Digitoday

Kolme seikkaa ratkaisi: Näistä syistä suomalaismies sai 34 000 euron laskun piratismista

Julkaistu:

Nettipiratismi
Markkinaoikeuden mielestä suomalaismiehen esittämät todisteet eivät riittäneet osoittamaan häntä viattomaksi.
Markkinaoikeus tuomitsi viime viikolla suomalaismiehen maksamaan 33 711,48 euron korvaukset A Walk Among the Tombstones- eli Tanssi haudoilla -elokuvan yleisön saataville saattamisesta. Näistä vain 100 euroa oli varsinaista hyvitysmaksua, ja loput elokuvaa levittävän Scanbox Entertainment -yhtiön oikeudenkäyntikuluja.

Miehen laskua oikeudenkäynnistä kasvattavat myös hänen omat 13 269 euron oikeudenkäyntikulunsa.

Oikeuskanne perustui Scanboxin ja sitä edustaneen lakiyhtiön Hedman Partnersin hankkimiin elokuvan lataajan käyttämään ip-osoitteeseen, joka operaattori TeliaSoneran mukaan oli tapahtuma-aikaan 29.1.2015 miehen käytössä.

Miehen mukaan hän ei kuitenkaan ollut ladannut elokuvaa, eikä hänellä edes ollut lataamisessa käytettävää bittorrent-ohjelmaa. Lisäksi hän oli väitetyn lataamisen aikana matkalla töihin tai työpaikalla, mukanaan ainoa tietokoneensa. Hänen mukaansa lataamisen on saattanut tehdä esimerkiksi joku hänen naapureistaan, sillä hän piti wifi-verkkoaan toisinaan avoimena ilman salasanasuojausta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mies esitti tuekseen useita teknisiä todisteita, jotka kantajien oli kumottava. Oikeuden päätös perustui ennen kaikkea kahteen asiaan: Oliko ip-osoite todella miehen nettiliittymän käytössä ja olisiko joku toinen pystynyt käyttämään hänen wifi-verkkoaan.

Facebook ei riittänyt todisteeksi

Mies ei kiistänyt sitä, ettei latausta olisi tehty kanteessa mainitusta ip-osoitteesta. Sen sijaan hän kiisti, että hän olisi ollut ip-osoitteen käyttäjä. Saksalaisen nettiseurantaa tekevän Excipio-yhtiön seurantatiedot olivat ajalta 1.3.2014–22.11.2015, ja miehen mukaan esimerkiksi hänen Facebook-käyttöhistoriansa osoitti, että TeliaSoneran antamat tiedot olivat vääriä.

Miehen Facebook-historiasta näkyi, että hän oli käyttänyt palvelua toisesta ip-osoitteesta 26.4.2014 sekä hänen vastatessaan kanteeseen huhtikuussa 2016.

Miehen välittämät Facebook-tiedot eivät kuitenkaan oikeudelle riittäneet. Markkinaoikeuden päätöksessä todetaan, että mies oli esittänyt oikeudessa todisteeksi vain kolme sivua hänen yhteensä 60 sivun mittaisesta Facebook-käyttöhistoriastaan. Näillä sivuilla oli listattu myös useita ip-osoitteita, jotka mies oli peittänyt.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yksikään miehen antamista tiedoista ei koskenut tekopäivää, eli 29.1.2015, joten ne eivät suoraan kiistäneet kanteen väitettä. Lisäksi Facebookia on mahdollista käyttää eri laitteilla ja eri paikoista, eli miehen oli mahdollista kirjautua palveluun myös muualta kuin siitä ip-osoitteesta, joka mainittiin kanteessa.

Todisteena käytettiin myös myös miehen Twitter-viestejä, joissa hän muun muassa kommentoi muuta aineistoa, jota oli ladattu samasta ip-osoitteesta kuin A Walk Among the Tombstones -elokuva.

Avoimeen verkkoon ei uskottu

Miehen mukaan hänen wifi-verkkonsa oli silloin tällöin salaamaton, ja hän myös kertoi antaneensa verkon salasanan joskus vierailulla käyneille naapureille. Miehen mukaan hänen wifi-verkkonsa kantoalueella noin 100 metrin säteellä hänen kodistaan oli useita naapureita, jotka olisivat voineet ladata elokuvan sen kautta.

Lakitoimiston teettämässä teknisessä selvityksessä miehen verkon kantavuutta käytiin mittaamassa hänen omakotitalonsa läheisyydessä. Vaikka 100 metriä oli oikeudessa todistaneen asiantuntijan mukaan lähinnä teoreettinen kantomatka, markkinaoikeus piti mahdollisena, että joku lähimmistä naapureista olisi voinut käyttää hänen wifi-verkkoaan.

Oikeus piti kuitenkin epätodennäköisenä, että miehen verkko olisi ollut auki tapahtuma-aikaan. Perusteluna olivat sekä lakiyhtiön tutkimukset että miehen oma kertomus. Mies sanoi oikeudessa pitävänsä verkkonsa yleensä suojattuna ja lisäksi vaihtavansa usein salasanaa. Lisäksi mies ei suostunut tarkemmin kertomaan, kuka hänen naapureistaan olisi voinut tietää hänen salasanansa juuri tutkittavan latauksen aikaan.

Lakiyhtiön palkkaama tekninen tutkija, joka miehen tietämättä oli useampaan kertaan käynyt mittaamassa wifi-verkon kantavuutta, kertoi, että verkko oli joka kerralla suojattu salansanalla. Niinpä oikeus oletti, että se oli suojattu myös latauksen aikana.

Etäkäyttöä epäillään

Mies sanoi myös olleensa matkalla töihin tai työpaikalla, kun elokuvan lataus ja jakelu eteenpäin tapahtui. Markkinaoikeus uskoi tämän, mutta piti silti uskottavana, että mies silti oli lataaja.

Miehen mukaan hänen koneellaan ei edes ollut bittorrent-latausohjelmaa eikä kyseistä elokuvaa. Oikeus ei kuitenkaan luottanut miehen teettämään tutkimusraporttiin hänen tietokoneensa sisällöstä, sillä koneen kiintolevyä oli latausajan ja tutkimuksen välillä vaihdeltu. Lisäksi koneen tutkinutta asiantuntijaa ei ollut kutsuttu oikeuteen todistamaan.

Oikeus myös epäili, että it-tehtävissä työskentelevällä miehellä olisi käytössään useampi kuin yksi tietokone. Mies myös itse mainitsi vaimonsa tietokoneen, mutta kiisti käyttäneensä sitä.

Oikeus piti mahdollisena, että mies oli käynnistänyt latauksen kotonaan joko vaimon koneelle tai jollekin muulle tietokoneelle esimerkiksi etäyhteydellä. Joka tapauksessa miehen läsnäolo kotona ei ollut lataamisen kannalta tärkeää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt