Rahastosijoittaja voi mainoksen mukaan ostaa palan Amerikkaa tai Britanniaa, mutta mistä?
Pilvenpiirtäjin mainoksensa kuvittanut Osuuspankki myi "palaa Amerikasta" Helsingin Sanomissa suuren terrori-iskun aattopäivänä, maanantaina 10.9. Ajankohta nosti sivun kokoisen mainoksen huomioarvoa kummasti, mutta kuinka kävikään?
Yleisönosastokirjoituksessaan Jukka Mansikka (HS 20.9.) kertoo, ettei kuvassa suinkaan komeile New York eikä edes Chicago vaan kaupunki, josta hän on kirjeensä lähettänyt: Singapore! Suotta ei siis taideta sanoa, että median välittämä kuva voi helposti harhauttaa tuhatta sanaakin paremmin.
Sopisiko soittaa?
Näinä päivinä tuskin monikaan tahtoisi mainoksiinsa mukaan pilvenpiirtäjiä. Mutta sopiiko Amerikan mantereella soittaa radiossa Frank Sinatran laulu New York, New York tai AC/DC:n biisi Highway to hell? Entä John Lennonin Imagine?
Lehtiin kirjatun tiedon mukaan Yhdysvaltalainen radioyhtiö Clear Channels olisi äskettäin käskyttänyt asemiaan hyllyttämään toistaiseksi nuo ja miltei 150 muuta musiikkikappaletta, jotka se katsoo ajankohtaan sopimattomiksi. Nyttemmin yhtiö on toki julkisesti kiirehtinyt kiistämään puheet sensuurilistasta pelkiksi huhuiksi (Expressen.se 19.9.).
Oli "tieto" sitten totta tai tarua, lukija jää miettimään lähinnä kahta vaihtoehtoa: itkeäkö vai nauraa - ja jos, niin mille? Epäuskonkappale, joka julistaa sana- ja musiikkivalintoja tekevät toimittajat arvostelukyvyttömiksi, ansaitsee joka tapauksessa pienoisen hörähdyksen:
Suomessahan on useimmilla radiokanavilla jo pitkään uskottu, ettei mikään ole niin viisas valinnoissaan kuin radiokanavien harvalukuinen musiikkipäällysmiesten joukko. Hyvä siis, jos meikäläisen formaattiradion jukeboksista löytyy kerrallaan edes nuo 150 soitettavaa kappaletta, joista voi sekä toimittaja että kuuntelija saattavat "valita"!
Poikkeus vahvistaa säännön
Aivan kaikkia formaattiradioita ei pidä syyttää yllätyksettömyydestä. Tekipä torstaina iltasella mieli kuunnella klassista musiikkia. Radio ClassicFM:n taajuudella sitä ei tarjoiltu. Taajuudella vain puhui kaksi miestä. Äänimaisemakin kuulosti viimeistelemättömältä, ikään kuin viilaamattomalta metallilta. Jutuissa liikuttiin Siperiassa Raamattu kainalossa. Olinko eksynyt?
Hämmästys oli suuri, sillä tavallisesti kanavaa voi hunajaisen juontosoundinsakin puolesta käyttää mainiosti makeutusaineena esimerkiksi iltateetä nauttiessa. Jopa mainosten soundi on tavattu sovittaa kanavan yleisilmeeseen. Ei ihme, että profetioistaan tunnettu saarnamies Leo Meller kuulostaa kanavalla kummajaiselta, kuten ohjelman toinenkin sananselittäjä. Hänen sanojensa taustalla "laatutietoisten aikuisten" kanava alkoi vieläpä sihistä ja sähistä kuin ikääntynyt c-kasetti!
Ohjelmatietojen mukaan joka torstai kanavalla keikutaan "Taivaan ja maan välillä" kaksi tuntia lähetysjärjestö Patmos ry:n piikkiin, ilmeisesti samoin eväin kuin muissakin tuuteissa. Onko kristillinen radiokanava Dei siis saanut haastajan kansainvälisen GWR Groupin katon alta?
Mainostajille suunnatulla web-sivullaankin Radio Classic FM puhuu kauniisti sielujen balsamoinnista. Siellä tosin balsamiksi mainitaan vain maailman kauneimmat sävelet, ei saarnoja eikä sananselitystä saati sitten hengellistettyä viihdemusiikkia.
Ensi kuulemalta käväisi mielessä vain yksi mahdollinen selitys, otetaan se sitten hyvänä tai huonona uutisena. Ajassamme tosiaan kaikki taivaan ja maan väliltä on kaupan - siis jopa kappale muutoin niin korkeasti pyhitettyä brandiajattelua!