Mitä rahastukseen tulee, lienee yhä voimassa vanha sääntö. Sen mukaan kaiken mahdollisen myyminen ilman ostopakkoa ei osoita järjen köyhyyttä. Moitittava osapuoli ei kahden kaupassa ole se joka pyytää vaan se, joka on valmis maksamaan mitä vain ja mistä vain.
Saattaisinpa edelliseen lausumaan nojaten kysyä, miksi Radiolinja kumppaneineen on valmis ostamaan huomiota huonolla huumorilla. Juuri sellaisena voi pitää äskettäin päättyneen SMS-Sota -pelin ideaa siinä kuin sen tylsällä kynällä kirjoitettuja sotakertomuksiakin. Pelin toteuttivat yhteistyössä Radiolinjan Sisältöpalvelut, Kolumbus ja Moon TV.
- SMS-Sota on mobiilipelien pohjanoteeraus. Sitä ei edes voi kutsua peliksi, vaan kyseessä on pelkkä törkeä ihmisten rahastaminen, arvioidaan 8.elokuuta päättynyttä "mobiilipeliä" esimerkiksi Peliversumi -verkkolehdessä.
Oikea vihollinen olikin toisaalla?
Arvosteluun on jokseenkin helppo yhtyä. "Pelin" lähtökohtana oli yksinkertaisesti Suomen puolustaminen maahamme hyökännyttä länsinaapuria vastaan. "Pelaaminen" tarkoitti tässä yhteydessä kiväärin ostamista tekstiviestitse 1,75 markalla, pommin 2,75 markalla tai vastaavasti atomipommin hankintaa viiden markan kappalehintaan. Pisteitä ja niihin liittyen sotilasarvoja jaettiin sitten osallistujille sijoitetun rahamäärän mukaan. Verkkosivujen kartalla raja siirtyi sitä enemmän Ruotsin puolelle, mitä runsaammin kassa kilisi. Siinä kaikki.
Sms-sodan johtava hahmo, marsalkka "Malys", sai nimimerkkinsä pelaajalistan kärkeen 525 pisteellä. Mikäli nimimerkki olisi ostanut pelkkiä atomipommeja, arvonimen hinnaksi olisi siis tullut 875 markkaa, sillä kustakin atomipommista pelaajalle myönnettiin kolme pistettä.
Ehkäpä Radiolinjan julistamassa sodassa todellinen vihollinen kätkeytyikin ovelasti? Voisin vaikka väittää, että kaikkein kovimmilla panoksilla peli ampui niitä, jotka puhuvat lamasta ja taantumasta. Jos talous on hiipumassa, harvapa meistä kai sijoittaa satoja markkoja ei-niin-mihinkään?
Voittajan on helppo hymyillä
Helsingissä ilmestyvä Hufvudstadsbladet (7.8.) kokosi sodan loppumisen aikoihin parhaimmistoa mielipidekirjoituksista, joita mauton mobiilipeli kirvoitti Ruotsissa. Ehdottomiin helmiin kuuluu nimimerkki Andersin lausunto:
- Emmekö voisi yksinkertaisesti tehdä niin, että kaikki jotka haluavat olla mukana, laittavat tililleni 20, 50 tai 100 kruunua, ja jos saan yhteensä yli miljoonan, niin perustan nettiin kotisivun, jossa lukee: "Me voitimme!"
Vaikka sodassa ja rakkaudessa kaikki - edelleen tunnettuja sanontoja siteeraten - onkin sallittua, epäilen, että ennen seuraavan tekstiviestisodan julistamista Radiolinjan & kumppanien kannattaisi tutustua tunnettuun strategiin, Niccolo Machiavelliin.
Jo vuonna 1532 ilmestyneessä Ruhtinaassa firenzeläinen valtiomies kirjoittaa, että "ennen kaikkea ruhtinaan tulee välttää toisten omaisuuteen kajoamista, sillä ihmiset unohtavat nopeammin isänsä kuoleman kuin omaisuutensa menettämisen".
Yhden mielenkiintoisen haasteen Radiolinjan tekstiviestisota sentään heittää. Jääkäämme miettimään, voisiko samalla konseptilla taistella menestyksekkäästi vaikkapa nälkää tai sairauksia vastaan! Villin mielikuvituksen mukaan mahdollisuus ostaa ruoka-annos sodan jaloista paenneen pakolaisleirin lapselle tai tilaisuus rokotuksen kustantamiseen on vähintään yhtä houkutteleva kuin kuvitteellisen aseen hankkiminen sepitetyssä pum-pum -sodassa. Näin ainakin toivon.