Kesällä "kuollut" viihdemaailman nuori tähti, Britney Spears, on "kuollut" taas - ehdittyään välillä kumoamaan uutiset muun muassa kadonneesta kotivideosta, jossa hänen lisäkseen esiintyisi myös poikaystävä Justin Timberlake. Kaksinkertaisen webvainajan elämä ei totisesti ole helppoa, mutta eipä vähällä pääse mediakuluttajakaan! Vähän käytettyjä huhuja kauppaavat jo uskottavankin näköiset uutissivut.
Sunnuntaina 7. lokakuuta moni netin käyttäjä luuli oikeasti lukevansa CNN:n sivulta, miten Britney Spears oli joutunut auto-onnettomuuteen ja kuollut. Kyseessä oli kuitenkin näppärä hämäys sekä sisällön että verkko-osoitteen osalta. Uskottavuutta ja huhun nopeaa leviämistä auttoi uutisilmaisun tarkan imitoinnin ohella se, että lukija saattoi lähettää uutisesta sähköpostitse vinkin kavereilleen - CNN:n logon kera.
Apinahäkin aikaansaannoksia
Huhun tekninen toteutus oli tällä kerralla huomattavasti kehittyneempi kuin kesällä, jolloin vastaava "tieto" Spearsin ja Timberlaken kuolemasta auto-onnettomuudessa sai alkunsa amerikkalaisessa radiostudiossa. Dj:t Keith Kramer ja Tony Longo luulivat tuolloin vain pikkuisen pilailevansa tähden kustannuksella, mutta netissä juttu alkoi levitä nopeasti totena.
Miesten nopea siirtäminen radioyhtiön palveluksesta mailitehtaalle oli tietenkin vain jälkihoitoa. Suun tukkiminen parilta kujeilijalta ei paljon auta, jos joukkoviestintä itsessään alkaa kaivata juurihoitoa. Apinahäkkimäinen huomion tavoittelu ja journalismi eivät ole kovin todennäköisiä elämänkumppanuksia.
Kolmannen käden totuuksia
Britney-parka saa toimia "tuplakuolemastaan" huolimatta vielä kolmannenkin symbolina - mediapessimisti kun saattaisi levittää huhua, jonka mukaan lähdekritiikki ja arvioiva medialukutaito olisivat joutumassa vähintään saattohoito-osastolle. Tähän viittasi CNN-uutisväärennöksellään myös sen tekijä, michiganilainen online-sarjakuvataiteilija Tim Fries (22).
Newsbytesin jakamassa artikkelissa taiteilija sanoo Spears -uutistaan "informaaliksi tutkimukseksi" siitä, kuinka nopeasti ja miten kauas harhatiedon siivet kantavat juuri internetissä. Hänen mukaansa tarkoitus oli tehdä selväksi, miten alttiita amerikkalaiset ovat tämän kaltaisille hyökkäyksille - myös silloin, kun kyse on viihdettä vakavammasta tiedonvälityksestä.
Huomio on hyvä, sillä edes Britney Spearsin kaltaisilla hakukoneiden listasuosikeilla ei ole huhumyllyssä juuri muuta toivoa kuin sivuviidakossa rämpivän lukijan tarkkasilmäisyys. Hakukoneet eivät tunnetusti ole lähdekritiikin mestareita, ja internetissä jos missä viidakkorummut kilpailevat huomiosta eri tavoin toimitetun sisällön kanssa.
Korkeakoulumaailmassa kun jo "toisen käden lainausten" on nähty nakertavan esitysten luotettavuutta, miltä kuulostaakaan netistä tuttu ketju: sivusto X lainaa lähdettä Y, joka sanoo välineen Z lausuneen jotain?
Ja entäpä se henkilö, jota sivusto X siteeraa - joskus jopa lainausmerkkien kera niin kuin olisi itse ollut häntä kuulemassa? Sitaattihan on monesti kaikkea muuta kuin "suora"! Sen alkuperäkään ei aina käy ilmi, sillä kenties jopa ketjun ensimmäinen väline - se jota viimeinen ei koskaan ehkä ole nähnytkään - julkaisi vain jonkun toisen tekemää materiaalia.
Kun ankka saa siivet, saa joku maksaa
Mitä nopeammin "tieto" leviää maailmankylässä, sen vaikeampi on katkaista edes ilmiselvän uutisankan lentoa. Oikaisut eivät yleensä saa yhtä näyttäviä ja kauas kantavia siipiä kuin isot otsikot. Sähköisessä mediassa kuluttajan on myös entistä vaikeampi "astua kahdesti samaan virtaan": vyöry pyyhkii nopeasti muistijäljetkin, jolloin tarkistusten tekeminen vaikeutuu.
Viestinnän opinnoista monille tuttua leikkiä, "juoruketjua", voitaisiin kaikin mokomin harrastaa julkisemminkin, jotta luulo ja kuulokin pysyisivät niille kuuluvassa arvossa!
Idea on yksinkertainen: muodostetaan jono, jonka ensimmäinen henkilö saa muilta piilossa kuulla tarinan ja kuiskaa sitten toiselle sen, minkä muistaa ja niin edelleen. Kun tarina näin on kulkenut muutaman askelen, sitä on mahdoton tunnistaa samaksi. Nauru on taattu, kun viimeinen saa kertoa ääneen oman versionsa ja ketjun aloittaja paljastaa sitten alkuperäisen!
Toden ollessa kyseessä nauru voi olla kaukana, kun yllättäen kuulet esimerkiksi kuolemastasi - vaikkakin vain oikeasti leikisti.