Koululaisilla vaatepulmia - Digitoday - Ilta-Sanomat

Osaako media pukea?

Vaatteet ovat monelle vähintäänkin aatteiden ilmaisua, mutta onko mainoskikkana tunnetusta alastomuudestakin kasvamassa aate? Kolina ainakin on kova, kun koulu ja median kasvatit mittelevät siitä, saako koulussa olla mediaseksikäs.

31.8.2001 12:23

Olennainen osa varastointia on aina ollut sen varmistaminen, etteivät tuotteet pääse pilaantumaan. Eipä tosiaan käy kateeksi oppilaitoksia, joiden tehtävä on lasten ja nuorten määräaikainen säilyttäminen ja siinä ohella myös kaikkinainen kypsyttäminen! Mahdollisuudet kolhuihin ovat matkalla niin monet, etteivät niiltä varjele edes moninaiset kieltotiet.

Joukossa riittää aina "tovereita", joiden taipumuksiin kuuluu takoa - jopa kirjaimellisesti - toisten päihin"töni tai tule tönityksi" -tyyppisiä elämän totuuksia. Kiusaamisen syyksi kelpaavat vaikkapa vaatteet, kuten suomalaisten koulukokemuksia valaissut dokumentti Pieniä tapahtumia (TV2) äskettäin muistutti.

Dokumenttiprojektin koulumuisteloissa oli ansiokkaasti mukana myös näkökulma, joka julkisuudessa usein unohtuu koulua ruodittaessa. Pienissä tapahtumissa "pahiksia" eivät olleet vain koulun kovimmat kundit ja mimmit. Aikuisetkin osaavat kolhia alaikäisten tuntoja, ohjelma huomautti.

Paljaat lavat ja lököttävät pökät

Mediakin katsoo maailmaa pääsääntöisesti aikuisen silmin - riippumatta siitä, kuinka hyvin se kulloinkin muistaa aikuiselle kuuluvan vastuun.

Helppoa on siis median hymähdellä lökäpöksyisille poikalapsille tai tytöille, joiden kouluasunakin on muodikkaasti napaa ja lapaa paljastava toppi. Eläminen tässä nuorten arjessa taitaakin olla vähän mutkikkaampi juttu. Näin ainakin Porvoossa. "Oppilaat keräävät nimiä pukeutumissääntöjä vastaan", otsikoi Hufvudstadsbladet (25.8.) keskustelua herätellen ja nuoriakin kuunnellen.

Porvoolainen Lyceiparkens högstadieskola on jutun mukaan lukuvuoden alkajaisiksi pakottanut oppilaat pukeutumaan, vieläpä "asiallisesti". Nurinaa kuuluu nyt lökäpöksyleiristäkin, mutta tyrmistyneimmiltä vaikuttavat tytöt. Niukasti arvailun varaa jättävät vaatteet, jotka ovat heille arkea, pitää peittää koulutunneilla puserojen alle.

Hoppareille maata viistävät housujen takamukset näyttävät olevan ainakin löysä osa aatetta, jonka ilmaisemisen vapautta sääntelijäin sormi ehkä hipaisee periaatekeskustelun arvoisesti, mutta onko pinnan paljastaminenkin kasvanut viihde- ja mainosmaailman kikasta aina aatteeksi asti? Ja vaikka se olisi oikeuskin, onko se myös velvollisuus tai sellaiseksi ainakin kasvamassa?

Media pitäytyy pinnassa?

Ketä tai mitä koulutytöt ajattelevat pukeutuessaan paljastavasti? En tietenkään voi kuin arvata, mutta luulenpa, että he - kuten kaikki pukeutumistaan pähkäilevät - miettivät eniten itseään. Edelleen veikkaan, että kyse on siitä iänkuisesta "kelpaamisesta muille", joka oudosti johdattaa joukkoja kohti identiteettien hinnakkaita itsevalintamyymälöitä.

Muka-huolestunut mediakin jää nuorisopulinoissaan jälleen helposti nuolemaan pelkkää pintaa, vaikka keskustelun juuret pitäisi kaivaa esille yhtä syvältä kuin nuorison itsetunto ja kyky kokea elämä mielekkääksi! Sen sijaan, että media sormi ojossa alkaa voivotella tyttölasten pukeutumista tai paremminkin pukeutumattomuutta tai sysätä vastuuta sinne tai tänne, voisi korista löytyä hedelmällisempiäkin eväitä.

Erilaiset kieltotiet, joihin porvoolaiskoulukin nyt turvautuu, johtavat helposti vain harhakuviin käskyjä tottelevasta, mustavalkoisesta maailmasta. Virallisella totuudella on kuitenkin tunnettu varjonsa. Se, että nuoret lakkaavat käskystä käyttämästä seksikkäitä tai väärin mitoitettuja vaatteita koulussa, ei yhtään himmennä tiettyjen tyyliseikkojen mediaseksikkyyttä ja aikuisten kaupallispohjaista trenditehtailun halua. Seurauksena erilaisista saarnoista voikin olla vain hämmennys nuoren mediaseurakuntalaisen päässä.

Kaikista tasapäistämistoimista huolimatta meillä on yhä runsaasti yksilöitä, jotka eivät ole muotioikkujen orjiksi riisuttuja ihmisversioita. Mistä nämä persoonalliset ja itsensä tuntevat yksilöt oikein tulevat? Vastausta ehkä kannattaisi kysellä mediassa aivan ääneen.

Hufvudstadsbladetin pääkirjoitus pari päivää koulu-uutisen jälkeen lähteekin jo rakentavaan suuntaan: koulussa ei pitäisi niinkään kieltää kuin keskustella - myös itsetunnosta ja identiteetistä. Saman haasteen voisi kai heittää valtamediallekin? Aikuiset kai osaavat paitsi riisua myös pukea.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?