Mediaseksikkyydestä ei aina tarvitse edes maksaa. Viime päivien "turha julkkis" on ehdottomasti Sonera. Yhtiö on ennenkin osannut naittaa seksin liiketoimintaansa. Mitä parkumista lehdistöllä siis enää on Plazan pornovireisissä bisnesaikeissa tai ATV:n naku-uutisissa, joita Soneran MSpace ehkä alkaa jakaa pilottikäyttäjilleen piuhattomasti?
Paljon puhuttaneet aikuisviihteen palvelunumerot eli "seksilinjat" ovat jo vuositolkulla lihottaneet myös Soneran lompakkoa siististi - siis palveluratkaisujen myynnin ja puhelulaskutuksen myötä. Huohotuspuolesta ovat lisämaksullisilla linjoilla pitäneet huolen muut yritykset, joiden niskaan on ovelasti ropissut myös paheksunnan koko painolasti. Palvelupuhelun kuluttajahinnasta ne ovat kuitenkin saaneet vain osan.
Vähäisiä eivät ole myöskään ne tulot, jotka Sonera muiden operaattorien tavoin on saanut yhdistämällä kansan internetin seksipalveluihin eli veloittamalla yhteysminuuteista. Sitähän tuskin kieltää kukaan, etteivätkö juuri ihmisanatomian etäopiskelu, johdatus hydrauliikan käytännön harjoituksiin ja käsityöharrastuksia edistävät aineistot olisi "tietoyhteiskunnan" kysytyimpiä verkkosisältöjä. Niiden ohella verkkoon vetää takuuvarmasti myös halu luoda kontakteja.
"Partneroitumisessa" onkin kansaa hyvän aikaa avittanut netin ohella muun muassa Soneran kännykkächat, jossa halukkaat voivat keskustella nimimerkkien suojassa. Puhe voi tietysti olla ties mistä, mutta useimmiten kai juuri siitä, mistä puutekin.
Vaan mikä on tämän ynnäyksen lopputulos? Mikäli operaattori-Sonera vakavissaan edes harkitsee penetroitumista pornosisällön tuotantopuolellekin, yhden sanan se toivottavasti muistaa unohtaa yhtiöviestinnällisissä yhteyksissä: innovatiivisuudella sen on turha kehuskella.
Chat-seksi on rikollista?
Tiesitkö, että chat-seksi on nykyään rikos? Siihen ainakin viittasi hiljattain uutisotsikko Suomi24:n sivuilla (14.11.). Yhdessä STT:n kanssa toimitettu juttu julisti: "Uusi chattiseksiepäilty vangittu". Kovia aikoja on siis luvassa, jos chat-seksistäkin epäiltyjä jo aletaan vangita!
Oikeastihan kyse oli tietenkin ihan muusta kuin viattomasta nettiseksistä. "Jälleen" joku seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilty mies oli löytänyt uhrinsa verkosta. Mutta miten niin "jälleen"? Onhan nyt otsikoihin pompannut sanahirviö "chat-seksirikosepäily" esillä "jo" toista kertaa saman vuoden aikana, mutta...
Internet-rikoksiin perehtynyt rikosylikomisario Veli-Pekka Loikala totesi syyskuussa Digitodaylle (11.9.), ettei netin käytön yleistyminen ole nostanut mitään ilmoitus-, tutkinta- tai syyteharkintapiikkiä tilastoihin, jotka Suomessa kertovat lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vanhat vippaskonstit on vain korvattu uusilla. Vanhat lääkkeet pätevät silti yhä: välittäminen ja valistaminen auttavat lapsia ja nuoria jo varsin pitkälle.
Kuka kriminalisoisi yksinäistämisen?
Sosiaali- ja terveysministeriksi ensi huhtikuussa palaava Eva Biaudet (ruots.) on niin ikään noussut seksillä otsikoihin. Hänen mielestään seksin ostaminen pitäisi kriminalisoida. Monen muun mielestä ei. Juupas- ja eipäs -puolueen edustajilla on kummallakin hyvät argumenttinsa. Mutta puhutaanko nyt itse asiasta?
Jo aiemminkin olen ihmetellyt, miksi vain prostituutio puhuttaa, jos tarkoitus on tosissaan estää naisten - tai mikä ettei miestenkin - esineellistäminen. Eikö erotiikkaa tihkuva mainonta ole vähintäänkin yhtä arveluttava esineellistämisen välikappale? Sen vaikutuksilta eivät ole suojassa edes lapset eivätkä roolimalleja kaipaavat kasvuikäiset. Lisäksi kai monet aikuisetkin kokevat kipeäksi asiaksi sen, etteivät mahdu mallin mittoihin.
Mutta mitäpä näistä - "pienistä"? Isompikin kysymys kolkuttelee mieltä. Kuka "kriminalisoisi" kehityskulut ja teot, joiden myötä monista tulee yksinäisiä vasten tahtoaan? Entä kuka paheksuisi politiikkaa, jonka ansiosta monet syrjäseutujen sinnikkäistä asukkaista potevat kroonista ihmisen ikävää ja kivuliasta kontaktivajetta? Yksinäisyys lienee yksi tärkeimmistä motiiveista seksiostoksilla käyntiinkin.
Pelkkä kaupallinen seksi tuskin riittää kenellekään tyydyttäväksi ratkaisuksi ihmisen ikävään tai rakkaudettomuuden kokemukseen. Miksi siis puhua äänekkäästi vain siitä?