Turpaan vaan ja onnea – SoulCalibur VI on tappelupelien terävintä kärkeä - Digitoday - Ilta-Sanomat

Turpaan vaan ja onnea – SoulCalibur VI on tappelupelien terävintä kärkeä

Ensimmäistä kertaa myös pc:lle ilmestynyt SoulCalibur VI on erittäin hyvä taistelupeli.

SoulCalibur VI on vuonna 1995 alkaneen taistelupelisarjan uusin osa.

27.10.2018 16:00

Tappelupelit eli beat’em upit ovat peligenre, joka jakaa mielipiteet vahvasti. Niistä joko tykätään tai ei.

Näissäkin on paljon variaatiota. Yleisesti kukkulan kuninkaana pidetään Tekkeniä, mutta allekirjoittaneen mielestä samoilta lähteiltä kotoisin oleva SoulCalibur-pelisarja on sisarustaan paitsi kauniimpi, myös parempi. Pelisarja alkoi kolikkopelinä 90-luvulla ja siirtyi sen jälkeen onnistuneesti historian ehkä aliarvostetuimmalle pelikonsolille, Segan Dreamcastille. Sittemmin se on tehnyt iskuja suositummille pelikoneille.

SoulCaliburin juttu on se, että jokainen taistelija heiluttaa kättä pidempää. Nämä ovat esimerkiksi erikokoisia miekkoja, kirveitä, sauvoja tai nunchakuja. Aseen koko määrittelee hahmon optimaalisen iskuetäisyyden ja samalla taistelutavan. Järeää mahtikirvestä heilutteleva hirviö on hitaampi liikkeissään kuin pikkumiekalla viuhtova ninja. Loogista, eikö?

No, ihan niin yksinkertaista se ei ole. Taistelu on monimutkaista ja syvällistä, vaikka onkin teoriassa helppoa: suojaus voittaa iskun, isku voittaa heiton ja heitto voittaa suojauksen. Erilaiset iskusarjat, ei-blokattavat hyökkäykset, sivuttaisliikkeet, soul charge -erikoisvoimat ja tilanteeseen juuri räätälöidyt suojaukset tekevät pelaamisesta korkeampaa matematiikkaa.

Mitsurugi ja Sophitia ottavat toisistaan mittaa.

Näppäimenhakkaaja pärjää tiettyyn pisteeseen asti ja itsensä tasoista pelaajaa vastaan otellessa molemmilla on hauskaa. Mutta jos vastapuoli tietää oikeasti, mitä tekee, märkäkorva saa vain kipeän nenän.

Osa kuusi, alku uusi

SoulCalibur VI marssittaa esiin hahmogallerian, joka on vajaan parinkymmenen hengen (ja otuksen) kokoinen. Pelisarjan fanit tunnistavat joukosta ykkösosasta asti mukana notkuneet klassikot, joista mieleenpainuvimpia ovat Tekkenistä tuttu Yoshimitsu, dominahenkinen Ivy ja remmiasussa viihtyvä, todella oudoista asennoista käsin taisteleva Voldo. Mukana on myös uusia hahmoja, joista yksi on Witcher-pelisarjasta lainattu Geralt.

Onnistuneet erikoisliikkeet käynnistävät näyttäviä animaatioita. Se voi olla taistelun sujuvuuden kannalta rasittavaakin.

Kyseessä on pelisarjan reboot, eli uusi alku. Siinä palataan sarjasta aiemmin tuttujen hahmojen ja tapahtumien lähteille 1500-luvulle. Uudelleensyntymän myötä hahmot ovat taas kauniita tai komeita ja Soul Edge- sekä Soul Calibur -miekkoja jahdataan kuin mitään jahtia ei olisi koskaan ollutkaan. Toisaalta käytettävissä on silti paljon kamppailujippoja, jotka on esitelty myöhemmin pelisarjassa.

Jos sarjan historia ei sano mitään, ei haittaa. Sitä ei tarvitse tuntea viihtyäkseen.

Enemmän kuin pelkkää mättöä

SC6:ta voi pelata pelkkänä mättöpelinä, mutta mukana on myös laaja juonipeli – tai oikeammin kaksi. Libra of soulissa pelaaja luo itse hahmon. Ensin valitaan joku pelin valmiista hahmoluokista, sitten valitaan joku pelihahmojen valmiista aseista ja lopuksi säädellään kaikki kuntoon kulmakarvojen väriä myöten.

Taistelija heitetään maailmaan, joka on käytännössä maailmankartta. Sitä pitkin pelaaja edistää tarinaansa ja tekee valintoja, jotka kallistavat hahmon hyvän tai pahan puolelle. Tarjolla on juoneen liittyviä sekä sivutehtäviä, ja eri kamppailuissa vallitsevat usein erilaiset olosuhteet.

Kerronta tapahtuu animehahmojen sarjakuvamaisella keskustelulla. Ravinteita ja parannuksia ostetaan kaupasta ja niin edelleen. Juoni on taattua japanilaista hömppää, mutta sinänsä viihdyttävä.

Pelissä on toinenkin juonipeli, Soul chronicle, jossa käydään läpi jokaisen pelihahmon tarina. Samaa hömppää ja draamaa on tarjolla täälläkin, mutta jos japanilaistyylinen kerronta on yhtään sydäntä lähellä, viihdyttävää on tämäkin.

Erikoistehosteissa ei säästellä.

Graafisesti peli on kaunis, ja pelaaminen on sujuvaa. Sujuvuutta rikkovat ainoastaan näyttävät, ruudun haltuunsa ottavat animaatiot ja esimerkiksi reversal edge -hyökkäys, joka käynnistää eräänlaisen kivi-sakset-paperi-logiikalla toimivan alipelin ja jonka lopputulos johtaa massiiviseen vahinkoon – tai hyvään tilaisuuteen vastustajan vastahyökkäykselle. Nämä ovat design-valinta, mutta vähäisempikin tehostemehustelu olisi riittänyt allekirjoittaneelle.

Tämä on silti pieni kauneusvirhe siinä, että SoulCalibur VI on suuri ja kaunis. Ja se edustaa lajityyppinsä terävintä kärkeä. Peli on saatavilla myös pc:lle, mitä ei ole aiemmin pelisarjan historiassa tapahtunut. Mitä ilmeisimmin Bandai Namco haluaa repiä kaiken irti pc-pelibuumista.

SoulCalibur VI

Testattu: Xbox One S, saatavilla Playstation 4 ja Windows 10

Valmistaja: Bandai Namco

Ikäraja (PEGI): 16

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?