Kun kansa alkaa omin käsin riisua digi-tv:tä analogiseen asuun, käy mielikuvitus vilkkaaksi. Riisuminen lain puitteissa voisi saada aikaan kaivattua digivipinää, mutta silloin ei puhuttaisi tietenkään minkään signaalin riisumisesta...
Kuulemani mukaan maanpäällisillä digikanavilla pätevät periaatteessa samat lait kuin maan allakin, jossa esimerkiksi helsinkiläisen kaapelikanava ATV:n seksi on ollut varsin ujostelematonta. Alueellisen pääuutislähetyksensä nakuilevilla ankkureillahan kanava on kahminut huomiota jopa ulkomaisissa tiedotusvälineissä.
ATV:tä laajemmin suomalaisissa kaapeleissa välitettävä MoonTV on niin ikään keksinyt navanaluskalastelun. Sen Pornostara nakuilee kuitenkin lähinnä asiaohjelman raameissa, vaikka varsinkin leffa-arvosteluissa sekä kuvamateriaali että sen kuvailu penetroituvat syvästi alle tavanomaisen televisioilmaisun. Suosio kuuluu olevan taattu ja mainontaakin myydään. Katsotaanpa siis, kauanko digitoimijoiden housut pysyvät jalassa!
Identiteetti-tv interaktioesikuvana
Vakavasti ajatellen aikuisviihdettä viljelevä kanava saisi suomalaiselta digikentältä puuttua jatkossakin. Moinen signaali antaisi ehkä kaivattua potkua digiboksimarkkinoille, mutta se joka viimeiseksi ja siten myös makeimmin nauraisi, ei kuitenkaan taitaisi olla televisiotoimiala itse.
Siististikin televisio tietysti voi puhua seksuaalisuudesta ja tehdä sen jopa vuoropuhelua aidosti palvellen. Sellainen jos mikä on tavoiteltavaa "interaktiivista televisiotoimintaa", vaikka eläisikin vain kaapelissa anteeksiantamattoman analogisena! Tähän - tai vaihtoehtoisesti houkuttelevaan "vaaleanpunaiseen rahaan" - uskotaan ainakin Yhdysvaltain mediamarkkinoilla. Viacomin leiriin kuuluvien MTV:n ja Showtimen huhutaan puuhaavan uutta "elämäntapakanavaa". Sen sydän olisi kuitenkin tyylisuuntia syvemmällä, erilaisissa seksuaali-identiteeteissä.
TV Guiden julkistamien huhujen mukaan Yhdysvalloissa rakennetaan siis niin sanottua homokanavaa, joka tosin katselisi maailmaa muidenkin seksuaalivähemmistöjen silmin. Vastaavasta toiminnasta on toistaiseksi kokemusta tiettävästi vain Kanadassa, vaikka näkökulman on kerrottu kiehtoneen laajemminkin.
Televisio onkin suositeltava "vähemmistökanava" ajatellen myös erilaisia kieli- ja kulttuurivähemmistöjä. Vaikka internet, radio ja pienlehdet palvelevat ties miten monia intressiryhmiä, näissä kanavissa anti tavoittaa useinkin vain samanmielistä väkeä ja vähemmistön jäseniä, suuri yleisö kun viettää aikaansa televisiokanavilla kahlaten. Tavoiteltu monikulttuurisuus toteutuu näin vain riisuttuna versiona.
Vaara toki piilee kanavien lisääntymisessäkin, se myönnettäköön. Median keskeinen tehtävähän on ymmäryksen avartaminen niin, että silmätkin ennakkoluuloitta näkevät maailman mustavalkoisen sijasta kirjavana. Jos kanavia on niin runsaasti, että omine intresseineen voi tyystin jämähtää niistä yhdelle, voi hyvinkin käydä niin, ettei maailmankuva tutun, helposti nieltävän näkökulman hellässä huomassa juuri lavennu.
Entäpä jos yleisö ei "interaktivoidu"?
Mutta mitä pitäisi ajatella vähemmistöstä, joka Suomessa on alkanut riisua digitaalista televisiolähetystä kaikista niistä hienouksista, jolla sitä on koetettu kaupata suomalaiselle tv-kansalle? Kun digilähetykset on esimerkiksi maalahtelaisen tv-osuuskunnan tapaan puserrettu analogiseen muotoon, on siivet katkaistu muun muassa kaikelta digipalvelujen interaktiivisuudelta.
Kuinkahan hyvin tämä näkemys kuvaa suomenkielisen yleisön lähestymistapaa? Ehkäpä mummojen ja pappojen mökeissä yleisemminkin ajatellaan näin? Kenties näkemykseen yhtyy myös kiireidensä vuoksi valikoivasti televisiota katsova kaupunkilainen? Ratkaisevaksi kysymykseksi kai jääkin se, kuinka kiinnostavia digi-tv:n "oheispalvelut" lopulta ovat ja vastaavatko ne alkuunkaan hintaa, joka pääsystä uusien sisältöjen pariin pitää maksaa.
Suotavaa olisi, että liikehdintä, joka jo nyt on havaittu maalahtelaisia laajemmaksi, ei unohtuisi digi-tv:stä käytettyjen puheenvuorojen sorinassa. Jotain yleisön todellisista tarpeistahan tämäkin kertoo - tarpeista, jotka ehkä ovat olennaisesti suppeampia kuin niitä luovien markkinatahojen toiveet ja odotukset.
Miten pysyvä asiain tilasta muodostuu, lienee puhtaasti sisältökysymys, johon voidaan vastata vain laadulla - eikä suinkaan vähiten elämänlaadulla. Se ei välttämättä edellytä interaktiota television kanssa eikä edes sen välityksellä.