Digitoday

Kommentti: ”Meemikielto” kaatui – se on hyvä (vaikkei kieltoa koskaan ollutkaan)

Julkaistu:

Kommentti
Ehdotus EU:n tekijänoikeusdirektiiviksi kaatui. Se on hyvä asia. Mutta ei siksi, että internetin pitäisi olla täysin vapaa ja sääntelemätön, kirjoittaa Ilta-Sanomien digitoimittaja Henrik Kärkkäinen.
”Linkkivero.”

”Sensuurikone.”

”Meemikielto.”

Vahvoja ja intohimoja herättäviä sanoja. Tekijänoikeudet herättävät tunteita, ovat aina herättäneet ja todennäköisesti tekevät näin jatkossakin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Niin ne tekivät nytkin, kun EU äänesti tekijänoikeusdirektiivistä. Ehdotus kaatui ja se palaa uudelleen suunnittelupöydälle.

Eniten närää herättivät sen 11. ja 13. artikla. Ensimmäinen sai lisänimen ”linkkivero”, ja siinä oli kyse esikatselunäkymien esittämisestä uutisista tehtävissä jaoissa. Ehdotuksen mukaan kustantajat olisivat saaneet niistä korvauksen sosiaalisen median yrityksiltä.

Vielä kiistellympi oli artikla 13 eli ”meemikielto” tai ”sensuurikone”. Tämä olisi velvoittanut palveluntarjoajia tutkimaan automatisoidusti, ladataanko niiden palvelimille tekijänoikeuksin suojattua materiaalia.

Esityksen kaatuminen on hyvä asia. Ei siksi, että internetin pitäisi olla sääntelemätön vaan siksi, että ehdotus direktiiviksi oli huonosti valmisteltu. Se olisi jättänyt auki aivan liian paljon sekä mahdollisesti johtanut siihen, että kaikkien ei kannattaisi palvelujaan pieniin EU-maihin edes tarjota.

Toinen vaihtoehto olisi, että se jäisi kuolleeksi kirjaimeksi. Ei hyvä sekään.

Toisin kuin moni hahmotti, kyse ei ollut äänestyksestä internetin vapaudesta. Kyse oli tekijänoikeuksista. Oikeudesta jakaa muiden tekemiä materiaaleja vapaasti.

Internet ei ole ollut vapaa vähään aikaan. Tämä lienee useimpien mielestä hyvä asia, sillä vaikkapa vihapuhetta tai kostopornoa kovin moni tuskin ruudulleen runsaasti kaipaa.

Kuka hyötyy?

Kuten (vapaahkossa) internetissä käy, keskustelu kärjistyi nopeasti äänestykseksi internetin vapaudesta. Keskustelu asiasta meni siinä määrin tunnepitoiseksi, että sitä oli monin paikoin vaikea käydä.

Siinä eivät auttaneet EU:n omat (ehkä hieman kömpelöt) yritykset vakuuttaa internetiä internetin omin keinoin.
Ei pidä paikkansa, että internet ja tekijänoikeudet eivät sovi yhteen. Kannattaa esittää itselleen tämä kysymys: kenen laariin sataa, jos netissä saa levittää omin luvin kenen tahansa materiaalia?

Vastaus: Googlen, Facebookin ja kumppanien. Eli amerikkalaisten jättiyritysten, jotka saavat tällä tavalla ilmaista sisältöä. Yhtiöiden, jotka miljardikassoineen, pörssiyhtiökoodeineen ja käyttäjäurkintoineen ovat etääntyneet hyvin pitkälle siitä, mitä sääntelemätön internet on.

Tämän lisäksi on tahoja, joiden intresseissä on yrittää heikentää perinteisen journalistisen median toimintaedellytyksiä. Kaikkien suunnitelmiin ei sovi puolueettomuuteen pyrkivä tiedonvälitys.

Kasvotonta ja hahmotonta EU:ta on helppo haukkua, koska se on... noh, EU. Kaikkine byrokratioineen ja jäykkine liikkeineen se on kuitenkin harvoja mahteja maailmassa, jotka nousevat amerikkalaisia nettijättejä vastaan. Suomen kaltaisilla pienillä valtioilla ei olisi siihen yksin mitään mahdollisuuksia.

Nyt EU repii direktiiviehdotuksen auki ja tekee siitä toivottavasti paremman. Sellaisen, joka antaa niin tavallisten netinkäyttäjien, musiikin ja muun luovan materiaalin tekijöiden tekijöiden, median ja niiden amerikkalaisten nettijättienkin kukoistaa vierekkäin verkossa. Tätä voi pitää pienenä kansalaisyhteiskunnan voittona – ainakin tässä vaiheessa.

Eikä EU:n sääntely jatkossakaan tule yltämään pimeille sivukujille asti. Siellä se internetin anarkistinen henki jatkossakin elää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt