Rahareikä vangitsee katseen

Onko Conan O´Brienin ja amerikkalaiskatsojan suhde oikea, kun se on 3,14 dollaria? Entä olisiko maailma ilman Frendejä olennaisesti köyhempi - vai vainko päätähdet, joiden peruspalkka on miljoona dollaria per jakso? Olympia-aatekin haisee pahasti rahalta.

15.2.2002 7:12

Ystävänpäivän aikoihin on hyvä miettiä frendien arvoa. Yhdysvalloissa äskettäin julkistettua kappalehintaa tosin voi lähinnä kauhistella. Miljoona dollaria on paljon rahaa, ainakin kun se maksetaan esiintymisestä television puolituntisessa viihdeohjelmassa.

Mikä tekee NBC:n Frendit –sarjasta niin erinomaisen, että sen kuusitähtisen ydinjoukon uusimmasta, 22-osaisesta työpanoksesta kannattaa maksaa yhteensä 132 miljoonaa dollaria? Lisäksi tähdet saavat vielä osuuden tuloista, joita sarjan esittäminen toisissa tv-yhtiöissä tuo. Olisiko maailmamme todella noin paljon köyhempi ilman Frendejä?

Entä onko talkshow-isäntä Conan O´Brienin ja katsojan välinen suhde kohdallaan? Yhdysvalloissa se on parhaillaan 3,14 dollaria. Kun summa kerrotaan shown keskimääräisellä katsojaluvulla, saadaan tämän mediapersoonan arvoksi tänä vuonna kahdeksan miljoonaa dollaria, mikä on myös kirjattu tuoreeseen nelivuotissopimukseen. No, hänhän sentään tekee myöhäisiltatyötä...

Uneton mediakuluttaja - uusi ihanne?

Viisas raha ei nuku, väitti jokin finanssitavaratalo äskettäin – siis yritys, jollaisia ennen kutsuttiin tylsästi pankeiksi. Vanha kansa puolestaan on sanonut, että ihmiselle nukkuminen on viisasta. Nuorelle se varsinkin on "kuin rahaa pankkiin panisi".

Vähemmästäkin menee mediakuluttaja hämilleen eikä enää nuku, ainakaan riittävästi. Osasyy on varmaan siinä, ettei mielikuva pankkisäästämisestä kannusta mihinkään, mutta vielä suurempi syy lienee aikasyöpöksi paisuneessa kansanpalvelijassa ja ennen muuta sen kuvaputkessa – televisiossa, jossa ainakin amerikkalaiset kansansuosikit näyttävät puhuvan vain suurella rahalla.

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan kaikenlaisten mediatuotteiden ja –palvelujen kulutus ahmaisee seuraavan vuosikymmenen tullen jo 60 tuntia keskivertokansalaisen viikosta, siis runsaan kolmanneksen vuorokaudesta. Jo nyt britti viettää erilaisten mediatuotteiden ja –palvelujen parissa runsaat 53 tuntia viikossa. Kun työtäkin on tehtävä, mikäli syödä aikoo, riittää tuossa tuntijaossa tuumailemista! Sisällökkyyden tuottaja saa paikan

Finnpanelin laskelmien mukaan pelkästään television katseluun kulahtaa keskivertosuomalaiselta 167 minuuttia vuorokaudessa. Muutamassa vuodessa luku on lihonut puolella tunnilla, vaikka samaan aikaan markkinat ovat kirjavoituneet sisällöntuotannon uusista ja vaihtoehtoisista jakelukanavista.

Monenko elämä on muuttunut samassa suhteessa sisällökkäämmäksi? Sitä eivät tilastot kerro.

Erilaisten antidepressanttien myynnistä tilastot sen sijaan kertovat jotain. Datamonitorin tuoreen arvion mukaan tällaisten "?lohtulääkkeiden"? markkinat jatkavat maailmanlaajuista kasvuaan niin, että kauppaa käydään vuonna 2008 jo 18,3 miljardin dollarin arvosta. Epäilen, että tämänkään kasvun pohja ei ole kotoisin niin sanotusta kolmannesta maailmasta vaan "?johtavista informaatioyhteiskunnista"?.

Vaikka masentajana ei toimisikaan media, kohtuuttomasti käytettynä sen sivuvaikutukset tuskin edistävät kokemusta elämän tarkoituksellisuudesta tai pistävät elimistön hyrräämään tyytyväisyyttään pienessä endorfiinihuppelissa. Sitä tuskin tuo edes tv:n ostoskanavalta tuttu lihashytkytin, vaikka kehoon vyötettävä laite lunastaisikin myyntilupaukset tykyttämällä rasvamakkarat kiinteäksi, katsetta kiehtovaksi lihaksi.

Media-avaruus ja väkivaltainen valloittaja

Ilmaista ei tietenkään ole liikunnankaan ilo ihan aina. Alan huipulta tuntuu kuitenkin olympialaisista maksettava hinta! Niiden nimissä harjoitetussa media-avaruuden väkivaltaisessa valloittamisessa ei ole merkkiäkään olympia-aatteen jaloudesta.

On YLE:n tuttu juttu, että etenkin television ohjelmatarjonta on lähetysaikaa valtaavien olympialaisten aikaan kapeaa kuin hiihtolatu. Vielä kyseenalaisempaa on kuitenkin kokonaisen jakelukanavan kokema runtelu: ei riitä, että yhtiö on maksanut olympialaisten lähetysoikeuksistaan ylettömästi vaan se on kiltisti luopunut kisojen ajaksi myös radiouutistensa web-jakelusta, koska eräs kansainvälinen rahastuskomitea ei salli audiovisuaalisen kisa-aineiston esittämistä netissä.

Että urheilukuteisiin naamioituneet markkinavoimat ovat arvokkaana pidettyä riippumatonta uutisvälitystäkin väkevämpiä, on sentään jo vähän liikaa! Toisaalta taas: ystävät YLE:n hyvät, onko uutislähetyksissä pakko esittää pätkääkään tuota kiellettyä aineistoa, jolla meitä näinä päivinä muutenkin miltei ylensyötetään ennakko- ja jälkisilmäyksien kera?

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?