Ambulanssissa oksettaa, ja luoti tappaa kerrasta – näitä et pelaa kotona

Julkaistu:

Ammatilliset koulutussimulaattorit paikkaavat vetävyydessään sen, mitä ne ehkä näyttävyydessä menettävät.


Potilas on kriittisessä tilassa, sireenit huutavat, ja matka päättyi ojaan. Onneksi kyseessä on vain simulaatio. Metropolia-ammattikorkeakoulu kehuu ottaneensa käyttöön "kehityksen huipulla" kulkevan ambulanssisimulaattorin.

Tavoitteena oli luoda opiskelijoiden voimin, koulun sisäisenä projektina ensihoitajaopiskelijoille turvallinen ympäristö, jossa he voivat harjoitella paitsi hälytysajoneuvolla ajamista, myös potilaan kuljetuksen aikaista hoitoa.

– Ehkä juuri vapaa-ajan videopelien ja koulutussimulaattorien samankaltaisuus houkuttelee ja motivoi nykyajan opiskelijoita. Hyvää palautetta on tullut. Opiskelijat käyttävät simulaattoria myös tuntien välissä, kertoo automaatiotekniikan lehtori Antti Liljaniemi.

Sodan raakuus
yllättää


Mutta pystyvätkö raskaamman luokan simulaattorit todella tyydyttämään videopelisukupolven odotukset? Ainakin Britanniassa jouduttiin vaikeuksiin, kun Battlefield 3:n tapaiseen efektitykitykseen tottuneet alokkaat kohtasivat armeijan kulahtaneet virtuaalimaailmat.

Suomen puolustusvoimissa käytetty taistelusimulaattori on pohjimmiltaan sama, jota Britanniassa syytettiin vanhentuneeksi. Bohemia Interactiven Virtual BattleSpace 2 (VBS2) ei ehkä tarjoa viimeisintä "karkkigrafiikkaa", mutta on sitäkin raadollisempi yllätys peliväkivaltaan turtuneille nuorille.

Sotasimulaattori kyllä näyttää, mitä luodit ja ammukset tekevät, kertoo toimitusjohtaja Michael Eklöf järjestelmän Puolustusvoimille toimittaneesta Specopsista.

– Tässä on myös älykkäitä pelaajia vastassa. Enää ei vain osoiteta hiirellä ja osuta. Sen sijaan se voi olla yksi laukaus kohti ja loppu. Tarkoitus on opettaa sotilaalle, mikä hänen tehtävänsä on osana laajempaa kokonaisuutta. Splatteripeleihin verrattuna sota on kamalaa.




Eli mitä tapahtuu, jos vaikka heittää käsikranaatin omiin jalkoihinsa?

– Kuolema, amputaatio, verenkiertoon mitattavia muutoksia, ja lääkintämies tulee auttamaan, Eklöf listaa vaihtoehtoja.

Taistelukentälle ei herätä uudestaan henkiin. Sen sijaan jokainen kaatuminen käynnistää tapahtumaketjun sotilaan saattamiseksi pois vaikkapa helikopterilla.

Hiirikäsi häviää
tilannetajulle


Eri maiden asevoimien kokemusten mukaan nuoret innostuvat simulaattorista, koska sen käyttöönotto on helppoa.

Puolustusvoimien panssariprikaatin simulaattorisektorin johtaja, insinöörikapteeni Lasse Lahdenmaa kertoo, että mielipiteitä simulaattorista on kerätty yli 400 käyttäjältä.

Palaute on ollut enimmäkseen kiittävää, mutta toisaalta näkymiä on moitittu vanhentuneiksi verrattuna juurikin Battlefield 3:een. Lahdenmaan mukaan simulaattorissa on haluttu painottaa toiminnallisuutta.


Lisäksi pyritään siihen, että jos koulutusaihe on vaikea toteuttaa kiehtovasti simulaattorissa, sitä ei edes yritetä.

Michael Eklöfin mukaan VBS2:n käyttöönotto on vanhemmalle armeijaväelle muutamia tunteja hitaampaa. Mutta sitten tapahtuukin kummia. Nuorten niin sanottu pelikäsiala ei enää ratkaisekaan voittoa, kun kyse on taktisesta ymmärtämisestä. Silloin rutinoituneet jäärät lyövät alokkaita kuusnolla.

– Viisaus voittaa nopeuden, Eklöf kiteyttää.

Simulaattori ei tosin missään tapauksessa korvaa aitoa harjoittelua, vaan toimii sen tukena. Kun simulaattorin jälkeen mennään oikeasti ulos, voidaan keskittyä paremmin pääasiaan.

VBS2 perustuu Bohemian pc:llä suosittuun fps-peliin (first person shooter) Operation Flashpoint. Yhtiön mukaan simulaattori pidetään tarkoituksella hieman aikaansa jäljessä graafisesti, jotta valtiota ei tarvitse rasittaa uusilla pc-hankinnoilla parin vuoden välein.

Simulaattori myös yhdistää oikean ja pelimaailman. Gps-liiveillä varustettu ryhmä oikeassa metsässä voi näkyä simulaattorissa ja sinne voidaan tähdätä vaikka tykistölaukaus.

– Sitten liivit kertovat metsässä olevalle, että "pam, olet kuollut", Specopsin Eklöf hahmottaa.




Yleistä peli- ja pc-teknologiaa käyttämällä järjestelmän hinta on saatu erittäin alas suhteessa järeisiin ammattisimulaattoreihin. Michael Eklöfin mukaan summalla saisi "ehkä parisataa MS Officea".

Vain humalainen
Thaimaan-matkustaja puuttuu?


Lentoyhtiö Finnairin kuusi koulutussimulaattoria edustavat eri ikäpolvia. Vanhin niistä on jo 26-vuotias. Simulaattorit on kuitenkin päivitetty visuaalisesti nykyajan kultasilmille kelpaaviksi, kertoo koulutuspäällikkö, Airbus-kapteeni Tero Arra Finnair Flight Academystä.

Lennettävinä ovat Airbus 320, Airbus 330/340, MD-11, Boeing 757, Embraer 170 ja ATR 42/72. Kaikki tarjoavat täyttä teräväpiirtoa.

– Ei tule moitteita huonosta grafiikasta. Näiden simulaattorien pitää olla hyvin, hyvin lähellä aitoa maailmaa, ja näkymän on oltava vähintään 180 astetta, Arra korostaa.

Näyttävyys käsittää jopa tuulen, joka pyyhkii irtonaista lunta kiitotieltä.

– Kyllä siellä suorastaan luulee olevansa oikeassa koneessa.

Lentokenttärakennuksiin voi törmätä, jos pakki ei mennytkään päälle lähdettäessä. Lisäksi esimerkiksi moottori voi irrota kesken lennon. Mutta kaikkea ei ole mallinnettu niin hyvin kuin pc:n kotipilotti voisi luulla.

Yllättäen veden fyysistä mallinnusta ei ole. Arra kertoo, että kerran yhdellä simulaattorilla päätettiin toisintaa matkustajalentokoneen hätälasku Hudson-jokeen New Yorkissa. Erona todelliseen tilanteeseen simulaattorilla voitiin myös nousta takaisin ylös.

Arra huomauttaa, että tällaiset rajoitteet eivät estä ääritilanteiden harjoittelua esimerkiksi evakuointikäytäntöjen kautta. Vaikka kone ei olisikaan uppoamassa virtuaaliveteen, voidaan tarkistuslistojen mukaan toimia, kuten oikeassakin tilanteessa.

Tero Arran mukaan myöskään rajuja virheliikkeitä ei ole mallinnettu täydellisesti. Siihen on kuitenkin kehitteillä uudenlaista softaa.

Jos koneen paiskaa rajusti maahan, seurauksena on paikoilleen jämähtäminen ja kovia ääniä. Ei näissä laitteistoissa ole mitään järkeä simuloida koneen täydellistä hajoamista osiinsa, Arra sanoo. Siinä vaiheessa jokin on joka tapauksessa jo mennyt pahasti pieleen.




– Koulutuksessa keskitytään hallitsemaan erilaisia vikatilanteita siten, että mitään törmäystä tai koneen täydellistä hajoamista ei tule.

Finnairin simulaattorit kallistuvine kapseleineen ovat pääosin peräisin kanadalaiselta CAE:ltä. Kovimman laatuluokituksen simulaattori maksaa noin 10 miljoonaa euroa.

"Sitten mentiin
täyttä laukkaa"


Tavelan ratsastuskoululla Kangasalla on käytössä Suomen ensimmäinen ratsastussimulaattori. Kouluratsastuksen opettelijat nousevat aidonkokoisen keinohevosen selkään ja alkavat harjoitella askellajeja käynnistä piaffiin. Edessään heillä on kentän esittävä virtuaalinäkymä.

– Tämä on kuin rallisimulaattori, jossa käyttäjä istuu, ja auto liikkuu oikein, ratsastuskoulun omistaja Arto Vähätalo vertaa.

Hevonen heiluu ja kiikkuu matemaattisen oikeasti, mikä on tehnyt eläytymisestä helppoa monelle oppilaalle.

Simulaattorin anturien ansiosta ratsastaja voi toimia koko kehollaan ja painollaan sekä opetella oikeaa asentoa, ryhtiä, ohjastuntumaa ja pohkeenkäyttöä.

– Jos kymmenen ratsastajaa käy simulaattorissa, yhdeksän heistä taputtaa hevosta lopussa kaulalle. Tunne on niin aito, että ei tule ajatelleeksi olevansa koneen selässä. Sitten moni katsoo hämillään, että näkikö kukaan mitä tein, Vähätalo kertoo.

Simulaattori opettaa myös hevosen kunnioittamista. Liian rajuilla otteilla hevonen ei suostu tekemään yhtään mitään. Toisaalta joskus ratsastajan ristiriitaiset käskyt ovat saaneet tekopollen sekaisin. Liikaa heiluvat kädet ja jalat ovat pariin otteeseen olleet simulaattorin kolmelle tietokoneelle liikaa.

– Sitten on menty täyttä laukkaa, Vähätalo kertoo. Vain virran katkaiseminen on rauhoittanut hepan.

Englantilaisen Racewoodin tekemä simulaattori hankittiin kaksi vuotta sitten. Se maksoi verottomana suurin piirtein 60 000 puntaa eli noin 70 000 euroa. Tavelassa hintaa ovat myöhemmin nostaneet simulaattoriin liitetyt lisäkamerat.

Kaikki
kyydissä?


Metropolian ambulanssisimulaattorissa hytkytään myös. Simulaattori kallistelee sivuille, eteen ja taakse ajotyylin mukaan. Mitä tapahtuu potilaalle, jos hurjastelee kaistapäisenä?

– Ambulanssi heittelee, potilas tulee pahoinvoivaksi, ja lopulta auto menee ojaan ja kuuluu rysähdys, lehtori Antti Liljaniemi vastaa.

Joskus joku on saattanut tippua kyydistä, ja ojassa on kuulemma käyty useita kertoja. Tarkoitus onkin, että kuljettaja huomaa, miten oma ajaminen vaikuttaa kyyditettäviin.

– Ambulanssisimulaattori on rakennettu paineilmalihasten päälle. Alustan etuosassa on kaksi penkkiä ja takaosassa hoitajan penkki sekä paarit. Ajajan polkimien sekä ratin liikkeet välittyvät ajoympäristöön, joka näkyy kuljettajalle seinään kiinnitetystä näytöstä. Simulaattori kallistelee sivuille, eteen ja taakse ajotyylin mukaan, Liljaniemi huomauttaa.

Simulaattori toteutettiin opiskelijoiden johdolla. Opettajat ohjasivat moniammatillista yhteistyötä. Kaksi vuotta kestäneen kehitystyön aikana mukana oli yhteensä parikymmentä opiskelijaa sekä viisi opettajaa automaatiotekniikan, kone- ja tuotantotekniikan sekä ensihoidon koulutusohjelmista.

Siksi hinta on noin kymmenesosa markkinoilla olevista vaihtoehdoista, eli noin 10 000 euron luokkaa.

Kommentit

    Näytä lisää