Samaan aikaan kun päivittäistavaroita myyvät kaupat ovat alkaneet turvota kehäteiden takaisiksi suuryksiköiksi, liittymäkauppa on tullut lähelle. Yhtä auliisti kuin maalaistoreilta hiljakseen katoava helppoheikkien ammattikunta on kasannut sukista sun muista kamppeista päivän paketteja, seisovat nyt nuoren operaattorin uusmediasiistit liittymäkauppiaat arkisen lähimarketin aulavilinässä.
Myyntikojua kirjavoittavat tussikyhäelmät vain täydentävät torimaista vaikutelmaa samoin kuin lupaus kaikenlaisesta kivasta "kaupan päälle". Toisaalta: torikasseihin ei ole tavattu sujauttaa kylkiäisiksi ilmaisia risteilylippuja, kuten marketin aulassa joinakin päivinä.
Kylkiäinen pistääkin mietteliääksi. Mikäli olisin uuden gsm-liittymän tarpeessa, kuinka kiinnostunut olisin vertailemaan tarjolla olevia porkkanoita? Liittymät kai vain lienevät suurelle yleisölle jo liian arkisia ja keskenään samanlaisia kapistuksia, jotta niiden ilmaistakaan avaamista voisi vetävästi markkinoida puhtain tuoteominaisuuksin.
Asiakkuuden hinta?
Markkinointiviestintää pöhöttävät porkkanat eivät sellaisinaan kaikkia edes ilahduta. Suomen Asiakastieto Oy:n rekistereissä on kaikkiaan runsaat kolmesataatuhatta suomalaista, joilla syystä tai toisesta on monia hankintoja hidastava maksuhäiriömerkintä. Usein eivät uudet puhelinlinjatkaan aukea ilman operaattorin kassaan määräajaksi maksettavaa vakuussummaa. Pikaisen soittokierroksen perusteella se vaihtelee asiakaskohtaisesti sadoista aina tuhansiin markkoihin saakka.
Monet makaavat maksuhäiriörekisterissä piinallisen pitkään vain siksi, että ote kännykästä on ollut holtiton eikä summakaan kuulosta kohtuuttomalta - paitsi esimerkiksi nuorille, joiden kännykkävelkaantumisesta ja uusmediakulutuksesta elää julkisuudessa ristiriitaisiakin väitteitä.
Esimerkiksi Stakesin raporttisarjassa ilmestynyt "Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus? Tutkimus nuorten kulutuskäyttäytymisestä ja velkaantumisesta" (2001) kertoo nuorten maksuhäiriömerkintöjen yleistyneen viime vuosina huimasti, vaikka toisaalta onkin todettu, ettei nuorten häiriökertymä eroa muista ikäryhmistä. Varhainen velkaatuminen kuitenkin kai aina on hälytysmerkki?
Esimmäinen maksuhäiriömerkintä tulee nuorelle usein juuri maksamattomasta kännykkälaskusta. Asiakastiedon mukaan taas kerran merkinnän saanut saa toisenkin huomattavasti todennäköisemmin kuin se, jonka papereissa ei ole ensimmäistäkään. Kuinka siis käykään, kun aikuisuus tuo mukanaan aina vain isompia ja useampia laskuja?
Mobiiliviihteen ja tekstiviestikulttuurin myötä yhä nuoremmista on tullut kuluttajia, mutta onko asia huomattu nuorisoa puhuttelevassa mediassa muutenkin kuin mainoksin, tuote-esittelyin ja erilaisin trendipeilein? Sanana "kuluttajavalistus" haiskahtaa varmaan turhan paljon "valitukselta" ollakseen vetoavaa, mutta voisiko nuorille kertoa kiinnostavasti myös kuluttamisen arjesta ja taidoista, joita siinä tarvitaan - aina kun ei pulasta pelasta edes tuttu toteamus, jonka mukaan "pappa betalar"?
Ilmaisen ihanuus?
Joskus pallo on vähän hukassa myös "valistajilta". Esimerkkinä toimikoon YLE:n ympäristö- ja kuluttajahenkinen ohjelma Pallo Hallussa (TV2, 11.11.), joka puhui ilmaisista nettiliittymistä. Niiden asentamista ja toimintaa testattiin oikein koululuokan voimin. Vaikka otsikon alla toki selvennettiin, että "ilmainen" tarkoittaa pelkkiä puhelukustannuksia, ote edullisuudesta jäi hataraksi.
Ohjelmaa katsoessa saattoi hyvinkin vakuuttua nettioperaattorien kassaan kilahtavien kuukausimaksujen turhuudesta. "Ilmaisten" liittymien todettiin olevan maksullisten veroisia muun muassa nopeudessa ja monien palvelujenkin osalta, mutta itse liittymä -sanaan ei sen kummemmin paneuduttu. Itse asiassa se tuntui kytkeytyvän vain operaattorien soittosarjoihin. Verkkoon kirjautuminen on toki tärkeä askel, mutta entäpä ne nopeat yhteydet, joita ei käytetä modeemia vinguttaen?
Puhelinlankojen laulattamista minuuttitaksoin olisi tietenkin pitänyt verrata kiinteästi hinnoiteltuun laajakaistaliittymään, josta pääsevät yhtä aikaa osalliseksi jopa useammat perheenjäsenet! Laskussa ero näkyy selvimmin varmasti juuri silloin, kun nettiä käytetään "nuoruuden innon vallassa". Ohjelmassa seikka kuitenkin sivuutettiin kokonaan, ikään kuin osoituksena siitä, ettei tietoyhteiskunnan tiestöstä liittymineen noin vain piirretä täysin palvelevaa opaskarttaa - sanotaan mitä sanotaan.