Digitoday

K-18-peliarvostelu: Far Cry 5 on raaka, julma, kaunis ja karu tarina – sekä erinomainen peli

Julkaistu:

Peliarvostelu
Far Cry 5 edustaa alkuvuoden parasta pelitarjontaa. Isoon maailmaan on helppo uppoutua tuntikausiksi, sillä pelattavaa riittää.
Avoimen maailman pelit eli hiekkalaatikkopelit ovat nousseet GTA-pelisarjan myötä isoon suosioon. Pelistudio Rockstar ei ole kuitenkaan ainoa kovis hiekkalaatikolla. Yksi merkittävimmistä on ranskalainen pelijulkaisija Ubisoft, jonka Far Cry -pelisarja on tahkonnut mukavia lukuja.

Far Cry 5 ravistelee sarjan perinteitä, sillä nyt ollaan Yhdysvaltain maaperällä ja ammutaan amerikkalaisia.

Lähtöasetelma ei ole kovinkaan kliseinen. Pelaaja heitetään apulaissheriffin housuihin, kun tämä lähtee sheriffin ja liittovaltion poliisin kanssa pidättämään uskonnollisen kultin johtajaa.

No, eihän se kovin hyvin mene. Kiinniotto-operaatio menee pieleen majesteetillisissa mittasuhteissa, ja sen jälkeen alkavat aseet puhua. Muut poliisit päätyvät kultin vangeiksi, ja sankarin tehtäväksi jää ensin selvitä hengissä ja sen jälkeen alkaa organisoida vastarintaa fanaatikkoja vastaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tehtäviä moneen lähtöön

Avoimen maailman pelien tapaan tarjolla on pääjuonta edistäviä tehtäviä sekä sivupuuhastelua, joista osa on melkoisia huumoripläjäyksiä. Ohjelmassa on perinteisen ammuskelun ja hiiviskelyn ohella autoilua, lentelyä, metsästystä, kalastusta, sytkärinetsintää, muikeita palkintoja tuovia puzzleja ja jopa sonninkuohintaa.

Pääjuonen tehtävät voi pelata vapaassa järjestyksessä, mikä on hyvä asia. Välillä vastaan tulee pääjuoneen liittyviä tehtäviä, jotka on pakko suorittaa siinä ja nyt. Niissä avoin maailma muuttuu putkijuoksuräiskinnöistä tutuiksi tehtäviksi, joita tahkotaan tallennuspisteisiin palataan niin kauan, että tehtävä on läpi.

Pääjuoni nojautuu Raamatun ilmestyskirjan profetiaan seitsemästä sinetistä ja neljästä maailmanlopun ratsastajasta. Nämä kietoutuvat Eden’s Gate -lahkon, tämän johtajan Joseph Seedin ja tämän neljän apulaisjohtajan persooniin ja tekemisiin.

Hahmoihin ei saada suuren suurta syvyyttä, ja viholliset ovat täysin demonisoituja – vaikea olisi muuta kuvitellakaan, sillä amerikkalaispelaajia voisi olla vaikea saada muuten tarttumaan peliin.

Enemmän luonnetta ja särmää löytyy pelin tietokoneen ohjaamista sivuhahmoista, jotka toimivat taistelijaparin toisena puolikkaana. Hahmot vaihtelevat monenlaisista punaniskoista puumaan ja karhuun. Kaikilla on omat vahvuutensa ja ne soveltuvat eri tilanteisiin.

Keksitty Hopen piirikunta Montanan osavaltiossa on maailmana viihdyttävä paikka. Punaniskaisuus tulee iholle lämpimän humoristisesti ja on tervetullutta vaihtelua usein nähtyihin pelimaailmoihin.

Kahdestaan on kivempaa

Juonta moninpelinä pelattaessa apuriksi tulee oikea ihminen. Kaikki tehtävät on mahdollista pelata yhdessä kaverin kanssa, mutta valitettavasti ainoastaan peliä isännöivän pelaajan juoni etenee. Vieras saa kyllä hahmonkehityspisteet ja saavutukset, mutta joutuu pelaamaan tehtävät itse ne läpäistäkseen.

Tämä on iso harmi, mutta tavallaan ymmärrettävää. Koska pelin pääjuoni astuu välillä yllättävilläkin tavoilla mukaan kuvioihin, sitä sieltä täältä edistävän pelaajan juonenkuljetus rikkoutuisi. Tämä ei kuitenkaan vähennä yhdessä koheltamisen hauskuutta. Tehtävien suorittaminen on nimittäin verrattoman hauskaa ja peli tuottaa välillä erinomaisen viihdyttäviä ja näyttäviä hetkiä.

”Klassiset” monipelitilat, eli deathmatch ja kumppanit, löytyvät hieman harhaanjohtavasti Arcadeksi nimetyssä pelitilassa. Se on pääpelistä irrallinen, erillisiin karttoihin perustuva räiskintäpelitila, jossa – noh – räiskitään yksin tai seurassa.

Hyvä peli, paljon verta

Pelin hahmonkehitys on vähän kaksipiippuinen juttu. Hahmon kykyjä parannellaan hiljalleen putoilevilla pisteillä. Hahmoa voi viedä haluamaansa suuntaan, salamurhaaja-hiippailijaksi, rymistelijäksi, eräjormaksi tai apureihinsa luottavaksi pomoksi. Ominaisuusparannuksia voi onneksi yhdistellä vapaasti kaikista luokista. (Vinkki: Tiirikointitaito kannattaa hankkia varhaisessa vaiheessa.)

Esineiden kustomointi on ominaisuus, joka ei välttämättä kaikkia miellytä. Esimerkiksi polttopullojen virittely liimautuviksi ja eri ammustyyppien välillä kikkailu on näpertelyä, joka vie turhan paljon aikaa ja vaivaa.

Peli on ulkonäöltään kaunis, kuten megaluokan tuotannon pitääkin olla. 4K-näytön omistajat pääsevät riemuitsemaan niin pc:llä, Playstation 4 Prolla kuin Xbox One X:llä. Peli pyörii myös konsolien perusversioilla.

Ja todettakoon vielä: Peliä ei saa myydä alle 18-vuotiaille, ja siihen on syy. Väkivalta on monimuotoista ja graafisesti näyttävää. Peliväkivallan vastustajat löytävät Far Cry 5:stä helposti monenmoista näytemateriaalia.

Pelinä se on puolestaan erinomaisen hyvä ja viihdyttävä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt