Peliarvostelu: Anno 1800 vie työläiskortteleiden ja rikkaiden kapitalistien maailmaan – hupia tuntikausiksi

Julkaistu:

Peliarvostelu
Pelisarjan uusin osa vie sen takaisin juurilleen.
Anno 1800 edustaa klassista kaupunginrakentelun ja kaupankäynnin ympärille rakentuvaa simulaatiota. Pelisarjansa seitsemäs tulokas palaa historiaan kahden edellisen pelin, Anno 2070:n ja Anno 2205:n keskittyessä tulevaisuuteen.

Se ilmeisesti kannatti, sillä ilmestyessään huhtikuun puolessa välissä Anno 1800:aa myytiin viikossa neljä kertaa niin paljon kuin Anno 2205:tä. Peli on tarjolla toistaiseksi ainoastaan Windowsille.

Tarjolla on pelin mekaniikat opettava, tarinavetoinen kampanja ja vapaa hiekkalaatikkotila. Molemmissa pelaaja rakentaa saarelle siirtokunnan, josta kasvaa ajan mittaan eläväinen kaupunki.

Kuten pelin nimessä olevasta vuosiluvusta voi päätellä, teollinen vallankumous on käynnissä. Pelaaja rakentaa saarelleen työläiskortteleita, kapakoita, teurastamoja ja tehtaanpiippuja. Pelloilta kerätään puuvillaa, kaivoksilta rautamalmia. Rannoille kohoavat telakat puskevat merelle laivoja, joilla käydään kauppaa naapurien kanssa.


Laivoja tarvitaan myös puolustukseen, sillä muussa tapauksessa merireiteillä vaanivat piraatit putsaavat kauppalaivaston puhtaaksi lastista. Sotiakin voi, mutta etenkin alkupelissä tekoälyvastustajalla on useimmiten ylivoima.

Raaka-aineiden keräämiseen tarvitaan työvoimaa ja niiden jalostamiseen hieman erilaista työvoimaa – kansalaiset kohoavat sosiaaliluokissa ylöspäin sitä mukaa, mitä monimutkaisempi pelaajan ekosysteemi on. Kuten myös oikeassa elämässä, ravintoketjun huipulla ovat rikkaat sijoittajat, mutta nämä vaativatkin jo kaikenlaisia ylellisyystuotteita siinä missä työläisille riittävät makkara ja olut.

Pelisarjan aiempiin teoksiin verrattuna kaupungin suunnittelua on helpotettu siten, että ennen rakentamista pelaaja voi sijoittaa kartalle rakennusten suunnitelmapiirroksia. Suunnittelu kannattaa monestakin syystä: Esimerkiksi tulipalot ovat tiiviin rakennuskannan vitsaus, eikä palokunta ehdi helposti paikalle jos kadut ovat huonokuntoisia ja mutkittelevat miten sattuu. Ja onhan symmetrisesti rakennettu kaupunki kaunis katsella.


Suunnittelussa tasapainoillaan myös viihtyvyyden ja tehokkuuden rajalla: kansalainen ei mielellään asu nokisessa ja saastuneessa lähiössä, mutta kansantalous takoo sellaisesta hyviä tuottoja. Toisaalta vehreä ja viihtyisä kaupunki vetää puoleensa kukkarot pullollaan seikkailevia turisteja. Silloin tällöin asukkaat myös järjestävät festivaaleja.

Annon eduksi täytyy laskea se, että peli näyttää kaikin puolin hyvältä ja kaupungin katujen vilinää on ilo seurata. Välillä rakentelua piristetään tekstimuotoisilla seikkailuilla, joiden lopputuloksena pelaaja palkitaan esimerkiksi metsäteollisuutta tehostavalla kirjurilla tai laivojen museoon rahtaamilla aarteilla.

Pelin suurin heikkous on se sama, mikä vaivaa useimpia kaupunginrakentelupelejä: loppua kohti se alkaa toistaa itseään. Parhaimmillaan Anno on alkuvaiheessa, kun pelaajan kaupunki ja saarivaltio ei ole vielä ehtinyt kasvaa voittamattomiin mittoihin, mutta tästäkin rakentelusta riittää riemua kymmeniksi tunneiksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt