Peliarvostelu: Crackdown 3:ssa yhdistyy vauhti, sarjakuva ja poikkeuksellisen reteä meininki - Digitoday - Ilta-Sanomat

Peliarvostelu: Crackdown 3:ssa yhdistyy vauhti, sarjakuva ja poikkeuksellisen reteä meininki

Julkaistu: 16.3.2019 16:00

Microsoftin Crackdown 3:n kantava idea on toiminta, vauhti ja räjähdykset. Näillä voi antaa anteeksi pienet tekniset puutteet.

Avoimen maailman pelit eli hiekkalaatikkopelit ovat vaativa pelityyppi. Kaikkia lajityypin tekeleitä verrataan Rockstarin mestariteoksiin, ja myös Ubisoft on tehnyt varsin hyvää työtä avoimessa maailmassa.

Ei ole kuitenkaan yhtä ja oikeaa tapaa tehdä avoimen maailman peliä. Tämän todistaa Sumo Digitalin tekemä ja Microsoftin Xbox Onelle ja Windows 10:lle julkaisema Crackdown 3. Se tarjoaa vauhdikasta, yliampuvaa ja sarjakuvamaista toimintaa.

Öinen New Providence on kaunista katseltavaa.

Joidenkin mielestä voi olla liioiteltua kutsua Crackdown 3:n maailmaa avoimeksi, se on kuitenkin kooltaan varsin rajallinen. Se noudattelee kuitenkin vapaan maailman kaavaa, eli tehtävien suoritusjärjestys on pitkälti vapaa, ja tarjolla on vapaaehtoisia sivutehtäviä.

Pelin juoni ei ole varsinaisen omaperäinen. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen ja New Providencen kaupunkiin, jossa lankoja vetelee salaperäinen Terra Nova -organisaatio. Selvitystyötä tekemään lähetetyn erikoisyksikön alus ammutaan alas, ja pelaaja saa luvan astua ainoan eloonjääneen spesialistin saappaisiin.

Räjähdykset ovat näyttäviä ja tärkeässä osassa peliä.

Mikäs siinä. Kääritään hihat, ja pannaan ruuti sekä kumi palamaan.

Peli etenee eliminoimalla pääpahis Niemandin käskyläiset yksi kerrallaan. Tämä puolestaan tapahtuu romuttamalla näiden toimialat yksi kerrallaan: toisin sanoen remontoidaan kaupungin raitiotiejärjestelmä, propagandan levittämiseen tarkoitetut tietoliikenneyhteydet ja chimera-kemikaalin kehitys- ja tuotantolaitokset. Tämän jälkeen pikkupomot ovat noudettavissa tai tulevat itse tyrkylle ja nämä siirretään varhaiseläkkeelle pomotaisteluissa.

Pääpaino Crackdownissa on toiminnalla. Peli ei suosi taisteluissa varovaista kyttäämistä, vaan lyijyä (tai säteitä tai kemikaaleja tai...) satelee niskaan joka puolelta. Paras taktiikka on siis käydä tulta päin ja ottaa asearsenaalista kaikki irti.

Autoilua on pelissä paljon. Ajotaitojen kehittyessä ajopelit käyvät järeämmiksi.

Pyssyt ovat sinänsä ihan viihdyttäviä ja monipuolisia. Perusritsojen jälkeen käyttöön tulee plasmapyssyä, maaliin hakeutuvaa ohjusta, monitoimikivääriä, kemikaaliruiskutinta ja eksoottisempiakin viihdevimpaimia.

Autoilu on oleellinen osa peliä ja näppärin tapa siirtyä ympäri kaupunkia. Autojen valikoima ei ole suuren suuri, mutta on silti kävelyä parempi vaihtoehto. Ajotuntuma on varsin tunnoton, mutta se on tavallaan osa pelin henkeä. Simulaattori ei ole kyseessä.

Epäreilut viholliset käyvät porukalla kimppuun, eri suunnilta ja vieläpä myrkyllistä kemikaalia ruikkien. Ei kiva!

Yhä kauemmas simulaatiosta mennään, kun päästään sankarin (tai sankarien, hahmoa voi vaihtaa) kykyihin. Kosmisen pitkät hypyt, hurjat iskut ja yhä paremmaksi käyvä ampuma- ja ajotaito ovat osa sankarin temppuarsenaalia. Kyvyt kehittyvät käytön myötä (skills for kills) tai löytämällä niitä kehittäviä pakkauksia ympäri kaupungin. Suuri osa pelistä tapahtuu talojen katoilla tai muuten vain yläilmoissa.

Yliampuvuus on pelin se juttu, ja se toimii oikein hyvin.

Sitten se ei-ihan-niin-hyvä.

New Providence on suhteellisen kuollut kaupunki. Vuorovaikutusta ympäristön kanssa ei ole juuri muuten kuin pyssyn välityksellä. Kaupunki on lähinnä kehikko, jossa peli tapahtuu. Se olisi voinut olla paljon enemmänkin.

Taas yksi kemikaalipumppaamo poissa pelistä. Sellaisen rikkominen on ekoteko.

Peli on myös teknisesti hieman vanhahtavan oloinen. Tämä lienee osittain tarkoituksellista, sillä grafiikassa ei pyritä realismiin vaan sarjakuvamaisuuteen. Joku voi häiriintyä tästä enemmänkin, allekirjoittanut ei niinkään.

Crackdown 3:ssa moninpeliä on tarjolla niin kampanjassa kuin erillisessä moninpelitilassa. Kamppis kaverin kanssa toimii aina hyvin ja jos yhteistä peliaikaa löytyy, se on puuhana varsin suositeltavaa.

Moninpelissä piilee myös pihvi, jota peruspelissä ei ole: kahdella joukkueella pelattavassa Wrecking Zone -pelitilassa jotakuinkin kaikki ympäristössä on tuhottavissa. Tämä johtuu siitä, että peliympäristön vaatima laskenta tehdään Microsoftin pilvipalvelussa yksittäisten konsolien sijaan. Valitettavasti peliseuraa ei ole tarjolla erityisen paljon.

Pomotappeluissa taisteluparit ovat yleensä kokolailla eri paria. Mutta väkivallalla tästäkin selvitään.

Crackdown 3 ei mullista maailmaa eikä tuo varsinaisesti mitään uutta videopeleihin. Se tarjoaa silti viihteellisen, vauhdikkaan, räväkän ja jossain määrin kliseisen pelikokemuksen. Ja ihan hauskan sellaisen.

Koska kyseessä on Microsoftin julkaisema peli, se on ostamisen jälkeen pelattavissa niin Xbox Onella kuin Windows 10 -tietokoneella.

Jos ihmettelet pelin korkeaa ikärajaa, se johtuu pääosin rumista sanoista. Väkivalta on sarjakuvamaista eikä kovin realistista.

Testattu: Xbox One X, saatavilla Xbox One S, Windows 10 (osto oikeuttaa sekä konsoli-, että pc-versioon)

Valmistaja / julkaisija: Sumo Digital / Microsoft

Ikäraja (PEGI): 18

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?