Jos psykologian tuoreita tutkimustuloksia on uskominen, narsistit ovat mediatyövoiman aatelia ja mitä jalointa jauhettavaa julkisuusmyllylle. Ennen ehkä hienoisesti halveksittukin ominaisuus saa siis vihdoin kiitosta ja jopa medialiiketoimintaa ylösrakentavan tarkoituksen!
Ohion yliopistossa on todettu, etteivät narsistit syty tilaisuuksista, joissa he voivat osoittautua vain vähän keskitasoa suoriutumiskykyisemmiksi ihmisiksi. Narsistit kaipaavat näytön paikkoja ja näkyvyyttä, ja sellaisen saadessaan ponnistelevat sinnikkäästi voittoon. He ovat julkisuussuoriutujia.
Todelliseen kukoistukseen narsistit kuulemma puhkeavat silloin, kun vain muutaman prosentin osuus kanssaeläjistä tiettävästi kykenisi tai ryhtyisi samaan suoritukseen – tai vaivautuisi moiseen, jos asian haluaa nähdä tästä julkilausumattomasta, selviytymiskisalliseen ja viihteelliseen mediajulkisuuteen viittaavasta katsannosta.
The British Psychological Societyn konferenssissa esitelty tutkimus on suorastaan oivallinen adoptiolapsi keskusteluun mediajulkisuudesta, vaikka sen alkuperäinen kytkös lieneekin työyhteisöjen suorituskyvyn optimoinnissa. Mutta kukahan ensimmäisenä rohkenee lätkäistä lehteen ilmoituksen, jossa paikka luvataan narsistille? Senhän jo tiedämme ilmoituksesta (20.3.) Helsingin Sanomien oikotiellä, että "?tönkkösuolattujen ja joo joo –miesten"? on turha vaivautua soittamaan, edes halutessaan putkiasentajaksi.
Kuutamolla on hyvä olla
Kysymättä asiaa professoreilta voi mediakuluttaja itsekin arvailla, miksi televisio sangen harvoin tarjoilee kaiken maailman giljotiinien, gladiaattorien, yllytyshullujen ja mahdottomien tehtävien ohessa ohjelmia, joiden työnimeksi kävisi vaikkapa "Haluatko tutustua itseesi?". Liian moni kai ainakin salaa haluaisi, jolloin myös ammattimaisten viihdenarsistien – siis ei artistien - työllisyystilanne olennaisesti tiukentuisi.
Kuutamolla (MTV3) on sentään niin hyvä olla ja osoittaa, miten myyviä, kiinnostavia ja vieläpä ihmeen uskottavia ovat valheet ja perättömät juorutkin, kun niitä kertovat julkisuuden ammattilaiset. Sujuvasti soljuvaksi viihdeohjelmaksi lauantai-illan leikki onkin kivan opettavainen! Toista maata se on toki tuoreudessaankin kuin amerikkalaisen saippuan kaikuva sarjatuli samalla kanavalla:
Kauniit ja rohkeat (uusinta), Kauniit ja rohkeat (uusinta), Kauniit ja rohkeat sekä Kauniit ja rohkeat – ja kaikki nämä yhdellä kanavalla aina arkisin, unohtamatta tietenkään kansan yhteisen ikkunaruudun jo tutuksi käynyttä uushyötykäyttöä, kuten mobiilipelejä ja yöchattia.
Kuka tarjoaisi toistoalennuksen?
Uusinta- ja toistokanavia on Suomen tv-yhteisössä useita, mutta televisiomaksuun ei jostain syystä tarjota toistoalennusta. Mediakuluttajan mielestä se voisi olla hyväkin ratkaisu sisällön köyhyyteen. Ainakin se kannustaisi yrittämään.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasikin (kok.) kyseli hiljattain Viestintäfoorumissa, miten luomme yrityksille sellaisen toimintaympäristön, että niiden on hyvä tarjota sisältöjä hienoihin verkkoihimme. Sasin mukaan yksi konsti olisi tekijänoikeuslain uusi olettamasäännös, joka siirtäisi työsuhteen aikana luodun aineiston tekijänoikeudet työnantajalle. Näin "?painoviestinnän tarpeita varten "? luotu tekijänoikeusjärjestelmä palvelisi paremmin myös "?digitaalista multimediaa"?.
Vielä Helsingin Sanomissa (20.3.) julkaistun Sasin jälkipuheen luettuaankin painii mediakuluttaja vaikean yhtälön parissa. Sasi tuntuu uskovan, että kun työnantaja voi pakata samaa sisältöä ilman eri korvausta useisiin kuoriin ja esittää sitä uusintoinakin maksujen rasittamatta, monistuneet jakelukanavat saavat kaipaamansa sisältöä. Mutta kuinka käy yleisön, joka kaipaakin jotain uutta?
Kierrätyskö kannattaa?
Ympäristöpoliittisesti kierrätys on mitä kannatettavinta kansalais- ja yritystoimintaa, mutta päteekö idea viestintäpolitiikassa ja edistääkö se tieto- vai toistoyhteiskuntaa?
Tekijänoikeuskorvaukset ovat kaiken lisäksi tärkeä tuki riippumattomille sisällöntuottajille, ja niille, jotka päätyökseen luovat uutta. Kyseistä rahavirtaahan ohjataan esimerkiksi elokuva-, video- ja televisiokulttuurin edistämiseen AVEKin kautta.
Vaikka työsuhteettomien, kuten freelancerien, osalta tekijänoikeusjärjestelmä ei ainakaan Sasin nykyisellä esityksellä muuttuisi, muuttuisivatko mediatalojen ostotottumukset? Ennen epätyypillisiksi luokitellut suhteethan luovan työn ostajan ja myyjän välillä ovat monen havaintojen mukaan jo nyt tyypillistyneet.