K-18-peliarvostelu: Kuoleman verhoon pukeutuva Sekiro on alkuvuoden pelitapauksia

Julkaistu:

Peliarvostelu
Myöhäiskeskiaikaiseen Japaniin vievä Sekiro: Shadows Die Twice on maukas tanssi kuoleman rajamailla.
Kuolleiden maailmassa kaikki toistuu ikuisesti – ajan hiekka pyyhkii muutoksen tieltään ja liike palaa lopulta alkutilaan. Näin From Software on opettanut jo Dark Souls -toimintaseikkailusaagan ensimmäisestä Demons' Soulsista (2009) lähtien.

Vaikka tekijätiimi ilmoittikin Dark Souls III:n jälkeen jättävänsä epäkuollutsarjan, jäi se elämään polttomerkittynä näiden nahkaan.

Siksipä Sekiro: Shadows Die Twicesta on vaikea puhua mainitsematta pelin kunnianarvioisia esi-isiä. Eikä tarvitsekaan: Activisionin leipiin siirtyneen From Softwaren uutukainen Sekiro maalaa ympärilleen maailman, jossa kuolleet eivät vaella valtoimenaan, mutta harso tuonpuoleiseen on jatkuvasti raollaan ja yksinäisen vaeltajan täyttää sama tuttu epäuskon ja hämmennyksen tunne kuin Lothricin tai Drangleicin valtakunnissa (Dark Souls 1–3) tai Yharnamissa (Bloodborne).

Periaatteessa Sekirossa kyse on kevyellä roolipelivivahteella varustetusta toimintaseikkailusta. Hahmoa ohjataan useampaan otteeseen läpi vihollisia kuhisevan alueen, ja pelaajan tehtäväksi jää valita yrittääkö päästä alueen läpi raa'alla voimalla vai turvautuuko viekkauteen.


Sekiro vie pelaajan Japaniin myöhäiskeskiaikaa vastaavalle Sengoku-kaudelle. Soulseista poiketen hahmoa ei luoda, vaan pelaaja ottaa pelatakseen nuoren shinobi-soturin. Tarina aukeaa tutoriaalissa, jossa päähenkilö saa tehtäväkseen pelastaa jumalten perilliseksi nimetyn lapsihallitsija Kuron. Homma menee mönkään heti alkumetreillä, ja onneton hahmo menettää paitsi pelastettavansa, myös vasemman kätensä ja jää tekemään kuolemaa taistelukentälle.

"Kuolemasta" peli vasta alkaa. Päähahmo herää mystisen kuvanveistäjän majassa ja tälle on valettu proteesikäsi. Uuden käden erilaisista käyttötarkoituksista tulee elimellinen osa pelin mekaniikkaa: kädestä saa ammuttua kiipeilyköyden tai siihen voi liittää matkalta löytyviä aseita.

Taistelu on pelin omaleimaisin osuus. Souls-veteraani kokee olevansa taistelun alkaessa kuin kotonaan: ohjain vastaa edellisen pelisarjan liikkeisiin ja tuntuu tutulta.

Paitsi – ettei tunnukaan! Souls-tyylillä taisteluihin astuva saa nopeasti selkäänsä. Peli on ovelasti suunniteltu eroon omasta perinnöstään. Taisteluissa menestyminen edellyttää vanhasta poisoppimista: uusi vihollisen ryhdin horjuttamiseen ja sen jälkeen tappavaan iskuun perustuva taktiikka on lajissaan täysin uudenlainen, mutta tuntuu toimivalta kunhan siitä saa otteen.


Otteen saamiseen menee kuitenkin jonkin verran aikaa. Edeltäjiensä tapaan Sekiro on maallikolle vaikea ja taistelutekniikka muuttuu nopealla tahdilla koukeroisempaan suuntaan. Silti peli tuntuu reilulta alusta saakka – kuolo korjaa yleensä pelaajan tekemän virhearvion tai osaamattomuuden takia, ei kiusallaan.

Ja kuolemasta tietenkin noustaan ylös, joskus heti taistelukentällä, joskus kauempana turvapaikassa. Kalma on läsnä ja liika kuoleminen aiheuttaa yllättäviä vaikutuksia paitsi päähahmoon, myös tämän harvalukuiseen lähipiiriin.

Vasta-alkajan kannattaa varautua turhautumiseen – taisteluissa pärjääminen vaatii alusta asti refleksejä ja vihollisen lukemista. Tilannetta ei helpota sekään, että päähahmo heittää henkensä jo muutaman iskun jälkeen. Kun pelin tutoriaalin on selvittänyt, on pelaajalla ainakin jonkinlainen käsitys, mitä peli edellyttää. Jos genre ei ole tuttu, kannattaa tutustumiseen varata pitkää pinnaa ja pari iltaa.

Koska pääosassa on shinobi (ninja), peliin on tuotu runsaasti myös piileskelyn mekaniikkaa ja akrobatian mekaniikkaa. Pelin kentät eivät ole putkijuoksua, vaan niissä liikutaan jopa yllättävän vapaasti kattojen ja aitojen päällä, piileskellään pusikoissa ja isketään silloin, kun vihollisen kätyri sitä vähiten odottaa. Toimintatapa tuo mieleen joidenkin vuosien takaiset Batman: Arkham -pelit.


Pelille on lätkäisty Pegi-luokituksessa K-18 -leima. Käytännössä se johtuu väkivallasta. Sekiro ei varsinaisesti mässäile verellä, mutta ei se myskään kaihda raaoiksi kärjistyviä tilanteita.

Onko Sekiro: Shadows Die Twicesta edeltäjiensä kaltaiseksi kuolemattomaksi klassikoksi? Sen saa aika näyttää – mutta ainakin alkuvuoden seikkailupelitapauksesta voi puhua hyvillä mielin.

Sekiro: Shadows Die Twice

Testattu: PS4, saatavilla myös Windows, Xbox One

Julkaisija: Activision

Ikäraja (PEGI): 18

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt