Euron iPhone. Elokuvalahjakortti. Ilmaiset bensat. Kuulostaako sähköpostiin kolahtanut tai vastaan tullut nettisivu tutulta?
Riskiasiantuntija Vesa Hietanen on tutkinut tilausansoja.
Nettihuijaukset, joissa netinkäyttäjä harhautetaan kuukausimaksullisen palvelun tilaajaksi tarjoamalla esimerkiksi poikkeuksellisen halpaa puhelinta tai lahjakorttia ”käsittelykulujen hinnalla”, ovat yleistyneet ja kehittyneet hyvinkin uskottaviksi.
Näitä tilausansoiksi kutsuttuja huijauksia on nähty muun muassa median, teleoperaattorien ja kauppaketjujen nimissä. Niitä yhdistää onnenpotkulta kuulostava tarjous, joka johtaa kuitenkin rahanmenoon.
– Kyseessä on täydellisen turvallinen rikos, sanoo tilausansoja tutkinut, turvallisuusalalla työskentelevä riskiasiantuntija Vesa Hietanen.
S-ryhmän nimissä on tehty paljon tilausansoja. Ansaan langetaan antamalla tiedot ja hyväksymällä käyttöehdot. Usein sivulla on maininta kuukausimaksullisesta palvelusta, mutta se on ruudulla näkyvän osan ulkopuolella. Sen nähdäkseen olisi tajuttava vierittää sivua alaspäin.
Hietasen mukaan tilausansoja on nähty Suomessa vuodesta 2011, ja ne ovat kehittyneet koko ajan. Nyt niiden tehtailijat käyttävät muiden omistamia tuotemerkkejä ja toimivat tavalla, jota Hietanen kutsuu aiempaa röyhkeämmäksi.
Järjestäytynyttä rikollisuutta
Taustalla on iso bisnes. Hietasen mukaan sillä on yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Verkkosivuille on olemassa hyvin aidontuntuiset pohjat, joita räätälöidään tarpeiden mukaan. Kun sivu otetaan alas, se palaa parin kolmen kuukauden kuluttua. Huijauksia tehtailevat yritykset myös vaihtavat korttimaksuja vastaanottavia pankkeja jälkiään peitelläkseen.
– Tämä ei onnistuisi nappikauppiaalta, Hietanen sanoo.
Tilausansaan johtava sivu saattaa hyödyntää muiden yritysten brändejä, mutta myös asiantuntijoina tunnettujen ihmisten kuvia tai toimittajien nimiä. Lopputulos voi olla hyvinkin uskottava. Sivulla saattavat yhdistyä niin petos, maksuvälinepetos, identiteettivarkaus kuin tavaramerkkirikkomus.
Nykyisin tilausansaan houkutellaan yleensä sähköpostitse. Aiemmin niiden yleisin levityskanava oli Facebook.
Hietanen arvioi pelkästään Suomesta valuvan rahaa huijareille yli miljoonan vuodessa. Useimmiten tappiot jäävät huijatuksi tulleiden kärsittäväksi, sillä pankit pystyvät vetoamaan siihen, että uhrit ovat ”hyväksyneet tilausehdot”.
– Tässä on se nerokas ajatus, että ihmisiltä ei viedä isoa kertasummaa. Sen sijaan lypsetään valtavilta massoilta pieniä summia kuukausittain.
– Kokonaisuutena tästä tulee isoja summia, koska huijarit ovat saaneet kerätä vuosikausia rahaa täysin rauhassa.
”Kyseessä on täydellisen turvallinen rikos.
Hietanen toivoisi pankeilta ja maksunvälittäjiltä enemmän aktiivisuutta taistelussa tilausansoja vastaan. Nykyisellään vastuu jää kuluttajille.
– Jos pankit joutuisivat maksumiehiksi, ne olisivat laittaneet ison pyörän pyörimään Visan ja Mastercardin suuntaan.
Vaikeita tutkittavia
Tilausansojen tutkinta on hyvin vaikeaa. Ne edustavat rajat ylittävää rikollisuutta, jossa toimijoiden huijausta toteuttavan firman katuosoite saattaa olla Tanskassa ja emoyhtiö Arabiemiraateissa, nettiosoite voi viitata Thaimaahan, ja riita-asiat on ilmoitettu ratkottavan Hongkongissa.
– Kun ihminen menettää rahaa, poliisi ei pääse rikosilmoitusta pidemmälle, Hietanen sanoo.
– Tilausansan ansaintalogiikka on yksi turvallisimpia. Monessa maassa ne eivät ole edes rikos.
Tilausansasivulla on usein pieni kysely, jolla luodaan aitouden tuntua.
Hietanen ei ole kuullut kenestäkään, joka olisi koskaan saanut tilausansoissa usein tarjottavaa euron iPhonea tai lahjakorttia.
Hietanen seurasi yhden tapauksen loppuun asti. Firmassa selitettiin lahjan saamatta jäämistä sillä, että niiden toimitukset olisi ulkoistettu. Seuraavaksi firmasta vaadittiin kopioita ajokortista tai sähkölaskusta. Tämän jälkeen tarjottiin lahjakorttia luvatun lahjan sijaan. Kun Hietanen kieltäytyi, firmasta ei enää kuulunut vastausta.
– Osa tekee sillä tavoin, että lähettää tarkoituksella spämmifiltteriin jääviä viestejä. Näin he voivat väittää olleensa yhteydessä lahjan suhteen, vaikkei vastaanottaja koskaan saakaan postia.
Jos narahdit, tee heti kaksi asiaa
Hietanen huomauttaa, että tietonsa antaneen ihmisen korttitiedot saattavat lopulta päätyä minne vain – esimerkiksi myyntiin hämärille nettifoorumeille.
– Kun yritykset toimivat rikollisesti, mikseivät he myisi tietoja?
Entä mitä tulisi tehdä netinkäyttäjän, joka on syöttänyt tietonsa tilausansasivulle?
– Ota heti yhteyttä kortinmyöntäjään. Mitä nopeammin, sen parempi. Jos sen tekee heti, voi selvitä ilman kuluja. Monella yrityksellä on tietty aikaikkuna ennen veloitusta. Sen lisäksi lähetä yritykseen sähköposti, jossa sanot peruvasi kaiken. Sillä ei ole merkitystä, millainen vastaus sieltä tulee takaisin.
– Kun teet nämä kaksi asiaa, olet aika hyvissä asemissa näitä yhtiöitä vastaan.
Huijaukseen on helppo mennä, kun tarkkaavaisuus ei ole huipussaan tai se tulee muuten sopivalla hetkellä. IS:n aiemmin haastattelema henkilö oli antanut tietonsa Finnkinon nimissä tehtyyn huijaukseen, sillä hän oli juuri hetkeä aikaisemmin ostanut elokuvalippuja netissä.
Hietanen muistuttaa, että kukaan ei lahjoita hyvää hyvyyttään euron iPhoneja. Hän kehottaa ihmisiä klikkaamisen sijaan miettimään hetken, voisiko kyseessä olla huijaus onnenpotkun sijaan.
– Jos olisit etelässä rantabulevardilla, tuskin ostaisit iPhonea eurolla!
