Ennen erästä perjantaita jauhettiin suomalaisessa mediassa kuumaa perunaa. Sillä oli tavan mukaan kolme kosketuspintaa: se oikea, se väärä ja se pahimmin pinttynyt eli tinkimättömyys, joka ei taivu dialogiin. Mutta jotain erikoistakin tapahtui viikolla 39 median kuvissa: tinkimättömyyden harjoittajat pyllistelivät eduskuntatalon edessä ja tallustivat jeesusmarssia talon ympäri niin, että kuva välittyi ulkomaillekin.
Suomalaiset osoittivat jälleen kerran jääräpäisyyttä, sillä tinkimättömyyden harjoittaminen - toiselta nimeltään fundamentalismi - on viime aikoina herättänyt kansainvälistäkin mediapaheksuntaa, ja aivan syystä. Syyttömät ovat saaneet kärsiä kahdessa kaupungissa, joiden nimiä tuskin tarvitsee tässä yhteydessä toistaa.
Syyttävät sormet etsivätkin parhaillaan terroristeja joukosta, jonka uskonnollisuuteen kuuluvat moskeijoissa harjoitetut polvistumiset. Syy itse ei kuitenkaan asune siellä vaan niissä, jotka eivät kumarra muiden tulkintoja vaan ottavat uskonnollisen lain ja sen kirjaimet omiin kätösiinsä - tinkimättä.
Mediaan menossa - mutta mikä edellä?
Samaan aikaan Suomessa, jossa nyttemmin sijaitsevat kuulemma myös tuhoon tuomitut kaupungit Sodoma ja Gomorra, kymmenet uskonnolliset lady dominat ja mister masterit käskyttivät jopa itseään Jumalaa avittamaan oman poliittisen tahtonsa toteutumisessa ja rikkoivat ohessa seitsemättä käskyä niin että megafonit raikasivat. Se käskyhän käy näin: "Älä varasta."
Varkauden kohteista laaja mediahuomio oli vain yksi, mutta sitäkin taktisempi ase äänekkään joukon hallussa. Vähän jälkijunassa tämän oivaltaa pääkaupunkiseudulla ilmestyvä Kirkko & Kaupunki (3.10.). Haastattelussa lehti saa Kansanlähetyksenkin myöntämään, että tempauksella tavoiteltiin paitsi Jumalan myös median huomiota. Ohessa muuan kirkonmies kertoo, miten ?rukous on vielä dramaattisempaa kuin marssiminen tai kivien heittäminen? ja että rukoilijaa on vaikeampi vastustaa.
Ja mikäpä olikaan juuri se juttu, jonka kirkollinen Kotimaa -lehti (14.9.) nosti esiin? Parisuhdelakiin liittyen ajalta 31.8.- 28.9. lehdessä osui silmiin pääkirjoituksen ja yleisön mielipiteiden lisäksi vain yksi pieni juttu: se kertoo, milloin ja miten joukko uskovaisia kutsuu ihmisiä rukoilemaan ja etsiytymään eduskuntatalon ympärille.
Hiljaista kirkkokunnan enemmistöä saati sitten sitä vähemmistöä, jota asia eniten koski, ei lehden sivulla näkynyt eikä kuulunut. Kun kuvat arkitodellisuudesta puuttuivat, saivat jotkut rauhassa ottaa - jopa varastamatta - sen ainoan oikean tulkinnan asiain tilasta. Tapa vain taisi julkeudessaan kääntyä itseään vastaan, ainakin myöhemmästä äänestystuloksesta päätellen.
"Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä"?
Useaan otteeseen pyllistely-yhteenliittymä toi julki pelkonsa kristillisen avioliiton puolesta, jos maassa sallitaan entistä useampien lain turvin sitoutua elämänkumppaniinsa. Rekisteröityjä homoliittoja tuskin ilmaantuu pääkaupunkiseudunkaan väestökirjoihin tuosta vain tuhatmäärin. Minne mahtoi kadota ?uhkakuvan? tämäkin mittasuhde kaikessa mediahälinässä?
"Uhattuja" avioliittoja eli miesten ja naisten välisiä sopimuksia elinikäisen rakkauden osoittamisesta solmittiin yksin Helsingissä viime vuonna 5159 ja irtisanottiinkin ilman homoliittoja niin monta kuin 3585. Syntyneistä sopimuksia kirkollisen sinetin sai 73,8 prosenttia. Etsivä löysi tiedot kirkon tilastoista, kun ei niihin "laajassakaan" kansalaiskeskustelussa sattunut törmäämään.
Harmillista kyllä, siellä missä keskustelussa ja mediassa eivät puhu faktat, puhuvat yleensä tunteet eli esimerkiksi pelot kaikkea vähänkin outoa kohtaan.
Yhdysvalloissa tämä kehitys uhkaa jo perinteisiä uutisiakin: niissä nousevat etusijalle suosikkiaiheet eli julkisuus, julkkikset, raha ja valta. Näin kirjoittaa Tuike Alitalo Kanavalla -kolumnissaan (HS 4.10.) Tv-kanavilla on vain kuunneltu kansan toiveita ja supistettu muun muassa ulkomaista uutishankintaa. Samalla on surkeasti epäonnistuttu tekemään oikeasti tärkeistä asioista kiinnostavia.
Vaikka myös viihde voi hyvin tehtynä puhutella ja opettaa, Alitalon kuvaama ilmasto on vaarallisen hyvä fundamentalismin kasvualusta - epäilemättä yhtä hyvä kuin tiukan uskonnollinenkin katseen kapeus. Ja vaikka fundamentalisteja, siis ihmisiä joilla on tällainen "perversio", tulisikin ymmärtää, ei fundamentalistista käyttäytymistä tai sen edistämistä tulisi sallia. Näin siitäkin huolimatta, ettei katseen sumentavaa fundamentalismia ole kirjattu edes sairausluokitukseen.