Digitoday

Red Dead Redemption 2 venyttää videopelien rajoja – ja turhauttaa hetkittäin äärettömästi

Julkaistu:

Peliarvostelu
Red Dead Redemption 2 on mestariteos, siitä ei ole kysymystäkään. Ehkä juuri sen vuoksi maalliset ongelmat, kuten kömpelöt kontrollit, tuntuvat olevan väärästä maailmasta peräisin.
Red Dead Redemption 2 kuuluu sarjaan ”messiaspelit”, eli sen odotetaan vievän videopelien kehitystä ison harppauksen eteenpäin ja sen tunteminen on osa yleissivistystä.

Miksi?

Siksi, että sen kehittäjä Rockstar Games ei pysty tekemään suuren yleisön silmissä mitään väärin. Grand Theft Auto -pelisarjallaan maailmanmaineeseen noussut pelitalo tekee, mitä huvittaa ja julkaisee silloin, kun sitä huvittaa.

Nyt sitä huvitti julkaista jatko-osa vuoden 2010 Red Dead Redemptionille. Lyhykäisyydessään kyse on villin lännen loppuhuuruihin sijoittuvasta Grand Theft Autosta, jossa pelaaja ohjailee viimeisiin kuuluvaa lainsuojatonta Arthur Morgania. Jäyhäilmeinen länkkäri pärjää maailmassa keskustelun ja aseenkäytön yhdistelmällä, ja kehittyy kyvyiltään pelin edetessä.


Kyseessä on avoimen maailman peli, jossa lainsuojattomien jengin tarina aukenee päätehtäviä suoritettaessa. Sivutehtävät puolestaan luovat syvyyttä maailmaan ja syventävät hahmoja. Ja auttavat saamaan niitä kovin tarpeellisia resursseja, etupäässä rahaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

On perusteltua puhua eepoksesta, sillä RDR2 on järjettömän laaja. Kartalla on kokoa, ja juonella on mittaa. Pelin tutkiminen läpikotaisin kohtuullisella pelitahdilla vie kuukausia.


Pitkään peliaikaan on toinenkin syy. Tempo on nimittäin h-i-d-a-s. Dialogit tapahtuvat kaikessa rauhassa, siirtymätaipaleet ovat pitkiä ja toistuvia. Puolen tunnin pikapelisessioita ei juuri oteta, sillä peli etenee parin tunninkin aikana suhteellisen vähän (jos malttaa olla juoksematta juonitehtävästä toiseen siis).

Pelin tempo on siinä määrin rauhallinen, että se saattaa olla räiskintäkansalle liian verkkainen. (Kannattaa vaikkapa katsoa Huuliharppukostaja, joka muistuttaa hyvin, että villin lännen tappohommissa ei ole mikään kiire.)


RDR2:ta voi kehua lukemattomista asioista. Lumeen hämmästyttävän realistisesti painautuvat jalanjäljet, yllättävät kohtaamiset ja pikimusta huumori ja lukemattomat isommat ja pienemmät yllätykset pitävät pelaamisen koko ajan mielenkiintoisena. Toisaalta mikrosäätöä ei tarvitsisi olla ihan niin paljon. Ruoan syöminen lusikallinen kerrallaan lisää pelin arvoa vain rajallisesti.

Mutta. Pelissä on myös moitittavaa. Paljon moitittavaa.

Ensimmäisenä tulevat kontrollit, jotka ovat kertakaikkisen kömpelöt. Konsolin pädiin on upotettu turhan paljon toimintoja, ja esimerkiksi tavarainventaarion hallinta on luvattoman hankalaa.

Koska kontrolleja on paljon, ei ollut vain yksi tai kaksi kertaa, kun allekirjoittanut tuli ampuneeksi vahingossa vastaantulijan. Laukaus lonkalta lähtee oikeasta liipaisimesta, vasen liipaisin puolestaan avaa puhevalikon. Hupsista.


Kömpelöt kontrollit myös hankaloittavat peliä, sillä vahinkotappoja tulee helposti. On kovin helppoa lompsia hevosella vastaantulijan tai tämän koiran yli, ja kummankin hengenlähdöstä yleensä seuraa tulitaistelua, etsintäkuulutus ja lähitulevaisuuden suunnitelmien myttyyn meneminen noin muutenkin. Tulipa pelaillessa varastettua vahingossa joku hevonenkin.

Vinkki pelaajalle: sisätiloissa kannattaa vaihtaa ensimmäisen persoonan näkymään. Laatikoiden aukominen kolmannen persoonan näkökulmasta ei ole erityisen näppärää.


Pelin kömpelyydet eivät tee siitä silti epäpelattavaa. Ne ovat lähinnä kauneusvirhe muuten hyvin onnistuneessa pelissä. Ja ne muistuttavat samalla, että sellaista asiaa kuin ”täydellinen peli” ei ole vieläkään tehty. Toki RDR2 pääsee aika lähelle.

Tiedoksi muuten sekin, että jos kotonasi löytyy ylimääräisiä konsoleita, yleinen mielipide on, että peli näyttää kauneimmalta Xbox One X:llä.


Pelin ansioksi – kyseenalaiseksi sellaiseksi – nousee keskustelun nostattaminen pelialan työolosuhteista. RDR2:n tekovaiheessa työtunteja ei juuri laskettu ja työaikoja valvottu, kuten New York Magazine ja Eurogamer kertoivat. Peli on pitkälti ”pakollisten ylitöiden” tulos, mikä on herättänyt paljon keskustelua peliyhteisössä.

Muistutettakoon vielä, että pelin pegi 18 -ikärajalle on perusteet. Se tarkoittaa sitä, että pelin luovuttaminen alaikäiselle on kiellettyä.

Onhan se ristiriitainen kokemus. Mutta samaan aikaan upea. Ja kyllä, myös videopelien kehitystä ison harppauksen eteenpäin vievä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt