Tutkimus löysi kuitenkin myös merkkejä digitaalisesta pelikuilusta. Noin puolet suomalaisista on ainakin jossain määrin ottanut digitaaliset pelit omakseen, samalla kun puolet jää tai jättäytyy pelimaailmojen ulkopuolelle.
Pelaaminen on painottunut nuoriin ikäluokkiin, vaikkakin kaiken ikäisten joukosta löytyy nykyään joitakin pelaajia. Perinteiset pelit ja rahapelit ovat Suomessa tietokone- ja videopelejä selvästi suositumpia, todettiin Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimuksessa.
Suomen Kulttuurirahaston tukemassa tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa systemaattisesti kartoitettu kokonaisen kansakunnan suhdetta digitaalisiin peleihin.
Laajemman tutkimushankkeen esitutkimuksena toteutetussa kyselyssä analysoitiin 805 eri-ikäisen ja eri puolelta Suomea satunnaisesti valitun henkilön peliharrastusta; tutkimuksen tilastollinen virhemarginaali oli keskeisimpien havaintojen osalta n. 3,5 %. Tutkimuksen havainnot osin vahvistavat kuvaa erityisesti nuorten ihmisten tiiviistä suhteesta peleihin ja pelikulttuuriin, osin se tarjoaa yllättävää uutta tietoa.
Suomessa selvästi suosituimmaksi tietokonepeliksi osoittautui pasianssi, jota erityisesti keski-ikäiset naiset pelasivat. Pasianssi oli myös miesten yleisimmin mainitsema peli. Digitaalisista peleistä puhuttaessa pasianssin kaltaiset pienpelit eivät useinkaan nouse otsikoihin, vaikka tutkimuksen mukaan ne jättävät suosiossa taakseen esimerkiksi usein uutisoidut sota- tai taisteluteemaiset pelit.
Digitaalinen pelaaminen on levittäytynyt kaikkiin ikäryhmiin ja pelaajien keski-ikä lähestyy hiljalleen koko väestön keski-ikää. Tässä tutkimuksessa kehitettyä pelaajan määritelmää sovellettaessa digitaalisen pelaajan tyypillinen ikä (mediaani) Suomessa on 37 vuotta.
Ei-pelaavien mediaani-ikä oli 56 vuotta. Pelaajia on suomalaisista enemmistö, 53 prosenttia.
Pelaaminen on kuitenkin monimuotoinen ja arkeen sekoittuva ilmiö, joten "pelaaja" voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Selvästi tietokone- ja videopelejä suositummiksi pelityypeiksi Suomessa osoittautuivat erilaiset perinteiset kortti- ja lautapelit, urheilupelit, ristisanojen kaltaiset ongelmanratkaisupelit sekä lotto ja erilaiset muut rahapelit. Toisaalta nämä perinteiset pelit ovat pasianssin tapaan valtaamassa tietokoneet, Internetin ja pelikonsolit.
Määrällisesti digitaalinen pelaaminen on keskittynyt nuoriin ikäluokkiin. Intohimoisimmat peliharrastajat löytyvät nuorten miesten keskuudesta.
"Peliharrastajaksi" tutkimuksessa tunnustautui kahdeksan prosenttia vastaajista, joka vastaa yli 400 000 suomalaista. 75 prosenttia näistä aktiivisista peliharrastajista oli miehiä ja neljä viidesosaa 15–34 -vuotiaita.
Peliharrastajien keskimääräinen viikoittainen peliaika oli lähes 9 tuntia, kun se kaikkien vastaajien parissa keskimäärin oli 1,8 viikkotuntia. Digitaalisten pelien parissa vietetään kuitenkin selvästi vähemmän aikaa kuin esimerkiksi television, jonka keskimääräinen katselutuntimäärä Suomessa on liki 20 tuntia.
Tutkimuksen johtopäätöksissä toisaalta perätään pitkäkestoista ja laajempaa tutkimusta niistä muutoksista mitä Internetin ja digitaalisten pelien yleistyminen parhaillaan tuo mukanaan. Toisaalta tutkijat hakevat myös aktiivisia toimia, jotta erityisesti lasten ja nuorten sekä vanhempien ikäluokkien välillä havaittu pelikuilu saataisiin kurottua umpeen.
Myös pelikulttuurin kehittyminen taiteellisesti ja eettisesti kypsälle tasolle edellyttää eri ikäisten ja eri kokemusmaailmalla varustettujen ihmisten aktiivista ja kriittistä osallistumista sekä vuoropuhelua.
