Digitoday

Peliarvostelu: Yakuza 6 on pöhkö, mutta mielipuolisen upea seikkailu Japanin alamaailmassa

Julkaistu:

Peliarvostelu
Pelisarjan faneille uusi Yakuza on pakko-ostos, ummikollekin erittäin kiinnostava tuttavuus.
Yakuza-pelisarjan nimestään huolimatta seitsemäs pääosa Yakuza 6 – Song of Life ilmestyi puolitoista vuotta sitten Japanissa ja Euroopassa viime tiistaina. Kyseessä on Segan yksinoikeudella PS:lle tekemä toimintaseikkalujen sarja, jolla on ikää jo 13 vuotta. Silti ei ole myöhäistä hypätä kyytiin.

Yakuza tarkoittaa Japanin rikollissyndikaattia, paikallista mafiaa klaaneineen. Pelin sankari Kazuma Kiryu on Tojo-klaanin elävä legenda, Dojiman lohikäärme, jonka aikomus on jättää järjestäytynyt rikollisuus taakseen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin, jos on yhtä hanakka tappelemaan kuin viisikymppiseksi huomattavan hyvin säilynyt Kiryu.


En ollut kiinnittänyt pelisarjaan oikein minkäänlaista huomiota aiemmin. Siksi pelkäsin, että toiminnan taustat jäävät arvoituksiksi. Pelin pitkä prologi ja huomattava tekstimuotoinen taustamateriaali kuitenkin paikkasivat aukot hienosti.

Kun Kiryu palaa vankilassa vietettyjen vuosien jälkeen Okinawalle perustamaansa orpokotiin, on aikuiseksi varttunut suojattitytär kadonnut mystisesti. Sankarimme on matkattava Tokioon asiaa selvittämään. Tästä alkaa rikollisryhmittymien yhteenotoksi eskaloituva matka, jonka aikana vedetään turpaan kaikkia ja kaikkea aina, kun siihen on pienikin mahdollisuus.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nyrkkitalkoot ovat sopivan taktisia ja haastavia. Kiryun ominaisuudet kehittyvät kokemuspisteillä, joita saa oikeastaan aivan kaikesta. Tämä motivoi käymään läpi sivutehtäviä ja minipelejä, eli roolipelielementtejä siis riittää. Pääjuonen rakenne tuppaa valitettavasti olemaan kovin toisteinen. Kiryu rientää kohteeseen, seuraa pitkä välianimaatio, ja sitten tapellaan.


Yakuza 6:n vahvuudet ovat henkilöt ja käsikirjoitus. Länsimaiseen tarinankerrontaan tottunut pelaaja saattaa pitää käänteitä ja etenkin tapahtumien kontrasteja lapsellisina, naurettavinakin. Esimerkiksi sairaalan lastenosastolla tappeleminen viemäristä löytyneen vanhan kaverin kanssa tuntuu kovin kornilta. Vähän väärältäkin, kun pinnasängyt räsähtelevät palasiksi.

Harmaan eri sävyihin tottunutta pelaajaa voi hämmentää myös se, millainen kuva päähahmosta piirretään. Kovaksikeitetyn ammattirikollisen jokainen teko tuntuu palvelevan yleviä päämääriä ja väkivaltaan Kiryu turvautuu vasta pakon edessä. Mutta tämä onkin japanilaista rikossaippuaoopperaa, jonka lainalaisuuksista minulla on olematon käsitys.

Yakuza 6 on ummikolle riemukas sukellus japanilaiseen kulttuuriin, ja se on tehty taiten ja äärimmäisellä rakkaudella. En ole kenties koskaan pelannut peliä, jossa ympäristön jokainen yksityiskohta olisi mietitty näin tarkkaan. Tokiota ja Hiroshimaa mallintava maailma on äärimmäisen realistinen ja tarjoaa tuhottomasti tekemistä: Voit viettää aikaasi manageroimalla baseball-joukkuetta, pitämällä kissakahvilaa, pelaten mahjongia rahasta, karaokessa tai kuntosalilla.


Tutkittavaa ja sivujuonia on mykistävä määrä. Vankasti raiteillaan kulkevan tarinan vastapainoksi Yakuza tarjoaa riemullisia löytämisen kokemuksia kerrasta toiseen. Joka kulman takana odottava ja laadukas lisäsisältö koukuttaa palaamaan pelin pariin yhä uudestaan.

Yakuza 6 ei ole peli kärsimättömään makuun, mutta se on genressään äärimmäisen hieno tekele. Pelisarjan fanit tuskin pettyvät, ja kokematon pelaajakin saa rahoilleen hurjan määrän vastinetta.

Jos sinulla on aikaa ja halua uppoutua täysin uudenlaiseen peliin kymmeniksi tunneiksi, Yakuza on suositeltava ostos.

Väkivaltaisuutensa takia Yakuza 6:lla on 18 vuoden pegi-ikäraja, eli sen luovuttaminen alaikäiselle on kiellettyä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt