Espoon piti olla nuorisovaalien edelläkävijä. Äänestää voi myös sähköisesti, ainakin teoriassa. Vanha tiedonvälityskanava teki kuitenkin tepposet: netti- tai kännykkä-äänestyksessä tarvittavat salasanakirjeet kulkivat vitkastellen.
Postin ohjelmistovirheen vuoksi kaikki vaalikirjeiden vastaanottajat asuivat muka talossa numero neljä - nimestä, kadusta tai postitoimipaikasta riippumatta. Jakeluhenkilöstö sai korjailla osoitteita kynän kera oheen tulostettujen osoitelistojen avulla, kertoi Helsingin Sanomat (4.12.) Modernia tiedonkulkua, vai mitä?
Moka sattui kaiken lisäksi pahaan saumaan. Nuo parikymmentätuhatta osoitetta saivat omituisen likiarvon hetkellä, jota on mainostettu jopa maailman ensimmäiseksi sähköisten vaalitoimitusten sarjassa.
Mikä harmi, että uudet ja monin tavoin mainiot lenkit viestinnän ja palvelujen ketjussa ovat yhä kovin riippuvaisia noista vanhoistakin! Hämmästellä en tuota sattumusta sen sijaan enää viitsi. Entisenä espoolaisena tunnen Postin kovin ahkerana yllätysten järjestäjänä.
Nokia postilokerossa ja muita tarinoita
Yritykseni vuokrasi taannoin espoolaisesta toimipaikasta postilokeron, johon piti käännettämän myös kaikki henkilökohtainen postini. Välillä sitä löytyi eteisen matoltakin, mutta mitäpä pienistä. Jakaja taisi kunnostautua haja-ampujana laajemminkin, koska sai siirron toisiin toimiin varsin nopeasti. Kunnollisia vain oli kuulemma perin vaikea löytää pienipalkkaiseen toimeen, selitti hänen esimiehensä.
Käynnit postilokerolla olivat yllätyksellisimpiä, vaikka edellisten lokerovuokralaisten lähetyksiin omassa osoitteessa tottuikin nopeasti. Sujuvasti asiakas oppi jopa toimimaan apuna postin lajittelutehtävissä lähetyksiä palautellen, mutta palkkaa toimesta ei tarjottu. No, toivottavasti edellinen asiakas edes joskus sai postinsa, luottokorttifirmaltakin kun sitä näytti tulevan! "Ja jotkut ne jaksavat olla huolissaan vain sähköisten jakelukanavien tietoturvasta", mutisin lähinnä itsekseni.
Kun joukon jatkoksi sitten ilmaantui eräänä aamuna Nokialle osoitettu lähetys, alkoi mielestäni olla totisten toimien ja moitteiden paikka. Toistuvista jakeluhuomautuksista huolimatta yllätykset kuitenkin jatkuivat - ja sainpa Nokialle osoitetun lehden lokerooni vielä toistekin.
Voin kuvitella, miten moitteet saivat jakajat lähestymään lokeroa varovasti ja hiipien varpaillaan niin kuin tontuilla on tapana. Nokian postia ei enää näkynyt, mutta kuinka ollakaan: "varotoimista" huolimatta komeili lokerossani eräänäkin aamuna vaihteeksi nippu muuannelle mobiilisoftayhtiölle osoitettua postia. Senkään kanssa omalla toiminimelläni tai osoitteellani ei ollut pienintäkään sukulaisuutta.
Palautettuani pinkan postin tiskille jakelupäällikkö lupasi tapansa mukaan selvittää asiaa ja ryhtyä "tarvittaviin toimiin". Lopulta joku tiesikin kertoa, että softayhtiö oli tuona päivänä saanut "hurjan paljon postia". Pirullisena ihmisenä en tietenkään malttanut olla ajattelematta ääneen, miten hyvä ratkaisu asiaan olikaan tunkea liiat lähetykset muihin luukkuihin...
Ja jotta tarina olisi täydellinen, pitäisi tietysti kertoa sen koko surullinen historia, kuten esimerkiksi se, miten Posti moitteettomiksi todetuista osoitteenmuutosilmoituksista huolimatta innostui kantamaan asukkaan lähetyksiä pois muuttaneelle - sen ohella, että se toi asukkaalle muuttaneenkin posteja. Mutta: joku raja kuitenkin on oltava silläkin julkisuudella, jonka postilainen Mr. Murphy on ansainnut. Onneksi hän ei ole seurannut minua uuteen osoitteeseeni!
Monestiko postimies soittaa?
Mutta miksi puhua Postista uusmedian yhteydessä? Esimerkiksi siksi, että aiemmin perin pettyneenä asiakkaana en juuri halunnut harkitakaan nettiostoksia. Useinhan verkosta valittujen tavaroiden tie ostajalle kulkee juuri postivirrassa, eli verkkokauppias on vain yksi niistä, jonka on ansaittava asiakkaan luottamus. Sen murtamiseen taas on muitakin teitä kuin jakeluvirheiden jatkumo, vaikka virheeksi tämäkin toki jälkikäteen todettiin:
Jo ennen kuin netistä ostaminen nousi otsikoihin harmittelin kerran, kun postiennakolla tullut tietotekniikkalähetys kävi kääntymässä kotiovellani ennakkovaroituksetta. Se vietiin lähipostiin noudettavaksi vain, koska minulla ei sattunut olemaan kotona tuhansia markkoja käteistä rahaa, jotta olisin voinut kuitata yllättäen ovelle rahdatut paketit. Kätevääkö?
Jobinpostia myös sähköisesti?
Postin hehkuttamat uusmediapalvelut ovat kai sentään eri maata? Ainakin ne ovat valtakunnallisia. Lähettäessäni taannoin postipaketin sainkin ystävälliseltä palvelumyyjältä vinkin. Paketin matkaa voi seurata netissä!
Vasta, kun paketti ei näyttänyt päässeen palvelulupauksen mukaisesti perille, kertoi Postin oma puhelinpalvelu, ettei nettisovelluksen tietoihin pidä liikaa luottaa. Paketti voi olla noudettavissa ennen kuin tieto on saatu siirrettyä nettiin vastaanottajan postissa. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ollut, kuten asiakasneuvoja selvitti puhelinsoitoillaan.
Sitten tuli ehdoton hitti: neuvoja ehdotti, että asiakas kävisi postitoimipaikassa ja kirjoittaisi reklamaation sieltä saatavalle lomakkeelle! Uusmediapalvelujaan mainostavan yhtiön edustajaa oli vaikea uskoa. Kai asia hoituu jotain sähköistäkin kanavaa käyttäen? Lopulta asiakasneuvojakin löysi palautelomakkeen Postin www-sivuilta! Onnelliseksi lopuksi yhtiö jopa palautti postimaksun tapauskohtaisen harkinnan perusteella.
Epäselväksi jäi tässä tapauksessa vain, mihin harkintaa tarvittiin. Eikö myöhästynyt lähetys ole verrattavissa vaikkapa vajaaseen maitopurkkiin kaupan hyllyllä? Kuka siitäkään maksaisi mutinoitta täyden hinnan?
Kauniiksi lopuksi on tietysti todettava, että nämä mahdollisesti Postin imagotutkimuksia tai markkinointiviestintää vastaan sotivat yksittäiskokemukset "Jobin Postista" eivät luonnollisestikaan johdu muusta kuin asiakkaan huonosta tuurista, kuten toisinaan myös nimeltä mainitun yhtiön taholta on annettu ymmärtää.