- Prostituutio leviää Internetiin, otsikoi itsekin seksipalveluilmoitusten julkaisijana tunnettu Helsingin Sanomat (8.4.). Alaotsikon mukaan verkkosivuilla ei kuitenkaan varsinaisesti pariteta vaan myydään ilmoitustilaa. Vielä isompi otsikko samalla sivulla toisaalta toteaa paritusrikosten määrän moninkertaistuneen parissa vuodessa. Mutta ilmoittelulla ja rikollisuudellahan ei ole mitään sukulaisuussuhdetta?
Seksi-ilmoitusten julkaiseminen eli kysynnän ja tarjonnan yhteensaattaminen lehden sivuilla ei ole rikollista toimintaa, kuten paritus, jossa joku esimerkiksi "?hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten"?. Mutta entä jos seuraa tarjotaan sähköisesti? Hämmennystä ei ainakaan hälvennä Hesarin juttu, jossa esiin pomppaa aivan uusi luokitellun mainonnan termi:
- Tilanne on nykyisin se, että yksikään viranomainen Suomessa ei valvo verkon paritusilmoittelua, lehti kirjoittaa (kursivointi kolumnistin). Verkkosukkasillaan, mutta missä?
Verkko on monine houkutuksineen kiusallinen paikka niille, jotka eivät tahdo asua nakutyttöjen naapureina edes virtuaalisesti. Mutta kuinka pitkälle puhdistusoppineet voivat luutineen lähteä lakaisemaan?
Yhdysvalloissa päättyi helmikuussa oikeustaistelu, jossa floridalaisen kaupungin asukasaktiivit halusivat häätää kotikonnuiltaan webissä maksua vastaan nakuilevien naisten fyysisen toimitilan. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei tirkistelynautintojen tarjoamista voi pitää ilotalotoimintana, koska asiakaskunta pääsee tyttöjen luo vain bittivirtaa pitkin.
Olosuhteet huomion ottaen olennaista?
Mahtaisi meillä Suomessakin syntyä melkoisen herkullinen oikeusdraama, jos sähköisten seksipalvelujen ja parituksen suhdetta alettaisiin totisesti tonkia! Vai olisiko kyseessä sittenkin oikeuskomedia?
Yksi olennaisista kysymyksistä lienisi tällöin se, saattaako verkkoseksi maksavat asiakkaat sellaiseen tilaan, joka on teko-olosuhteet huomioon ottaen on jotenkin olennainen? Suomen lain parituspykälistössähän seksuaalinen teko määritellään sellaiseksi, jolla "?tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen"?.
Webin seksikkyys vain harhaa? Viestit webin seksikkyydestä sisältävät myös pienen yllätysmomentin.
Penn State University raportoi äskettäin verkkosamoilun uudesta suunnasta. Vuodesta 1997 vuoteen 2001 ainakin Excite –hakukoneen käyttäjät ovat kääntyneet yhä enemmän asialinjalle. Erotiikan ja viihteen sijaan verkosta on alettu etsiä matkailuun ja liike-elämään liittyvää tietoa, tutkijat kertoivat.
Vuonna 1997 joka kuudes haku liittyi seksiin, vuonna 2001 enää vain joka kahdestoista ja näistäkin monessa tapauksessa käyttäjät etsivät tietoa eivätkä niinkään pornoa.
Aivan yksiselitteisesti tutkimus ei kuitenkaan paljastane e-erotiikan markkinanäkymiä. Ehkä etsivät ovatkin jo omansa löytäneet – tai vielä todennäköisemmin löytävät perille muita teitä?