. Days Gonen lähtöasetelma on herkullinen ja odotukset valtavat.

Yksinoikeudelle PlayStation 4:lle jo huhtikuussa ilmestynyt Days Gone on Sony Bend -studion teos. Bend tuli aikanaan tunnetuksi muun muassa hienoista Syphon Filter -agenttipeleistä. Days Gone sijoittuu Bendin oikeille kotikonnuille Oregoniin, Yhdysvaltain luoteisosien maaseudulle. Siis vähän samanlaiseen maastoon kuin vaikkapa suosittu Far Cry 5.


Zombiepidemian puhjettua Deacon joutuu eroon pahoin haavoittuneesta vaimostaan ja jää kaksin pärinäkaverinsa Boozerin kanssa. Sitten hypätään pari vuotta eteenpäin. Kaksikko koluaa maaseutua keräten zombien korvia ja myyden niitä palkkiota vastaan. Keikkaa pukkaa. Sitten Deacon saa kuitenkin vihiä, että vaimo saattaisikin olla hengissä.

Mukana maailmanlopun kekkereissä on uskonnollinen kultti, rosvojoukkoja, erilaisia ystävällismielisiä leirejä ja yhteiskuntajärjestyksen rippeistä muistuttava NERO-ryhmittymä, joka yritti turhaan pitää epidemian aisoissa.

Days Gonen maailma on hieno, vaikkakin yksioikoinen. Siinä on vaaran ja epätoivon tuntua sekä vaikeasti ennustettavia muuttujia. Se tuntuu paikoin hyvinkin uskottavalta. Zombit – joita pelissä kutsutaan freakereiksi – ovat sopivan uhkaavia. Ne käyvät päälle raivoisasti ja usein suuremmalla joukolla kuin pelaaja osaa odottaa.

Oma lukunsa ovat varsinaiset laumat – hordet – joiden päihittämisessä tarvitaan usein ennakkosuunnittelua. Jos hommaa pissii, on pakoreitin syytä olla suunniteltu tarkkaan ja moottoripyörän keula osoittamassa oikeaan suuntaan. Tästä asetelmasta syntyy paikoin kutkuttavaa toimintaa. Jos kuolo korjaa, on automaattinen tallennus kuitenkin armollinen ja yllättävän toimiva.

Days Gonessa on myös hiiviskelyelementtejä, mutta tämä lähestymistapa taisteluun korostaa ihmisvihollisten surkeaa tekoälyä. Pelikokemus muuttui paljon hauskemmaksi sillä hetkellä, kun päätin puskissa kykkimisen sijaan ratkoa ongelmia ampumalla. Parhaimmillaan Days Gone onkin hauskaa ja soljuvaa kolmannen persoonan räiskintää.


Pelin suurin ongelma on käsikirjoitus. Tehtävät tuntuvat irrallisilta ja hahmot eivät kanna. Deaconin tarina on geneeristä ja muualla moneen kertaan paremmin tehtyä huttua. Päähenkilön sisäinen jaakobinpaini ei kiinnosta. Dialogi on toisinaan niin typerää, että tekee mieli kääntää katse pois.

Ääninäyttely ja -suunnittelu on paikoin jopa luotaantyöntävää. Pelin tiimellyksessä ei aina erota, kuka kulloinkin on äänessä. Deaconilla on tapana möykätä itsekseen hyvinkin aggressiiviseen sävyyn, joten reaktioista on välillä vaikea käsittää, mitä ihmettä tapahtuu. Saati arvata, onko ympäristössä nyt jotakin sellaista, johon pitäisi reagoida.

Pökkelö äänimaailma rikkoo eläytymistä etenkin hiiviskelytehtävissä. Puulattioita pitkin tallustellessa askeleet kantautuvat korviin hitusen myöhässä, jolloin säpsähtää tutkailemaan, onko lähistöllä mahdollisesti vihollisia. Huolimatonta.

Immersiota rikkovat myös ruudunpäivitysongelmat, lataustauot hyvin erikoisissa paikoissa sekä täysin yhdenpäiväiset välitehtävät ja -animaatiot ajalta ennen zombiajanlaskua. Pelin asetuksista käännettävä Y-akseli lopettaa toimintansa sillä hetkellä kun Deacon hyppää prätkän selkään. Olen jäänyt jumiin seiniin ja kallioihin useita kertoja. Raivostuttavan huolimatonta.


Days Gone on laaja. Jos sen koluaa läpi kauttaaltaan, on varmasti saanut rahoilleen vastinetta. Lisäksi kesällä PlayStation Storeen alkoi putkahdella erilaisia viikkohaasteita ja ladattavissa on myös täysin uusi vaikeustaso, joka vie pois kaikki HUD-avusteet.

Days Gone sisältää paikoin todella viihdyttävää toimintaa, mutta se ei erityisesti loista millään osa-alueella. Pelissä on lupausta jostakin suuresta ja aineksia paljoon hyvään. Kerta toisensa jälkeen lupaukset kuitenkin kuivuvat kasaan epämääräiseksi pikkupettymysten kavalkadiksi.

Pelin julkaisu myöhästyi moneen kertaan, mutta muutama lisäkuukausi testaamista ei olisi ollut pahitteeksi. Ehkä tulevat päivitykset korjaavat pahimpia bugeja, mutta tämän luokan julkaisuilta odottaisi enemmän.

Days Gone ei ole missään nimessä huono peli. Valitettavan sieluton ja viimeistelemätön se kuitenkin on.

Days Gone

PS 4 -yksinoikeuspeli

Testattu: PS4 Pro

Kehittäjä: SIE Bend

Julkaisija: Sony Interactive Entertainment

Pegi-ikäraja: 18

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt