Näin Suomen sotilastiedustelu toimisi uuden lain jälkeen - Digitoday - Ilta-Sanomat

Näin Suomen sotilastiedustelu toimisi uuden lain jälkeen

Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho kertoo haastattelussa, miten Suomen sotilaallinen verkkotiedustelu toimii tiedustelulain astuttua voimaan.

Kun tiedustelulaki astuu voimaan, se jakautuu Suomessa tehtävään siviilitiedusteluun ja ulkomaille kohdennettavaan sotilastiedusteluun. –Pureudumme teknisiin tietoihin ja ohjauskomentoihin ja keskitymme siihen, mikä on kohteen käyttäytyminen verkoissa, puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Harri Ohra-aho kertoi IS:lle.­

20.12.2017 6:03 | Päivitetty 20.12.2017 7:01

Helsingin Sanomien lauantaina julkaisema artikkeli Tikkakoskella sijaitsevasta Pääesikunnan alaisesta Viestikoelaitoksesta on herättänyt runsaasti keskustelua. Ilta-Sanomat julkaisee Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö Harri Ohra-ahon haastattelun huhtikuulta, jossa hän kertoo, miten sotilastiedustelu toimisi tiedustelulain astuttua voimaan.

Lakiehdotukseen on tehty muutoksia, mutta Ohra-ahon kuvailut sotilastiedustelun toimintatavoista pitävät yhä paikkansa.

Kun tiedustelulaki astuu voimaan, se jakautuu Suomessa tehtävään siviilitiedusteluun ja ulkomaille kohdennettavaan sotilastiedusteluun.

Sotilastiedustelusta vastaa Pääesikunnan alainen Viestikoekeskus, siviilitiedustelusta Suojelupoliisi. Ohra-ahon mukaan Puolustusvoimat ”fasilitoi” Supon toimintaa, mutta poliisi omistaa omat operaationsa kokonaisuudessaan itse.

Suodatus tapahtuu tietoliikenneoperaattorien tiloissa, ja operaattori toimittaa tiedot eteenpäin. Tietojen suodatuksen tekninen toteutus on samanlainen sekä Suomen sisällä tehtävässä siviilitiedustelussa että ulkomaille kohdistuvassa sotilastiedustelussa.

Automatisoidut haut kohdistuvat tietoliikenteen välitystietoihin. Niissä haetaan tietoa internetissä käytetystä broader gateway -reititysprotokollasta, joka kertoo, mitä kautta tieto on kulkenut. Tämän lisäksi huomioidaan kohteen yksilöivä ip-osoite ja koko verkko-osoitteiden kokonaisalue, johon yksittäinen laite kuuluu. Tätä täydennetään yksilöivällä tiedolla kohteen autonomisesta järjestelmästä, eli kohteena olevan organisaation verkkokokonaisuudesta.

 Emme ole alihankkija kenellekään, emme todellakaan.

Tämän jälkeen tarvitaan mahdollisesti tuomioistuimen päätöstä, jossa määritellään operaation johtaja sekä valvoja.

Tiedustelijoiden on pystyttävä osoittamaan kohde kartalle. Jos se on Suomen ulkopuolella, oikeuden lupaa ei tarvita. Päätöksen ulkomaanoperaation aloittamisesta tekee Suojelupoliisin päällikkö tai Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö.

Tämän jälkeen yhteyden teknistä tietoa kerätään ja tallennetaan hetkellisesti tietoliikenteen kohdentamiseksi, ja sille tehdään automatisoitu tilastollinen analyysi.

– Tähän analyysiin ei saa sisältyä tietoa, josta voidaan tunnistaa yksittäinen luonnollinen henkilö. Tietoa tallennetaan 1–2 sekuntia, ei pidempään. Siitä pystymme etsimään, että onhan tämä se, mitä haemme. Jos ei ole, materiaali hävitetään, Ohra-aho sanoo.

Automatisoituja hakuja ei tehdä viestinnässä oleviin sanoihin perustuen. Ohra-aho pitää sitä hyvänä asiana, vaikka joissain maissa näin tehdäänkin.

– Meillä ei ole semanttisia hakuja, kuten ”Ohra-aho” tai ”pommi”. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suositus näissä asioissa on, että näin ei tulisi tehdä ja näin emme tee.

– Pureudumme teknisiin tietoihin ja ohjauskomentoihin ja keskitymme siihen, mikä on kohteen käyttäytyminen verkoissa. Ja myös siihen, mitä salausta se käyttää.

Jos kohde osoittautuu valtiolliseksi toimijaksi, viestinnän salausta voidaan yrittää murtaa ja viestejä lukea. Kerätyistä tiedoista rakennetaan verkostoja ja opitaan tunnistamaan kohteen toimintatavat.

– Kaikkea ei tarvitse edes aukaista. Meille riittää, että kuka, mistä mihin ja mihin aikaan.

Sotilaallisen verkkotiedustelun toinen haara tietoverkkotiedustelun ohella on tietojärjestelmätiedustelu. Tämä tarkoittaa vakoiluohjelmien asentamista ulkomailla oleviin järjestelmiin.

– Se on ulkomaantiedustelun yksi osa, Ohra-aho vahvistaa.

Ohra-aho korostaa, että kohteen ollessa ulko- tai turvallisuuspoliittisesti herkkä, asiasta keskustellaan muiden viranomaisten kanssa.

– Mietitään, onko se yleensä järkevää ja saavutetaanko toiminnalla halutut asiat, ja ovatko saavutettavat hyödyt suurempia kuin riskit. Operaatioita ei ohjata poliittisesti.

Suomi sijaitsee tiedustelun kannalta maantieteellisesti edullisessa paikassa. Venäjältä ei kulje länteen päin kovin paljon verkkoliikennettä, joten suuri osa siitä menee Suomen kautta.

– Taitaa mennä, ja kyllähän myös koko Aasian liikenne kulkee sitä kautta. Onhan Suomi risteävässä kohdassa idän ja lännen välissä. Todennäköisyys on suurempi, että kauttamme menee paljon tietoliikennettä, joka on myös kansallisen turvallisuuden kannata merkitsevää, Ohra-aho muotoilee.

Ohra-aho painottaa, että mahdollinen tiedustelutietojenvaihto tapahtuu aina ensisijaisesti Suomen etuja ajatellen.

– Teemme aina kansalliset päätökset asiasta. Meillä ei ole mitään velvoitetta. Siinä on oltava yhteinen intressi. Emme ole alihankkija kenellekään, emme todellakaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?